Kuusi vuotta on pitkä aika, Kiitos näistä vuosista Mariori

Keskiviikkona rustasin Marsusta myynti-ilmoituksen. Tänään se vietiin pois pihasta. Miksi se myytiin? Siksi että mä lähden Allun kanssa syksyllä opiskelemaan. Siksi että se ei enää ollut mun käyttötarkoitukseeni sopiva. Siksi että hän ansaitsee kodin jossa hänelle on aikaa. Jossa hän saa ilahduttaa. Hän tykkää ilahduttaa.

Mariori pääsi hyvien ihmisten luokse, hyvään kotiin. Kotiin, jossa siitä pidetään varmasti hyvää huolta. Kotiin jossa sitä arvostetaan.

Vaikka ilenkin onnellinen siitä miten mahtavaan paikkaan Marsu pääsi, olen myös todella surullinen. Se hevonen oli meillä kuusi vuotta, puolet elämästään. Kuudessa vuodessa ehdittiin kokea vaikka ja mitä. Voittoja ja tappioita. Laukakisoja, maastoja, niin vauhdikkaita kuin leppoisia. Me tehtiin lähes kaikkea mitä hevosen kanssa tehdä voi. Vaikka hän koetteli välillä hermoja, hän antoi niin paljon. Hän antoi kasvavalle kaksitoistavuotiaalle ratsastajan alulle hermoja. Hän antoi kokemuksia. Hän antoi rakkautta. Häntä tulee ikävä. Valtava ikävä.

Niin askeleissain painaa lähtös sun, ne rytmiään lyö tummaan asfalttiin. Vielä eilen muistan sinä olit mun, mä toivoin et se pysyis aina niin.

Ei kai ollut tätä luotu kestämään, miten pystyisin mä sen nyt estämään, niin kai nopeasti voi kaiken saada särkymään, kun toinen lähtee ja toinen taakse jää.

Mä kannan kyllä vastuun siitä mitä tein, mut kyllähän se sattuu, tuntuu että kaiken veit. ei kuulu enää äänes, kun kotiimme mä tuun. toinen lähtee ja toinen taakse jää

Mariorin lähdön myötä päättyi aikakausi. Piha tyhjeni hevosista, sillä Allu muutti Maijan talliin siksi ajaksi kunnes lähdemme joko ypäjälle tai ruukkiin. Tyhjä olo kun ei ole tallitöitä tehtävänä, vaikka toisaalta pääsemmekin nyt treenaamaan kesän huippu puitteissa. Silti, on vaikeaa oppia elämään ilman omaa tallia.

ps. Tiedän että blogi on ollut hiljainen, ja kaiken laista on tapahtunut. Koin kuitenkin että oli pakko kirjoittaa tämä postaus enen kuin alan purkamaan kulunutta viikkoa muilta osin. Huomenna saatte kisapostauksen eilisen kilpailuista.

Monen sattumuksen summa

On se...on se hevosurheilu hienoa juu. Ajellappa melkein kolme tuntia järvenpäähän ottamaan hylky, ja toteamaan oma tyhmyytensä. Tosiaan otettiin perjantain kisoista hylsy. Kamalaa oli, hevonen vain juoksi alta pois, oli kärttyinen, pukitteli, ties mitä epä Allumaista ja kyllähän se syykin sieltä selvisi. Nimittäin eilen kävi Allulla hieroja ja pojalle tehtiin faskiamanipulaatio.

Ennen hoitoa kartoitettiin tietenkin kipupisteet joita oli PALJON! Ja kipeät paikat kans oli tosi kipeitä. Ei ole siis ollut ihme että poika on ollut huono ratsastaa viimeaikoina ja että kaikki on kiukuttanut. Sillä on täytynyt olla todella tukala olo. Peräpäässä kaikki trigger pisteet oli ihan kipeinä. Edestä A oli ok, ja ainakin sitä on kuulemma lihasten perusteella ratsastettu pehmeällä kädellä. Tosiaan, pisteitä jäi myös hoitamatta sillä kaikkea ei voi ottaa kerralla, tulisi liikaa. Mutta kuukauden päästä jatketaan taas liikeratojen korjailua. Monien asioiden summahan nuo jumit on. Mutta nyt asiat oikein kulminoitui huonoon satulaan. Se oli piste iin päälle. Liika on liikaa.

Huomenna metsästetään uutta satulaa. Toivoa sopii että tää tästä taas. Että päästään Ainon kisoista yli, ottamaan pian uusi startti ettei jää asiat takaraivoon. Eiköhän se Allukin siitä aukea nyt kun on hyvä ammattilainen löytynyt häntä hoitamaan.

Satulakupat kutsuu

Tosiaan, eilen oltiin Maijalla estetreenaissä, ja koitettiin Maijan estepenkkiä, sillä epäilys A:n oman penkin sopivuudesta on ollut ilmassa, ja minullehan Allun nykyinen penkki ei tuiltaan ole mitenkään ihanteellinen, se tahtoo työntää jalkani eteen, eikä tukea hyppyyn juuri ole. Niinpä koitettiin valmentajani penkkiä, ja hokkuspokkus, kenen asento parani heti ja hevonenkin hyppäsi paremmin kuin pitkään aikaan. Varmasti A:n paremmalla ratsastettavuudella ja sillä että viimein mun pohkeet oli oiken on yhteys. Kivempihan hevosenkin on mennä (ja mun ratsastaa) kun pohkeet pysyy paikallaan. Mutta näin tuli selkeäksi että satula menee vaihtoon. Ainon kisat joudun vielä vanhalla penkillä menemään, mutta 8.5. olisi hipposporttiin satulansovitus aika ja uusi penkki toivottavasti löytyy. Nimittäin kolmen viikon päästä oleviin Salon kisoihin en halua lähteä vanhalla penkillä, varsinkaan jos se ensimmäinen 120cm koitetaan, enkä muutenkaan, kivempi se olisi kun satula olisi meille molemmille hyvä.

Mutta itse treeneistä pari sanaa. Tosiaan, mukavaa oli kun oli parempi penkki alla. Puomeja tuli heti vähemmän. Pari kieltoa otettiin, kerran kun ei vaan tullut kunnollista etäisyyttä. Ei ollut hevonen eikä ratsastaja kumpikaan menossa. Ja kertaalleen mä lähdin tekemään yhtä ylimääräistä askelta ja A otti ihan aiheellisesti nokkiinsa. Mutta muuten sujui kivasti, ja vielä kerran: ihan eri fiilis ratsastaa kuin omalla penkillä. Nyt vaan pitää toivoa että uusi penkki löydetään, ja ettei A kauheasti muuttaisi muotoaan selkänsä osalta (taitaa olla turha toive). Myös meidän uudet kuolaimet oli viiimein kolmen viikon odottelun jälkeen postitettu ja pääsette niistä kuuleman kun saan ne käyttöön. Kyseessä on Beriksen nahkapäällysteinen joustava kimblewick, kiinnostava jokseenkin kallis kokeiltava eli toivoa sopii että on Allulle hyvä.

Aino 22.4. 110&115cm

Huh! En voi sanoa muuta kuin että parempaa hevosta saa hakea. Mulla on edelleen ihan mahtava fiilis eilisestä. Allu oli niin kiva ratsastaa. Sain vain lähestyä esteitä ja lähteä mukaan pehmeän liitoon. A kuunteli, mahtava fiilis kun ehtii ajatella että mitä siellä selässä oikein tekee. Toi hevonen vain muotoutuu päivä päivältä enemmän mun persauksen alle sopivaksi. Ihan parasta. Toiset ei tajuu miksi toi hevonen mut tekee niin onnelliseksi. "Eihän ne taaskaan sijoittunut". Ei niin, mutta hauskaa oli. Eikös harrastamisesta pitäisi tulla hyvä mieli?

Hyppyä piisaa, kakara vain saisi olla huolellisempi

No niin, alku hehkutukset sikseen, puhutaampa niistä eilisen radoista. Mentiin siis 110 ja 115cm. Kisapäivä itsessään oli tavanomainen. Kauden ekat ulkokisat. Kymppi oli A.2.0 arvostelulla, eli aikaratsastusluokka. Mä lähdin kuitenkin vain hakemaan kivaa rataa. Kaks keppiä otettiin mukaan, todella turhista takajalka virheistä, mutta näin tällä kertaa. Aika oli ihan ok vaikken mistään oikonutkaan. Kaikin puolin A oli hyvä ratsastaa ja tästä oli kiva jatkaa 115cm luokkaan. Kympistä ei valitettavasti ole videota mutta kuvia löytyy.

Este...näköpiirissä on ESTE!

Viistoista oli kanssa melko simppeli. Arvosteluna oli A.0.0 sillä kyseessä oli nuorten luokka. Tästä otettiin kome tikkua. Vitosestetuli vähän pohjaan ja etujalka virhe. Sarjan b-osalla naurettavan ärsyttävän pieni takajalka puomi, ja ysiltä omasta virheestäni alas kymppi mentiinkin sitten reilusti ylimääräisellä ilmalla, taisi Alluakin harmittaa kun tuli kaksi peräkkäin alas, niin otettiin sitten vika varmanpäälle. Tähänkin rtaan olin kuitenkin tyytyväinen sillä meno tuntui hyvälle ja varmalle, hypytkin pääosin olivat hyviä.

Nyt vain treenaillaan huolellisuutta ja voimaa. Ponnua löytyy, ja estevälitkin alkaa olla melko sujuvia, korkeudesta ei oikeastaan ollut näissäkään pudotuksissa kyse. Eli jumppasarjakuuria tulee, sillä Marsukin aikoinaan saatiin paremmin keskittymään jalkoihinsa. Seuraavat kisat ovat parin viikon päästä, Ainossa jälleen. Luokkia vain yksi, 115cm. Riippuen miten se menee aletaan myös miettiä joko olisi aika kokeilla ensimmäinen 120cm, korotushan olisi "huiman" 5cm...:D

Älä toista samoja virheitä

Nimittäin satulan kanssa. Kerrankin olen tyytyväinen että tajusin ajoissa mistä kenkä, tai no, satula, puristaa. Nimittäin viimeviikon estetreeneissä A oli ihan kummallinen, ja teki ainakin 10 ohimenoa, oli kiinni puomeissa ja muutenkin haluton hyppäämään. Rupesin sitten miettimään että mikä ihme sitä vaivaa, ja sunnuntaina mä sen tajusin kun ratsastin koulupenkillä, jolla Allu oli paljon parempi. Estesatula oli käynyt etupalojen kanssa ahtaaksi, sillä alunperinhän me alkuvuodesta hommattiin pikkuisen liian leveä penkki. Siksi inan leveä että tiedossa oli Allun levenevän lihaksistumisen myötä. Etupaloilla tämä penkki sitten muokattiin sopivaksi. Nyt kun A on lihaksistunut, oli penkki käynyt etupalojen kanssa ahtaaksi, mutta tsadaa, kun ne otettiin pois niin hevonen hyppäsi taas kuin unelma. Tosin satulakaupoille kyllä taas joudutaan, sillä tämä nykyinen satula tulee jäämään kapeaksi, ja mulle tän hetkinen penkki ei ole se paras.



Mutta sitten, asiaa tämän viikon estehyppelöistä. Oltiin siis tiistaina Maijalla hyppelemässä. Alu oli todella kiva hypätä. Kieltoja tuli muutama. Yksi sarjalle, kun ei vain ollut mitään paikkaa. Ja sitten muutama kielto siksi että jäin liikaa vasempaan ohjaan, niin ja sitten kertaalleen A otti nokkiinsa kun juuri ennen hyppypaikkaa mun pohje heilahti eteen. Se on muunmuassa yksi niistä tuon satulan ongelmista, pohje tahtoo lentää eteen. Ja kun esteet on jo siellä 115-120cm korkeudessa niin A ei katso asiaa läpi sormien. Täytyykin tähän asiaan keskittyä viikonlopun kisoissa.


Mentiin rata n. 100-110cm korkeudella, ja sitten neljän esteen tehtävää 115-120cm korkeudella. Radasta on ihan ok video, mutta meidän viimeinen ja paras neljän esteen tehtävä ei tallentunut kunnolliselle videolle, sillä äiti melkein tiputti puhelimen kesken kuvaamisen, tästä rundista videolla vain sarja. Mutta kaiken kaikkiaan A siis hyppäsi tosi hyvin. Tai niinkuin Maija totesi, että parhaiten ehkä koskaan. Ja kyllä, paljoa ei esteitä tippunut, kieltoja tuli vain muutama ja nekin ihan aiheesta, esteissä oli ilmaa. Se mihin pitää edelleen kiinnittää itse huomiota on etten lähde tekemään hätäratkaisuja ja tuuppaamaan pohkeella esteelle. Toki pohket pitää olla kiinni, mutta pitää malttaa odottaa, allun tapauksessa jättää se vähän enemmän oikeaan ohjaan ja pitää käsi rentona, esteen lähestyminen ei saa olla vetokilpailu. Mutta hyvillä mielin lähden kohti lauantain kilpailuja.

Hevoset Messut 2017 -rata video

No niin, nyt olisi se lupailemani ratavideo saatavilla. Toivottavasti jaksatte katsoa vaikka messuista jo viikko onkin vierähtänyt.

Hevoset Messut 2017 -Youngster Trophyn paras 7v

Noniin, isot pahoittelut siitä että tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt, mutta olen haalinut meistä ensin kuvia kokoon. Havenilta olen tilannut myös videon meistä, mutta sen saatte sitten kuin se tulee, sen tuleminen kun voi viedä viikonkin niin en jää panttaamaan postausta niin pitkäksi aikaa. Eli tämä postaus on toistaiseksi vain kuvilla, ja ratavideon saatte heti kuin mahdollista. Mun kännykällä kuvattu video kyllä löytyy meidän suomimies.ja.puolanpoika instasta, mutta se on niin huono etten edes viitsinyt laittaa tubeen. Mutta videon saatte vielä, ei huolta!

Tosiaan, me kilpailimme messuilla sunnuntaina, Horselyx Youngster Trophy 115cm luokassa. Luokka oli avoin -10 ja -11 syntyneille hevosille. Samalla luokka oli Helsinki International Horse Show bonusluokka, josta kummankin ikäryhmän paras hevonen sai osallistumisoikeuden HIHS:iin oman ikäluokkansa sarjaan. Ja pakkohan se on jo heti alkupostaukseen hehkuttaa että Allu oli se paras -10 ikäryhmästä, eli HIHS paikka tuli, mutta tarkemmin tästä vielä postauksen lopussa.

C: Elina Kurki

Mutta, nyt kisapäivästä pieni kertomus. Lähdettiin Tamperetta kohti klo 10 aamulla, ja luokka alkoi klo 13, jota ennen oli tietysti radankävely, ja nuorten hevosten areenalle tutustuminen. Perillä olimme n. klo 11 joten meillä oli ihan mukavasti aikaa. Käytiin silmiintymässä, jonka jälkeen otettiin A kopista, varustettiin se ja äiti alkoi kävelyttää sitä. Melko pian hevosen laiton jälkeen pääsin radan kävelyyn. Perusradalla oli 8 estettä. Ei mitään tähtitieteellistä kun kerran nuorten luokasta oli kyse. Okserit myös olivat melkeinpä ärsyttävän kapeita.

C:Elina Kurki

Kun olin kävellyt radan, niin ei muutakuin selkään, ja hevostutustumiseen, eli siis kun kyseessä oli nuortenluokka, niin hevoset sai tuoda tutustumaan areenaan etukäteen. Allu oli melko rento, hieman se kyttäsi samaa päätyä kuin viimevuonnakin, mutta ei pahasti. Tästä jatkettiin sitten ulos verkkaamaan. Verkassa sai olla kaikki 8 lähtijää yhtäaikaa, joten kaaosta oli. Onneksi me oltiin 7 lähtijä niin saatiin sitten lopussa verkata tyhjemmällä kentällä. Verkassa A oli niin stressaantunut että se kielsikin kerran okserille. Muutenkin mielestäni verkka-alue oli liian pieni tunkea kaikki kahdeksan 6-7 vuotiasta hevosta samaan aikaan verkkaan, mutta näin tällä kertaa.

C: Sara Vanhanen

C: Elina Kurki

C: Hanne Kalenius

Sitten päästiinkin halliin odottamaan vuoroa, ja sieltä se oma vuoro tuli. Ennen radan aloitusta sai hypätä esteen kolme verryttelyksi. Yleensä en ota noita verkka hyppyjä, mutta nyt päätin ottaa, ja eikös A tehnyt ihan töks pysäyksen ennen estettä. Eli kielto. Tässä kohtaa rehellisesti ajattelin että no perkele, päästäänkö me edes ykkösestä yli. Mutta sitten ryhdistäydyin. Sain lähtömerkin, ja ratsastin Allua kerran ennen ykköstä oikein kunnolla eteen, otin takaisin ennen ykköstä, ja rata lähti hyvin käyntiin. Kakkonen ja kolmonen meni ilman ongelmaa, nelä a otettiin ihan hipaisulla alas, mutta b ongelmitta. Viisi ja kuusi oli suht vaikea kaareva linja, mutta ei tuottanut meille ongelmaa, seiskakin puhtaasti, ja sitten kasi josta harmillinen takajalan hipaisu ja puomi alas. Mutta hei 8vp, puolet vähemmän kuin meidän ekasta 115cm luokasta. Yleisö taputti ja A oli ylpeä itsestään.

C: Hanne Kalenius

C: Elina Kurki

C: Sara Vanhanen

Mutta ennen kuin viimeistä ratsukkoa alettiin kuuluttaa radalle kuuluttaja sanoikin jotain ihan muuta, joka sai meikäläisen sydämmen melkein stoppaamaan. Se meni kutakuinkin näin: "Koska Alicante oli viimeinen seitsemänvuotias tässä luokassa, saa se osallistumisoikeuden lokakuussa järjestettävään Helsinki International Horse Showhun, oltuaan tänään paras seitsemän vuotias."
Olin ihan että mitä, hymykin nousi varmaan korviin asti, ja yleisöltä tuli vielä toisetkin aploodit. Ei voi muuta sanoa kuin että yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Kokonaiskilpailussahan A oli 5/8, vähän nuo tiputukset harmittaa kun olivat aika turhia, mutta mieltä lämmittää erityisesti valmentajaltamme saatu palute joka meni näin: paras kisarata mitä oon teiltä nähnyt. Tuo kyllä lämmitti mieltä, ottaen huomioon että millaisessa paikassa me tää "paras rata" tehtiin.

C: Elina Kurki

Nyt kuitenkin alkaa ahkera treeni. Melko pian pitäisi saada 120cm luokat kuvioihin ja sujuviksi. Nimittäin tuo seitsemänvuotiaiden HIHS kilpailu käydään tasolla 120cm & 130cm, eli eka osa on tuon 120cm ja toinen sitten 130cm. Eli töitä tulee olemaan, mutta motivaatiokin on korkealla, kun on mahdollisuus päästä toteuttamaan omaa unelmaansa.

Ja kyllä poika saikin rapsutuksia ja kehuja kun meni ja HIHS paikan nappasi!
C: Elina Kurki

Mikon treenit ja messuille valmistautumista

Noniin, Mikon treeneissä tuli taas vietettyä maanantai ja tiistai. Päivien tehtävät olivat oikeastaan aika samat mutta maanantaina oli vähän korkeutta ja tiistaina enemmän pienempiä esteitä ja stevälien työstöä.

Maanantaina A oli tosi hyvä, meiltä tuli koko treeneissä tasan yksi puomi alas, ja muuten ei mitään, ei kieltoja tai ohimenoja. Maanantaina Mikko Analysoi mulle radat tosi tarkasti, jotta jäisi paremmin työkaluja käteen messu rataa varten. Maanantaista jäi hyvä fiilis ja innolla mentiin tiistaita kohti.


Tiistaina päivän sana oli puoli pidäte! Kuten Mikko asian muotoili, näin kuumalla hevoselle kuin Allu ei saa jäädä pitämään laukkaa lyhyenä siten että suussa on jatkuva paine, silloin se jää vain hyppään ylöspäin ja paikoilleen. Pitää tehdä puolipidätteitä joka välissä, oli esteet sitten 50cm tai 120cm sillä ei ole merkitystä. Rento käsi, puolipidätteitä ja myötäämistä. Jos jään vetämään, on parempi kertaalleen antaa kunnolla löysää, jolloin oma käsikin rentoutuu ja hevosen on helpompi taas vastata puolipidätteisiin. Tempo Allulla oli juuri hyvä ja hitaampaa ei pidä mennä, muuten tulee helposti yliaikaa. Saman tempon sisälläkin vain on suuri ero siinä onko menossa vetokilpailu vai ratsastanko rennolla kädellä, ja näistä tottakai pyritään siihen jälkimmäiseen. Nämä ohjeet kun muistan, niin varmoilla fiiliksillä voin sunnuntain kisaan lähteä.

Nähdään siis messuilla joista mut voi bongata lauantaina muuten vain pyörimässä ja sunnuntaina 12.45 alkavasta Youngster Trophy 115cm luokasta.

Tiistai treenien merkeissä jälleen

Kuten otsikkokin kertoo, estetreeni postausta tähän kohtaan luvassa. Eilen oltiin siis taas Maijan treenailtavina ja hyvinhän se meni. Allu oli aika kiva heti kun sen sai alkuverkoissa pehmenemään.

Mentiin pari rataa, ensimmäinen n. 90-100 cm ja viimeinen 100-120cm. Videolla pätkiä jälkinmäisestä. Video on siis tehty instaan joten siksi se on tuommoinen klippi viidakko. Sen verran siitä kuitenkin saanee selville, että hyvinhän se meni. A oli jotenkin tosi kiva ratsastaa. Rento ja rauhallinen. Mulla ei oikeastaan ole kauheesti muuta sanottavaa kuin että meni huippu hyvin.


Viikonloppuna sitten kohteeksi riders inn, ja yksi 3-tason nuorten 110cm luokka ja siitä jatkuu matka heppamessuja kohti. Hevosmessujen jälkeen jätetäänkin sittenkin Ypäjä välistä, ja suunnataan hevosmessuista kahden viikon päässä siintäviin Ainon ekoihin ulkokisoihin. Näin päin parempi, sillä Ainossa olisi taas saatavilla 115cm luokka joita haluan alle ennen 120cm tasoon siirtymistä.

Mercedes Benz Aino Masters

Perjantaina auton nokka suuntasi klo 06.00 kohti järvenpäätä ja Ratsastuskeskus Ainoa. Aikainen lähtö siis. Menimme hyppäämään kansainvälisten kisojen yhteydessä olevat pari kansallista luokkaa, 105cm ja 115cm. Ensimmäinen 115cm, joka päätettiin ottaa jotta olisi helpompi mennä se 115cm myös kahden viikon päästä hevosmessuilla.

Aloitetaan puhumalla 105cm luokasta. No, muuten kisapaikalla kaikki toimi hienosti mutta verkka oli melko kaoottinen. Siksi hevosen keskittymiskyky ei ollut parhaimmillaan 105cm luokan alussa, ja otettiin eka este alas. Muuten rata oli hyvä. Yksi virhepiste tuli ylitetystä enimmäisajasta. Olin kuitenkin tyytyväinen tasaiseen ja hyvään rataan. Enkä mää näihin kisoihin oikeastaan edes sijoja tulut hakemaan, lähinnävain vähän "isommilta areenoilta" ratoja hevosmessuja ajatellen.



Sitten oli 115cm luokan aika. Verkka oli taas vähän mitä oli, tosin otettiin varkassa vahingossa lähemmäs 130cm okseri, oho. No A hyppäs sen tosi nätisti joten mikäs siinä. Siitä sitten radalle. Radalta otettiin  neljä puomia eli 16vp. Noniin, ennen kuin joku miettii että olipa huono, niin ei ei ollut. Kolme puomeista oli sellaisia jotka olisi ihan yhtä hyvin voineet jäädä tulematta. Täysin hipaisu puomeja. Vain viimeinen este tuli syystä, joka oli huono paikka.
Viimeistä estettä lukuun ottamatta kaikki paikat ja askeleet oli täydellisiä. Ja mulla ei koskaan oo ollut radalla noin kuuliaista hevosta joten jäi aivan huippu fiilis. Ja kuten videolta tosiaan näkee, puomeista vain viimeinen putosi oikein kunnolla, ei se noita muita ottanut mitenkään keilaamalla, vaan pienestä jalka virheestä.

Nyt vaan jatketaan puomeja, kaveletteja ja jumppasarjoja niin saadaan voimaa hyppyyn ja tarkkuutta jalkojen nostelemiseen. Kyllä se siittä lähtee. Korkeutena 115cm ei ole meille mitenkään paha. Nyt vain messujen jälkeen niitä hyviä 110cm ratoja alle, niin eiköhän se 120cm sieltä kesän aikana saada ohjelmaan. Mikäli vain terveinä ja kunnossa  pysytään.

Viime viikon estetreenit pähkinänkuoressa

Tässä on taas ollut kaikenlaista ja flunssakin painaa, mutta tänään saatte pienen priiffauksen viimeviikon torstain ja perjantain treeneistä. Torstaina siis rikottiin kaksiviikkoa kestänyt "hyppytauko" ja perjantaina meillä oli ekaa kertaa Niken treenit.

Aloitetaan torstaista. Torstaina oli tuttuun tapaan Maijan treenit. Ja no, meni paremmin kuin olisin odottanut. Itse olin tosin jo tuolloin flunssainen joten oma tekeminen ei ollut niin täyttä kun olisi voinut. Muutenkin huomaa että flunssailun takia on jääneet lihaskuntotreenit liian vähiin. Mutta kaippa tää taas tästä kun tervehdytään. No, pari ohimenoa tuli radan ensimmäiseen esteeseen syystä että laukka. Niin, Allulla kun on tapana kerätä kierroksia ja välillä kaahia niin sitten kun saankin sen kuulolle otan sen liian pieneen laukkaan. Tällöin hyvä peruslaukka katoaa ja hyppyyn ei jää voimaa. Eli sitä kultaista keskitietä etsimään, kaahotuksen ja sipsutuksen väliltä. Nyt tosin oma kenttäkin sulana joten pääsen tekemään paljon puomi ja kavaletti työskentelyä. Muuten tosiaan meni ihan kivasti, ja tosiaan ohimenoja ei tullut kun otin sille ensimmäisellekin esteelle kunnon laukan enkä jäänyt liikaa pitämään. Video ehkä hieman sekava, pahoittelut siitä.



Perjantaina sitten tosiaan oli vuorossa eka kertamme Niclas aromaan treeneissä. Ihan hirveästi ei sanottavaa ekoista treeneistä jäänyt, niinkuin aika harvoin jää. Olen sitä mieltä että täytyy käydä vähintään toinen kerta ennenkuin voi sanoa että tykkääkö vaiko eikö. Eli uudestaan täytyy mennä. Mutta tuohon laukkaan kiinnitettiin näissäkin treeneissä vähän huomiota tai enimmäkseen siihen että jään pökittämään vatsalihaksilla laukkaa vastaan. Eli enemmän joustoa omaan kroppaan.

Koulua ja pari kavalettia

Eilen oltiin tosiaan yli viikon jälkeen viimein maneesilla. Otettiin suosiolla koulu/puomi tunti, ja huomenna mennään sitten hyppäämään. Oli tosiaankin järkevää aloittaa koululla, sillä A oli alkuun ihan höpö. Kyttäsi muka kaikkea eikä tahtonut suostua kävelemäänkään. Alkuravitkin se veti ihan jännittyneenä, pää ylhäällä ja selkä notkossa. Onneksi ei siis tultu hyppäämään. Se ei varmaan olisi edes mennyt esteistä yli kun kaikki oli niin jännää.

Noh, sitten tultiin päivän tehtävälle, joka oli neliö jonka joka kulmassa oli kaksi kavalettia. Tätä tehtiin ensin harjoitus ravissa niin, että mentiin kavalettien leveämmästä päästä. Kun tämä sujui, lyhennettiin ravia ja siirryttiin kapeampaan päähän. Alkuun A oli hätäinen mutta alkoi pian kuunnella. Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samaa toiseenkin kierrokseen.

Sitten annettiin hevosten hetki kävellä jonka jälkeen sama homma laukassa. Laukassa A oli jo tosi hyvä. Maijakin kehui kuinka sain sen pysymään suorana, ja muutamalla toistolla kavaletitkin sujui hyvin. Eli loppuen lopuksi Allu saatiin aika kivaksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Huomenna sitten hyppäämään, ja perjantaina myös.

Lopulta Allu oli näin rento.

Kun vihdoin kuvaajan sain

Viimein ja pitkästä aikaa kuvia. Kaikkien videoiden keskelle kuvia. Ihanaa. On oikeesti kiva välillä päästä postaamaan kuviakin.

Kerrotaanpa nyt alustukseksi miten viikkomme on kulunut. No ei kovin hyvin. Nimittäin äiti oli tämän viikon lapin lomalla ja siksi ei päästy maneesille. Ei tosin olisi ehkä päästy muutenkaan, sillä täällä on ollut niin kamalat kelit ettei kopin kanssa olisi välttämättä uskaltanut edes lähteä. No, huonot kelit pitivät myös mut poissa hevosen selästä. Tiistaina vähän ratsasteltiin, torstaina oltiin menossa heittämään lenkki mutta 20m tallista meinattiin kaatua. Oli satanut lunta jään päälle, lumi oli jotenkin niin tahmaista että tilsakumeista huolimatta jäi tilsoiksi. No, tilsat ja jäätikkö: eihän siinä pystyssä pysy. Eli se siitä. Ensi viikolla äiti on onneksi luvannut viedä meidät kaksi, ellei jopa kolme kertaa maneesille.

Viimein tänään lauantaina oli yksi pelto siinä kunnossa että päästiin liikkumaan kaikissa askellajeissa. Ihan vaan menin kaikki askellajit ympyrällä läpi. Ei mitään vaativaa näin pitkän "tauon" päätteeksi.

Ravissa A oli aika lunki ja hyvä. Laukka oli aika huonoa, mutta se oli ihan ymmärrettävää kun ei oltu laukattu yli viikkoon. Mutta heti kun sain pari hyvää askelta laukkaa kehuin ja otin raviin. Ei mitään tämän vaativampaa. Ehkä huomenna sitten vaadin jo enemmän. Tänään halusin vain jumppailla hevosta kevyen viikon jäljiltä. Ihan loppuun otettiin vielä venytystä ravissa, ja A vastasi venytyksiin hyvin.

Loppuun vielä vähän tulevaa kisakalenteria:

24.3.- Aino, 105cm & 115cm

1.4.- Riders Inn 110cm & 110cm

9.4.- Hevoset Messut 115cm

Musiikkia elämään

Nyt olisikin luvassa vähän erilainen postaus. Nimittäin puhutaan musiikista, ja te saatte pienen listan kappaleista mistä minä pidän. Kaikki kappaleet ei todellakaan ole mitään uusia, mutta mulle joko tärkeitä tai muuten kestosuosikkeja. Jokaisen biisin alle olisi tarkoitus laittaa pieni perustelu miksi se on listalle päätynyt.

Ja mistä idea tällaiseen postaukseen, en tiedä. Musiikin kuuntelu on vaan aina ollut mulle tärkeää. Autossa mulla on aina musat tikulta tai spotifysta. Huoneestani löytyy kuusi osainen kaiutin setti ja tallissa toki omansa. Bluethoot kajareitakin löytyy muutama erilainen. Joka lähtöön omansa. Kesällä tulee kentänlaidallakin pidettyä kajaria. Joten koska rakastan musiikin kuuntelua, niin siksi tämä postaus.


Ruger Hauer, ah, yksi jättisuosikki. Oli vaikea valita yksi kappale, mutta tässä. Ruugerin viimeisen levyn viimeinen kappale. Antakaa mahdollisuus jos ette ole ennen kuunnelleet, ei kevyintä musiikkia mutta hyvää. Ihan viimeiseksi kappaleeksihan jäi Koomaan, mutta Auf Wiedershenistä voi jo kuulla jäähyväisten kaiun. Itselle oli "kova" paikka kun Ruger Hauer lopetti. Kovasti tästä Pyhimyksen, Paperi T:n ja Tommishockin muodostamasta triosta pidin. Ja toki kaikista näistä artisteista pidän ihan erikseenkin. Yhdessä näissä oli vaan jotain vielä enemmän. Ruger in peace.



Tässä ihan tuoretta suomiräbää. Lika-Akia eli itseasiassa Pyhimystä eri taiteilija nimellä. Tarttuva biisi. No tykkääjät tykkää.


No pakkohan se oli Spektiäkin tähän lyödä. Spektin tuotantoa on hyvä kuunnella kun kun ilta on pääsemässä hyvään vauhtiin. Toisin sanoen, Spektiltä löytyy kattava arsenaali ryyppylauluja.


Jos Chicago Blackhawks sanoo jotain niin sanoo varmasti tämäkin. Ja mikäs sen parempaa ennen kisoja kuunneltavaa kun maalibiisi?


Sitten gasellit. Omia suosikkeja tämä porukka. Livenäkin tullut useampaan otteeseen nähtyä. Ja ihan parasta energiaa. Suosittelen tutustumaan tuotantoon laajemminkin.


Sitten astetta vanhenpaa. 2Pac, no varmasti monelle tuttu, ja jos ei niin äkkiä yleissivitystä korjaamaan. Ghetto Gospel on mielestäni 2pacin parhaita biisejä.


Tässä jälleen yksi bilebiisi, jossa tarttuva biitti. Sanoista viis biitti vie. Ja tokihan, propsit siitä että kyseessä on Mäk Gäliksen tuotantoa, "Gallen veljeksistä" se itselleni mieluisampi artisti.


Ja mitä olisikaan elämä ilman Eppuaja. Ainakin paljon vähemmän kultaisia klassikkoja ja yhteislaulu biisejä. Aina tulee lapsuus ja automatkat mieleen. Radiosta tuli aina Eppuja. Täytyy myöntää että Eput elokuvankin kävin katsomassa.

Noniin, siinä. Melko räppi painotteinen, myönnetään...:D

Treeniä, treeniä ja pari sanaa kisoista

Tosiaan torstaina oli tuttuun tapaan estetreenit jotka menivät hyvin. Otettiin Vähän isompaakin hyppyä. Ja rataa n. 100-115cm korkeudella. Kun Allun sai odottamaan niin sujui todella hyvin. Mutta tunnista itsessään ei kauheasti ole kerrottavaa, vaan enemmin siitä mitä Maijan kanssa pölöteltiin treenien jälkeen.

Mietittiin mm. miten A kannattaisi ratsastaa ennen kisoja. Mietittiin ettei välttämättä olisilainkaan pöllömpi homma ratsastaa silllä esteitä ennen kisoja. Siis kilpailuja edeltävänä päivänä. Se vaatii niin paljon toistoja ja on tosi energinen, joten pienten esteiden hyppely ennen kisoja ei välttämättä olisi hullumpaa. Se saattaisi jaksaa paremmin keskittyä kisoissa.

Lisäksi päätettiin että tie vie tänäkin vuonna Hevosmessuille. Ja ensikuussa starttaamme messuilla nuorten hevosten 115cm luokan, mikäli kaikki siis menee suunnitelmien mukaan. Eka 115cm ennen sitä kaydään ottamassa Ainossa kolmen viikon päästä.

Niin, kisoista ei tule erikseen postausta, silä poistin vahingossa ratavideot. Kooste ja pieni selostus on kuitenkin meidän instasta (@suomimies.ja.puolanpoika) luettavissa ja katsottavissa.

Ratatreenit

Kyllä me tehdään muutakin kun hypätään, yleensä vain kuvaaja on saatavilla lähinnä estetreeneihin. Joten, siksi taas estepostaus. Mutta tätäkin postausta on ilo kirjoitella sillä hevoseni oli aivan eilen super. Mentiin siis ratatreenit, sillä sunnuntaina meillä on oman seuran 2-tason kilpailut. Näissä menemme tutut ja turvalliset 100 & 110cm.

Ratatreenit aloitettiin ravi verkalla jossa A oli jo todella hyvä. Kun alettiin ottaa lämmittely hyppyjä niin Maijakin hämmästeli että miten rauhallinen Allu onkaan. Se ei juossut esteille eikä kerännyt ylimääräisiä kierroksia. Se ei siis missään nimessä ollut laiska, vaan juuri oikeanlainen. Sellainen kuin se on ollut treeneissä ennen vain pätkiä. Nyt se oli sellainen lähes koko treenit.

No, otettiin rata jhon sisältyi 13 estettä. Ja kappas vaan ja huppista hei, koko rata, ilman yhtäkään pudotettua puomia. Mitä ihmettä?! Mutta näin me vaan hypättiin rata, ilman pienintäkään holtitonta kaahailua tai ryntäilyä. Täydellisessä harmoniassa koko rata. Aina ensimmäiseltä viimeiselle esteelle. Maija totesi että tää oli varmaan meidän paras kerta ikinä. Ja täytyy sanoa että tästä on todella kiva lähteä kisoihin.

Kisakausi korkattu!

Pahoittelut että postaus tulee näin myöhässä, mutta odottelin tilaamiani kuvia saapuviksi ja niiden saaminen sitten otti oman aikansa. Mutta tosiaan, viime lauantaina aloitimme kisakautemme Ypäjältä. Luokkina toimi prohayn nuorten luokat 100 ja 110cm.

100cm radalta

Lähtö ei lauantai aamuna ollut tolkuttoman aikainen. Yhdeksän aikoihin starttasimme kotoa, ja hunosta ajokelistä johtuen oltiin paikalla 10.30. Juuri sopivasti sillä ehdin luokan 2A radan kävelyyn, rata oli siis sama kuin ratsastamassani luokassa 2B, vain arvostelu oli eri. Halusin tuohon ekaan radan kävelyyn siksi, että olin omassa luokassani jo toinen lähtijä, joten minulle olisi tullut kiire verkan kanssa. No, me mentiin laittamaan Allu aika pian radan kävelyn jälkeen, tai no pian ja pian, vajaan tunnin jälkeen radan kävelystä. Verkkaamaan pääsimme klo 11.30. Verkka oli aika kamala. Hirveästi taaksepäin potkivia hevosia ja kova ryysis. Lisäksi koko maneesi ei ollut käytössä joka sai verkkaan vieläkin ahtaamman vaikutelman. Allu oli verkassa tosi jännittynyt, eikä esimerkiksi suostunut laukkaamaan kaarteiden läpi vaan jäi vain pomppimaan.

No, koska kyseessä oli nuorten luokka, sai kilpailumaneesiin mennä hevosten kanssa tutustumaan ennen luokan alkua. Menin sitten tutustumiseen sillä halusin verkasta pois, ja muutenkin olin toinen lähtijä joten olisi jokatapauksessa pitänyt kohta alkaa lipumaan radalle päin. Suureksi ilokseni sain Allun tosi rennoksi kisamaneesissa, ja tässä kohtaa viimeistään totesin että outo käytös oli johtunut vain verkan stressaavasta luonteesta. Kisamaneesissa se oli kuin kotonaan.

100cm radalta tämäkin

Siitä sitten tuli meidän aika lähteä, ja sattuipa sitten jotain hyvin erikoista. Nimittäin päästiin ekat kolme estettä, ja oltiin tulossa sarjalle kun huomaan että sarjahan on matalana. Niin, huonosti hereillä ollut ratahenkilökunta oli unohtanut muuttaa sarjan ponivälistä hevosväliin, ja vielä huonommin hereillä ollut tuomaritorni antoi mulle lähtömerkin vaikka rata oli keken. No ei sitten muuta kun kuulutu että alotan koko radan alusta. Niin paljon mieluummin olisin jatkanut sarjalta. No alusta aloitettiin (video alkaa tästä) ja muuten huippu rata, mutta sarjan b-osa alas. Ja uskallampa väittää ettei se olisi alas tullut jollei tuota kommervenkkiä olisi tapahtunut. Hevosella meni pakka sekaisin ja sarja yllätti. Mutta kuten sanottu, muuten todella hyvä rata. Mutta harmitti ja ärsytti, mielestäni kylläkin ihan oikeutetusti.


Metrin jälkeen kävelytettiin Allu ja lyötiin takaisin traikkuun, ennen 110cm luokkaamme oli välissä yli nejänkymmenen lähtijän luokka. Tässä välissä sitten evästittiin ja katsottiin muutama rata. Siittä sitten radan kävelyyn ja hevostutustumiseen kisahalliin. Tästä verkkaan pääsyä odottelemaan ja jälleen kaoottisen verkan jälkeen toiseksi viimeisenä lähtijänä radalle.

110cm radalta

Täytyy sanoa että tehtiin aika hyvä 110cm. Otettiin kaksi alas, eeli 8vp, mutta muuten. Ensimmäinen 110cm yli puoleen vuoteen, ja radalla oli kokoajan varma olo. Ennen 110cm on tuntunut tosi haastavalta ja meno on ollut lähinnä tuuri peliä. Nyt tiesin mitä tein, ajattelin ja oikeasti ratsastin hevostani. Kasi otettiin alas liian lähelle tulleen paikan takia, tosin Allu olisi kyllä voinut tuostakin paikasta vähän pelastaa (kuten yksi hevosihmis tuttumme totesi) mutta otti nyt sitten etupuomin. Ja sen lisäksi alas tuli viimeinen este, täysin turha hipaisu puomi. Alku rata oli kuitenkin ihan huippu, ja kaiken kaikkiaan olin tähän rataan todella tyytyväinen.

Tulipa kerrankin ihan laadukas kisapostaus vaikka jouduittekin tätä hetken odottelemaan. Mutta nyt on reilusti tekstiä, videot ja ihan ammattilaiskuviakin muutama. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikonloppua ja seuraavia kisoja jotka ovat kotikisat. Näissä tarkoitus mennä 100cm ja 110cm. Näiden jälkeen otetaan erinäisistä syistä (omat menot ja kuskin puuttuminen) kolme viikkoa kisataukoa jonka jälkeen jatketaan joko kotikisoilla tai Ainossa.

Ja niin he yksinään hyppivät

Tosiaan eilen piti olla valkka, mutta se erinäisistä syistä peruuntui. Hyppäämään oli kuitenkin päästävä sillä kisat ovat lauantaina tulossa. Näinpä päädyttiin ratkaisuun että mennään pitkästä aikaa yksinämme hyppäämään.

Hieman pelon sekaisin tuntein sitä sitten tiistaina rakennettiin rata ja ruvettiin hyppy puuhiin. Mua oikeesti jännitti että heittäytyykö se ihan possuksi, mutta A olikin loppuen lopuksi aika kiva. Pari kieltoa otettiin portti pystylle, kyllähän se portti varmaan syö pikkuhepan, varsinkin kun sen yli ei olla viikkokausiin hypitty. No siitä selvittiin. Loppuun otettiin myös vihreälle okserille pari stoppia, mutta ne johtui ihan hevosen väsymisestä. Laskettiin sitä sitten vähän ja yli päästiin.

Kauhea poninsyöjä portti

Otettiin kaksi rataa 100 ja 110cm korkeuksilla, joista 110cm videolla. Ihan kivasti nekin meni, pari puomia tuli ja ne johtui ihan vauhdista. Miten tää onneton kuski oppis että älä vedä vaan ota pidätteet kunnolla läpi jotta sitten pääsisi ratsastamaan esteelle rennolla kädellä. Vaikiaa vaikiaa. Muuten hyvä maku jäi suuhun. Pitää ilmeisesti vain hokea itselleen tuota pidätteet läpi, älkää juosko esteelle, älä jää vetämään. Juuri tuo kun Allulla ne kierrokset nousee niin itse jää herkästi passiivisesti vetämään, vaikka pitäisi ottaa pidätteet läpi ja sen jälkeen antaa rennompaa kättä. Tämän yritän muistaa kisoissa viikonlopun kisoissa. Pidätteitä, pidätteitä, pidäteitä. Ei vetoa. Virheet on tiedossa, vielä kun ne saisi korjattua niin pysyisi puomit paremmin kannattimillaan.

Kaksi päivää Mikko Mäentaustan treeniä (pitkä video)

Tosiaan maanantai ja tiistai kului mukavasti Mikon treeneissä. Postauksessa kerron pivistä tavallaan kuin yhtenä valkkana, sillä kokonaisuutena nämä ovat kuin yksi päivä. Maanantaina tehtiin yksittäisiä tehtäviä, radan osia ja tiistaina osista kootiin rata. Maanantaina meillä meni aika mukavasti kuten tiistainakin, mutta kuten ideolla näkyy niin kolmoissarja tuotti molempina päivinä vähän pään vaivaa.

Pureudaanpa siis siihen ja miksi se oli meille haastava. Noh, ensinnäkään me ei olla aikoihin hypitty kolmoissarjaa. Toisekseen, oikea kierros, kaarre, lyhyt matka suoristaa tähän summataan vielä Allun vinous oikeaan, ei siis helpponakki. Lisäksi pojalla oli vähän liikaa vauhtia, ja sillä vauhdillä ei väleihin millään mahduttu. Kun ei mahduttu alkoi harmittaa ja sitten mentiin ohi.

Vaikka molempina päivinä möhlittiinkin tälle sarjalle niin saatiin se molempina päivinä myös lopulta sujumaan. Etenkin tiistaina sain hyvät neuvotmiten toimia. Kaarteesta estettä kohti hevonen molemmilla ohjilla. Vaikka ollaankin kaarteessa se ei saisi olla vain sisäohjalla, vaan käännä pohkeella tue molemmilla ohjilla. Ja koska se herkästi ajautuu oikealle niin pidä oikea ohja tuntumalla, mutta johda vasemmalla. Myös se miten tehdään nopeasti monta toimivaa puolipidätettä aukeni ihan uudella tavalla. Ei voi pidättää jos paine ei lainkaan laske. Välillä pitää antaa että taas voi ottaa. Asioita jotka kuulostaa selviöiltä, ja ovatkin mutta pääsevät herkästi unohtumaan.

Etenkin tiistaina olin tosi tyytyväinen, viimeinen rata meni tosi hyvin ja mikä onkaan parempi fiilis kun ensin möhliä ja sitten onnistua. Ikään kuin tajuta valmentajan ohjeet välissä ja toimia niiden mukaan. Tulokseksi saadaan onnistunut rata. Palautteeksi saatiin Mikolta että Allun kanssa on tehty hyvää työtä ja että eteenpäin on viime kerrasta menty valtavasti. Mikko sanoi meille että ihan huoletta ja hyvillä mielin voidaan lähteä kisakauteen, meno on sen mukaista. Muutenkin saatiin tosi hyviä neuvoja treeniin, ja saatiin esille ongelmia ja päästiin löytämään niihin ratkaisuja. Aivan mahtavaa, taas on työkaluja omaan tekemiseen!

Oli taas ihan huippu hyvät valkkapäivät. Ensi kuun Mikkoon en ikävä kyllä pääse hevosen kanssa autokuskin puuttuessa, mutta saatanpa silti mennä kuunteluoppilaaksi. Mutta nyt videoon!

Torstai on treeniä täynnä

Ja niin on muuten huominen ja tiistaikin. Mennään nimittäin Mikko Mäentaustan valkkoihin, niistä kuitenkin sitten aikanaan. Nyt puhutaan tämän viikon torstain treeneistä, hyppytreeneistä.

Setti oli aika perus, lukuun ottamatta Allun jäätävää energiabuustia joka yllätti sekä mut että valmentajan. Jostain syystä tiistain kavaletti vääntö oli ihan unohtunut ja Allussa oli virtaa kun durasell pupussa.
Päivän tehtävät ei ollut mitään extra haastavia, mutta sarja-linja tuotti haastetta. Allu isoine egoineen oli ihan sitä mieltä että neljän askeleen linjan voi helposti vetää kolmella ja lähtee hyppyyn sitten vain vähän kauempaa. I belive i can fly...tai jotain sinne päin. No, näinhän se ei saisi tehdä, mutta minkäs voi kun toinen uskoo pystyvänsä ihmeisiin. Mutta ihan tosissaan, se on vaarallista ja niin se ei saa tehdä tai joku kerta ollaan päällään pystyssä. No, tämä saatiin onneksi hallintaan aika hyvin valkan aikana.

Muuten meni ihan ok, ei meidän paras treeni, juurikin tuon Allun yli innokkaan asennoitumisen takia, mutta ei tosiaankaan huonokaan. Videolla rata, ja loppuun uudestaan tultu sarja-linja.