Eilen oltiin Maijalla hyppäämässä vähän erikoisempia esteitä, kapeita muureja, vinosarjoja ja ruotsalaisia oksereita. Me tosin otettiin sen verran kevyesti ettei rataa menty, huomenna nimittäin kisataan joten ei olisi ollut järkeä väsyttää hevosia liikaa. Hyvät hypyt kisojen alle periaatteella mentiin siis.
Allun menin ensin, ja ainoa mitä mulla on sanottavaa on: WAU! Siis ei yhtäkään kieltoa eikä tainnut edes puomit tippua. Allu imi joka esteelle, vinosarja oli sille ihan helppoa, kapeat muurit ei tuntuneet missään, eikä "pelottavalla" vesimatolla varustettu koffin sarja tuntunut missään. Videosta näkee että heti alussa yksi hyppy tuli paikaltaan. Este tuli Allulle vähän yllättäen ja se ensin mietti että meneekö se vai ei. Mutta mä päätin selästä että kyllä me näin pienestä mennään vaikka paikaltaan, ja olen tyytyväinen että tuolla kohtaa ratsastin enkä vain ottanut helppoa vaihtoehtoa, eli kieltoa.
Muuten kaikki esteet meni kyselemättä ja tästä jäi kyllä tosi mahtava fiilis lähteä huomenna kisaamaan. Pohkeet kiinni, ohjat kädessä ja ponin nokka ylhäällä niin hyvin menee. Ei riitä sanat kuvaamaan kuinka tyytyväinen olen nuoreen mieheen! Ehkä tosiaan oli hyvä että Allu tässä vähän testaili mua viime aikoina, olen saanut omaan ratsastukseeni paljon lisää varmuutta ja päättäväisyyttä.
Ja kevennän pystyyn tarkoituksella koska nämä olivat "maastoeste" treenit.
Mariori oli myös tosi hyvä ja se veteli kokoajan korvat hörössä. Vinosarja tuotti vähän pään vaivaa, ei se siihen ilkeyttään kiellellyt vaan ihan siksi kun ei tuommoisen esteen olemassaolo mahtunut ensin hänen päähänsä. Mutta sitten kun Mariori tajusi esteen idean se meni senkin tosi hyvin. Laukkakin oli eilen tosi hyvää ja hevonen kuunteli hyvin.
Meille kaikille teki kyllä varmasti hyvää tällainen vaihtelu tavallisiin rataesteisiin. Toivotaan että kisat menee yhtä hyvällä draivilla, hyvä fiilis jäi kuitenkin!
Tiistaina oltiin molempien hevosten kanssa Maijalla hyppimässä. Video kertookin suurelti miten meni, eli siis hyvin. Mariori oli aivan huippu, ei oo pitkään aikaan ollut tommoisessa vedossa. Se kuunteli tosi hienosti ja keskittyi varmasti kaikilla kahdella aivosolullaan. Maijakin kehui että se oli tosi kuuliainen.
Allukin oli parempi kuin vähään aikaan ja meidän meno oli myös Maijan mielestä paljon varmempaa kun se on viimeaikoina ollut. Kieltoja tuli vain kaksi, mun virheestä, ja toisella yrittämällä sitten vähän mielen osoituksellinen kielto mutta kolmannella jo hyvin yli. Allun kanssa alkaa heti sujua kun sen pään vaan saa sieltä alhaalta ylös ja muodon pitkästä lyhyeksi. Myös vasenta ohjaa mun pitää muistaa käyttää ennen estettä ettei se valu oikealle.
Ja nyt on muuten aikaistettu meidän kisakauden aloitusta 20. päivästä 5. päivään maaliskuuta. Nuo 20. päivä maaliskuuta olevat kisat on 2-tason kisat niin tuli semmoinen tunne että haluan päästä helpompiin kisoihin ennen noita. Tässä kuitenkin ollut muutama kuukausi kisataukoa vaikka valmentauduttu ahkerasti ollaankin. Porissa sattuu tutussa paikassa olemaan 5.3 1-tason kisat joten aloitetaan niistä. Maijan kanssa kun luokista puhuttiin niin Mariorilla menen nyt vain 90cm ja Allulla 90 ja 100cm, 100cm siksi että kasikymppi olisi vähän mieluummin pieni, ja no kauden tavoite kuitenkin on ne 110cm radat. Allun kanssa pitää vaan muistaa pohkeet kiinni, pidätteet läpi ja nokka ylös. Mariorilla taas hyvä verkka sileän osalta.
Tällaiset kuulumiset tällä kertaa.
Koska te aloitatte kisakauden vai oletteko jo aloittaneet? Mitä tasoa tällä kaudella olisi tarkoitus mennä?
Blogini pääsee tänä vuonna tekemään yhteistyötä 2-3.4.2016 järjestettävien Tampereen Hevosmessujen kanssa.
Yhteistyön ansiosta blogini saa arvottavakseen kolme kappaletta kahden päivän messurannekeita (arvo 20€)!
Arvontaan osallistuaksesi sinun täytyy kommentoida tähän postaukseen etu- ja sukunmesi sekä toimiva sähköpostiosoitteesi. Mikäli sinulta ei löydy google-tunnuksia niin voit osllaistua myös blogin FB-sivujen (Alicante & R.R. Mariori) kautta kommentoimalla samat tiedot siellä julkaistuun arvonta julkaisuun! Arvonta alkaa tästä päivästä ja päättyy 8.3.2016. Voittajat julkaistaan blogissa ja olen heihin yhteydessä sähköpostitse.
Tampereen hevosmessut ovat mahtava tilaisuus tutustua uusiin hevosihmisiin, päästä seuraamaan mielenkiintoisia esityksiä sekä tehdä viimeiset varustehankinnnat alkavaan kesäkauteen! Itse olin Hevosmessuilla ensimmäisen kerran viime vuonna, ja heti messuhalliin päästyäni olin varma että tästä tulee mulle jokavuotinen juttu. Jotkut blogin lukiat ehkä tietääkin että olen täysin satulahuopa hullu, ja niitä vasta löytyikin ja vielä messutarjouksin. Myös loimivarasto tuli tuolla reissulla päivitettyä. Messuilla oli myös monenmoista mielenkiintoista esitystä ja klinikkaa, myös esteratsastuskilpailuja löytyi, joka ainakin mulle kilparatsastajana oli hyvä "katso ja opi" juttu.
Uskon etä tänäkin vuonna ohjelma tulee olemaan mielenkiintoista, ja aivan varmasti löydän Allulle uuden satulahuopa arsenaalin (no kun se tarvii...:D). Itse aion olla paikalla lauantaina, nähdäänhän messuilla?
Tämän ja eilisen päivän olen viettänyt flunssassa mutten suinkaan malttanut jättää kauniin sään tarjoamaa otollista kuvaustilaisuutta väliin. Täytyyhän sitä talvessa parit kunnolliset lumikuvat saada, ja nyt oli sen verran leutoa että kuvaaja ja kamera tarkenivat. Kuvapostaus siis luvassa.
Samalla tosin tähän pienenä ilmoitusksena, Allun passi tuli viimein ja nyt on heppojen kilpailumaksut laitettu menemään. Myös mun kilpailulupa maksu oli mennyt läpi niin kuin piti ja nyt on kipassa A-lisenssi näkyvissä. Kisakalenterikin on hyvällä mallilla suunnittelussa ja tavoitteisiin saatetaan jopa päästä. Kun vaan tästä tervehdyn niin ei muuta kun innolla viimeiseen rutistukseen ennen kun kausi starttaa seuran omista kisoista 20.3!
Jaah mikä postaustauko? Taas on viikko vierähtänyt viime postauksesta.
No mitä me ollaan tehty tällä viikolla. Me ollaan käyty kahdessa valkassa mutta kuvaajaa en ole valitettavasti saanut.
Tiistaina meillä oli kouluvalkka jossa tehtiin molemmilla hevosilla aika perusjuttuja ja kotiläksyiksi saatiin pohkeenväistöt.
Torstaina oltiin taas Maijalla estevalkassa. Molemmat hevoset oli tosi hyviä. Mariori varsinkin alkoi kuunnella ja pääsin välillä ratsastamaan sitä oikeasti jalalla ilman että se syöksyi menemään. Mukavaa kun pääsee välillä kunnon ratsastuksen makuun ja pääsee tekemään selässä muutakin kuin jarrutamaan ja toivomaan parasta. Tehtiin lopuksi n.90 cm korkea rata.
Allulla olin itse skarpimpi kuin viime hyppy kerralla ja sain pidettyä pohkeet kiinni ja istuttua satulaan ennen estettä. Alkuun toki oli kankeutta mutta homma lähti nopeasti rullaamaan. Pari kieltoa tuli oikeastakierroksesta linjan ekalle pystylle, ensin mun taki mutta sitten ihan vain hevosen kiukuttelua. Maija antoi mulle pitkän raipan oikeeseen käteen ja pökkyröinti loppui. Maija sanoikin että Allu on ollut nyt niin kiltti että onkin odotettavissa mahdollisia kokeiluja. Mutta ilkeä se ei ole kuitenkaan. Kehuja saatiin siitä että pääsen jo vaikuttamaan esteen väleillä hyvin ja se taas on avain niihin isoihin luokkiin. Nyt vaan parin kuukauden perusratsastus "kuuri" niin aletaan olla aika hyvin valmiita kisakauteen!
Nyt tuo Piian valmennuksen toinen osuus. Tunnin mittainen valmennus ja vaikea esterata, jota me ei hypätty. Meidän osalta ei ollut paras valmennus. Sekä minä että Allu oltiin eilisestä väsyneitä, valmennusten välissä ei ollut pitkää väliä. Maanantain valmennus oli illalla ja tiistaina heti aamulla. Hevoselta ja multa taisi molemmilta vähän loppua kunto.
Kiellot oli tosi herkässä, mutta vika kolmoissarja ja okseri olivat tosi hyvät, ja tuohon okseriin lopetettiinkin koska se meni hyvin. Kiellot olivat herkässä siksi että Allua joutui auttamaan tosi paljon, paljon enemmän kun normaalisti sillä se oli väsynyt. Mutta koska minäkin olin väsynyt ei pohkeet vaan toimineet niin kuin olisi itse halunnut. Kiellon hetkellä aina tajusin ei hemmetti, taas ne pohkeet oli irti, vaikka niiden olisi pitänyt olla tavallista tiukemmin kiinni rohkaisemassa hevosta. Tehtävät oli myös melko vaikeita Allulle, ja vähän väsyneenä (huonoilla yöunilla) minullekin.
No, positiivista on se että tiedän mistä ongelma johtui. Yhteistyö ei ollut saumatonta. Tuo kahdenpäivän tiukka valmennusputki vaan oli meille vielä melko raskas. Mutta tosi paljon sain käyttökelpoisia neuvoja tuolloin tiistainakin. Seuraavissa treeneissä vaan omat ajatukset esteen yli ja pohkeet kunnolla kiinni. Mieleensä ei saa päästää ajatusta kieltelystä, sillä silloin keho antaa hevoselle väärät signaalit. No, ensikerralla taas paremmin ja varmasti vähän vähemmän väsyneellä hevosella... :)
Meidän valmennus alkoi 18.00 ja kesti puolitoista tuntia. Eniten keskityttiin kouluun ja Allun kohdalla suun pehmittämiseen ja takajalkoihin
Onnistui:
Erityisen tyytyväinen olen tuohon jumppasarjaan jolle ei ollut minkäänlaista epäröintiä. suoritus oli puhdas itseltä sekä hevoselta. Myös paikoin saatiin hyviä koulu pätkiä.
Parannettavaa:
No sitähän olisi vaikka ja kuinka, mutta pää kohtina se etten itse mene liikaa takakenoon ja että saan kädet pidettynä rauhassa. Myös pohkeet saisi ennen estettä olla paremmin kiinni, tai välillä ne onkin, mutta niihin pitää keskittyä, että välillä muuttuu ainaksi. Perusratsastusta paljon että saadaan lisää voimaa takapäähän, ja näin hevonen suuntaamaan paremmin ylöspäin hypyissään. Myös nuo muutamat kiellot olivat suurimmaksi osaksi sitä että pohje ei tukenut tarpeeksi.
Loppu kommentteja valmentajalta:
Piia sanoi että Allu on kyllä hieno. Kiitosta se sai myös nöyryydestään. Mun omasta ratsastuksesta tuo esteistunta paremmaksi, ja mun ei tarvitsisi istua ihan niin syvällä satulassa. Perusratsastusta vaan siis työstämään, siinä on se avain. Ja toki pitää ottaa Allun ikä huomioon.
Lähipäivinä luvassa tämän päivän osuus videoineen. Toivottavasti tällainen kirjoitus tapa ei haitannut. Asioiden jäsentäminen vain tuntuu paljon helpommalta näin. Puolessatoista tunnissa sitä asiaa tulee niin paljon, että jos vain sitä mukaa mitä muistaa kirjoittaisi, niin postauksesta ei ottaisi selvää kukaan.
Eilen, niinkuin jo mainitsinkin oli Teamin palaveri jossa suunniteltiin meidän tulevaa kautta. Täytyy sanoa että suunnitelmat meni suuresti uuteen malliin.
Mun oma ajatushan oli et kisailen Allulla metriä alue tasolla ja katsotaan että josko sitä sitten 110cm jossain kohtaa mentäisiin. Mariorilla jatkaa 90cm luokkia ja siirtyä metreihin. Kansallista lupaa ajattelin kaudella 2017. Amateur Tour myös tänä vuonna.
Noh...Maija sanoi, että mun kannattaa hankkiakkin jo tällä vuodelle kansallinen lupa, ja niinpä pistettiinkin äidin kanssa heti toimeksi. Myös tuo korkeus tavoite meni uusiksi; metrejä ja metrikymppejä. Eli siis ei "ehkä 110cm..jne." Vaan se hevonen on Maijan mielestä valmis mun kanssa sitä kymppiä kisaamaan. Aika mahtavaa.
Mariorin tavoitteet oli ihan hyvät, mutta sekin sitten näillä näkymin pääsisi suokkien kansallisia luokkia. Amateur Tour tavoite Allulla pysyy, näkee sitten päästäänkö ihan Horse Showhun asti.
Vaikka olenkin iloinen näistä uutisista ja siitä että itse olin sijoittanut tavoitteeni ala- enkä yläkanttiin, niin treenamista toki jatketaan samanlaisella innolla, ja nöyryydellä. Hevosen ehdoilla, sitä tärkeintä osaa kahden hengen tiimiä kuunnellen. Intoa tästä keskustelusta sain kovasti, mutta tämä tietää tosiaan myös lisää työtä, sekä paljon laajennusta kisatarjontaan. Innolla siis tähän kauteen lähdetään!
Eilen me tosiaankin oltiin Maijan maneesilla hyppäämässä, mutta tavallisesta poiketen itsenäisesti. Meidän nimittäin piti mennä torstaina normaalisti estetreeneihin mutta meilläpäin oli tiet ihan sannoittamattomina. Tai no ei kaikki tiet mutta pitkä ja vaikea pätkä joten oli todettava ettei meidän karavaani torstaina starttaa minnekään. Äiti sitten sopi Maijan kanssa että jos perjantaina on tiet paremmassa kunnossa niin tullaan maneesilla käymään.
Tiet sitten oli onneksi sannoitettu ja päästiin maneesille. Tarvetta tosiaankin oli, sillä viimeksi kunnolla hepat oli liikutettu viikko sitten lauantaina kouluvalkassa. Kotona ei näillä keleillä oikeasti vaan ole paikkaa muulle kun kävelylle. Kaikki on peili jäässä. Meillä on Allun kanssa nyt maanantaina ja tiistaina Piia Pantsun valmennukset, ja niihin olisikin ollut vähän tympeää mennä parin viikon hyppy tauon jäljiltä. Nyt siis niihin voin mennä luottavaisin mielin. Oli sen verran onnistuneet treenit eilen.
Mä ratsastin vain Allun ja Tuuli meni Mariorin. Äiti nosteli esteitä. Kun oltiin verkkailtu tultiin kavalettia pääty ympyrällä ensin ravissa ja sitten laukassa. Tämän jälkeen aloimme lämmitellä n. 60-70cm korkeilla esteillä. Ensin muutaman esteen tehtäviä ja sitten minä menin radan jonka jälkeen Tuuli meni radan. Tämän jälkeen äiti alkoi nostaa rataa metriin, ja tulin itsekin selästä nostamaan esteitä. Kun esteet oli nostettu huomasin että äiti oli nostanut kaikki esteet kannattimen mukaan eikä puomin mukaan, näin ollen n. puolet radan esteistä olinkin 105cm eikä 100cm. Totesin sitten että antaa olla, ei se siitä viidestä sentistä kiinni, ei käytetä aikaa esteiden edestakaisin sahaamiseen. Ja ei, ei tosiaankaan ollut siitä viidestä sentistä rata kiinni. Allu liiteli joka esteestä huippu hienosti yli, ei kieltoja, ei tiputuksia koko radalta. Ja me ei ennen olla menty rataa jonka kaikki esteet on 100cm, ja nyt mentiin ja ihan kunnon rata mentiinkin. Loppuun otettiin vielä vähän yksittäisiä isompia tehtäviä (120cm) joista yksi videon lopussa. Videolla siis tuo rata ja yksi yksittäinen tehtävä.
Muutenkaan kieltoja ei tullut kuin muutama ja nekin ihan omia mokia, ja yksi ihan lopussa, kun väsymys iski yllättäen. Hyvä kuitenkin että se kieltää jos tuot ihan päin hemmettiä esteelle, siinä oppii itsekin tuomaan kunnolla. Hyvä mieli jäi itselle ja toivottavasti hevosellekin. Valmennuksesta saatavan hyödyn huomaa tässä oikein hyvin. Ei ole itse enää niin hukassa yksinkään mentäessä. On aina kiva huomata että jotain valmennuksesta on jäänyt muistiin kun pärjää yksinkin, ja toivottavasti sitten kisaradoillakin. Mutta kyllä se itselle on alkanut varmaksi käydä. 20.3 kun on seuramme vuoden ensimmäiset aluekisat, me mennään 90cm ja 100cm. Metri ei Allulle mikään iso juttu ole, eikä enää niin minullekaan, sillä hevoseen on luotto korkea.
Sunnuntaina onkin Team Varsan tiimi palaveri jossa suunnitellaan kauden kisoja. Siitä sitten mahdollisesti postausta, riippuu syntyykö meille jotain erityisiä suunnitelmia. Pari juttua olen jo tästä kaudesta ehtinyt miettiä, mutta niistä lisää kun asiat varmistuvat.
Kommenttia saa laittaa, ja erikoispostaus ehdotuksia otetaan mielellään vastaan jos semmoisia jollakulla on. Myös uudistuneesta ulkoasusta saa heittää mielipidettä.
Huh. Pitkästä aikaa päästiin kouluvalkkaan ja tarvetta tosiaankin oli. Saatte valkasta koostevideon ja kuvia, sillä sain kuvaajan meille mukaan. Kuvien ohessa vähän tarkennuksia siitä mitä tehtiin.
Allun kanssa keskityttiin paljolti gramaanien käyttöön ja siihen että minä oppisin käyttämään niitä oikein. Kun homma alkoi sujua, alkoi myös Allu käyttää itseään hyvin. Anne sanoikin että gramaanien käyttö on Allulla hyvä, se venyttää sen lihaksia, ja samalla venyvät lihakset vahvistuvat. Näin Allu myös oppii kulkemaan oikeinpäin.
Muutoin tehtiin aika paljon ympyrätyöskentelyä sekä alettiin harjoitella laikanvaihtoja. Allu ne periaatteessa osaakin, mutta omat avut kaipaa vielä selvyyttä, oikealla tiellä kuitenkin ollaan. Keskityttiin siihen että Allu taipuu hyvin ja antaa niskastaan periksi.
Palautteena Allusta sain, että paljon taivutteluja ja perusjuttuja. Gramaaneilla mennään vähintään kerran viikossa. Mutta valmentajan mukaan Allusta tulee vielä tosi hieno. ja positiivista oli että kun Annen johdolla kouluvalmentautuminen aloitettiin syyskuussa, saatiin joka kerta palautetta eteenpäinpyrkimyksen puuttumisesta. Nyt Allun kunto on selkeästi kasvanut, ja välillä eteenpäinpyrkimystä oli jopa turhan paljon.
Mariorilla tehtiin pitkälti samoja juttuja ja alettiin jo vähän hakea myös ideaa vaihtoihin. Aika mahti fiilis tuli kun tunnin jälkeen Anne sanoi että Marsusta on ihan mahdollista saada aluetason kouluhevonen.
Tänään Tuuli kävi Mariorilla ja mentiin yhtä aikaa pellolle. Äiti pääsi kuvaan meitä, ja tuli kyllä niin kivoja kuvia kun keli oli niin hyvä. Mentiin isolla ympyrällä työstin Allua ravissa ja laukassa sain sen meneen myös tosi kivastikin, ja toki vähän päästeltiin myös vähän. Allulla myös kokeilussa kimblewickit ja oli tosi hyvä niillä. Pikkuriikkiset pidätteet riitti ja muutenkin tuntui hyvältä maastoilu kuolaimelta meille. Muutoin käytetään siis edelleenkin kolmipalaa.
Pitemmittä puheitta kuvia. Sillä kuvat kyllä kertoo tällä kohtaa kaiken oleellisen: hauskaa oli ja ilma suosi.
Hyvä kaveri ja parhaat hepat, paremmaks sunnuntaita on vaikee tehdä! :)
Söpömpää elävää ei varmaa löydy. Marsu <3
Laukassa varsinkin Allu oli uudella kuolaimella tosi kiva. Ei painanut yhtään kädelle vaan meni heti kunnolla, ilman minkäänlaisia vetokilpailuja.
Eilen oltiin Maijan estetreeneissä molempien hevosten voimin. Ja videotakin saatiin. Ensin menin Marsun. Marsusta ei nyt erityisemmin materiaalia ole. Äiti yritti jotain kuvata puhelin toisessa kädessä ja hevonen toisessa. Mariorin valkka muutenkin meni vähän häsläykseksi muutamista syistä joita en halua blogiin jakaa. Mutta eikös välillä pidä epäonnistua niin onnistuminenkin tuntuu joltain..
Pahoittelut puhelimen laaduista.
Allusta taas on video. Videolla näkyy yksi yksittäinen tehtävä, rata ja radan jälkeen uudelleen otetut esteet 1-5a,b. Alkuun tuntui ettei tästä tule mitään. Mutta kun alettiin päästä hyppäämään alkoi yhtäkkiä kaikki sujuakin. Maija sanoi ettei Allu ole ikinä sen tereeneissä hypännyt noin. Kuulemma ihan kuin sillä olis ollut vieterit jalassa. yksi kunnon pukkikin saatiin, joka kuulemma oli ihan hyvä koska se kertoo että heppa reagoi. Pukki tuli siis huonon hypyn jälkeen.
Kieltoja tuli vain yksi, puomeja tippui vain pari kertaa. Mutta päästiin menmään meidän ehdottomasti vaikein rata ikinä ja korkein rata, kaikki esteet oli vähintään 90cm mutta suurin osa yli, korkeimmat 105cm. Mahtava tunne kun selvitin itsekin tuon radanihan suhteellisen hyvin. Pari kertaa Allu jäi vähän yksin mutta meni silti yli eikä osoittanut mieltään, nämä oli niitä hetkiä kun tuo otsikon lause kuului Maijan suusta..:D Perusratsastusta, perusratsastusta.
Maanantaina olimme Allun kanssa Piia Pantsun valmennuksessa. Valmennus keskittyi aika paljolti kouluratsastukseen sekä puomi ja kavaletti tehtäviin. Lopuksi myös hyppäsimme hieman. Piian valmennukset siis olisivat olleet kaksi päiväiset mutta itse en kahtena päivänä mennyt koska tämä oli eka Piian valmennus minulle. En siis heti halunnut varata kahta valkkaa kun en voinut olla varma sopiiko valmentaja minulle. Mutta voin todeta että todellakin sopi, ja ensi kerralla menen kahtena päivänä. Ekana päivänä on siis tarkoitus jumppailla hevoset valmiiksi seuraavan päivän varsinaiseen hyppäämiseen.
Mitä me sitten tehtiin. No, me taivutltiin, väisteltiin, mentiin monenlaisia puomi ja kavaletti tehtäviä. Vaikka ja mitä. Niin paljon kaikenlaista tehtävää ja informaatiota että se on vaikea kirjoittaa ulos. Meillä siis oli korvanappi korvassa ja kuultiin sen kautta koko ajan ohjeita. Tosi kätevää, mitkään ohjeet ei vahingossakaan pääse menemään ohi. Videon katsomalla saa aika hyvän käsityksen.
Ilmaa esteen välissä?
Hyvin meni joka tapauksessa. Allu oli hyvä ja parani koko ajan kun tehtiin. Tehtävät olivat mielenkiintoisia eikä mitään jankattu liikaa. Vaikka puoleentoista tuntiin ei montaa hyppyä mahtunut, niin muita tehtäviä mahtui senkin edestä. Allu sai palautetta nuorelle hevoselle yllättävän hyvästä kunnosta ja siitä että se on erittäin nöyrä hevonen. Piia myös epäili että kesällä jos se pääsee laitumelle syömään vähän ravinteikkaampaa ruohoa, niin sieltä voi paljastua paljonkin isompi moottori ratsastaessa kun mitä on osattu odottaa. Tosiaan, ensi kerralla menemme ehdottomasti kahtena päivänä!
Pakkasta tosiaan tuntuu nyt piisaavan, enemmän kun yksi allekirjoittanut jaksaisi. Minähän en ole näiden paukkupakkasten ystävä en todellakaan, mä olen tosi helposti paleleva ja se tarkoittaa toppavaatetta toppavaatteiden päälle. No eilen sitten tuli selkään mentyä kun pakkasta oli "vain" -15 astetta. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina hepat lomaili koska pakkanen huiteli -20- -27 välillä. Eilenkin ratsastin itse vain Allun ja kaverini Tuuli tuli menemään Marsun. Päätin, tai minä päätin että kamera jätetään kotiin ja mennään yhtä aikaa, ettei kenenkään tarvitse jäätyä pystyyn yrittäessään kuvata. Pohjien takia mentiin taas pellolle, eikä siinä mitään, pellolla oli ihan kiva mennä.
Lähdettiin sellaiselle pellolle jonne meiltä oli kävelymatkaa vähän alle kilometri. Kun saavuttiin pellolle käveltiin se ensin kaksi kertaa ympäri, sitten ravattiin se kaksi kertaa ympäri. Sen jälkeen tehtiin iso ympyrä keskelle peltoa ja laukattiin siinä yhtä aikaa. Koska maisema oli aivan upea, kaivoin puhelimen esiin ja otin tuulista pari laukka kuvaa. Vaikka puhelimella otettuja kuvia olivatkin niin ihan hyvältähän tuo vastavalo näyttää. On talvi kaunis ei siinä mitään, mutta pitääkö olla näin hemmetin kylmä?
Tuuli ja Marsu
Kun oltiin ympyrällä laukattu päätettiin antaa hevosten vähän päästellä laukassa pellon pitkällä reunalla. Tarkoitus oli päästää suora, ja suoran päähän tehdä ympyrä jolla himmataan ravin kautta käyntiin. Noh, eka kerta meni molemmilla hyvin. Toisella kerralla Allu päätti ettei haluakkaan mennä Mariorin takana, ja painoi täpöä ohi. Ja jestas kun se meni kovaa, ja ihan ulkona mun avuilta. Hetken aikaa olin varma että mä tuun täältä alas ennen kun tää pysähtyy. Ja taakseni en voinut katsoa, joten olin varma että Mariori lähti myös. No me seikkailtiin Allun kanssa keskellä peltoa ja sin sen käännettyä takaisin päin. Yllätykseksi huomasin että Mariori teki kiltisti ravi ympyrää siellä missä pitikin. Se ei siis ollut lähtenyt, onneksi. Allu jaksoi vielä päästää täysillä Mariorin luokse, ja pysähtyi kun päästiin takaisin Marsun luokse. Ei sitten ollutkaan niin kivaa riehua kun ei saanutkaan kaveria mukaan. Mitään suurempia haavereita ei käynyt, yksi hokin polkema tuli, mutta sekään ei mikään iso, ja näin pakkasella ne harvemmin onneksi tulehtuu. Käppäiltiin vielä hetki peltoa ympäri ja lähdettiin kotiin. Nyt ehkä tulee ajan kohtaiseksi hommata Allulle maastoilu kuolaimeksi joku hieman kolmipalaa vahvempi. Yksin se on kyllä ihan rauhallinen ollut eikä lähde, Mutta Mariorin kanssa se ei millään malttaisi pysyä perähevosena, ja ehkä se on sitä lapsekkuuttakin vielä että toisen kanssa suoralla laukatessa alkaa tehdä mieli kisailla...
Niin siis perus heinän lisäksi. Mitä kuuluu meidän hevosten väkirehuannokseen? Hevosten ruokinta jaksaa tuottaa närää ja erimielisyyttä joten aivan alkuun sanonkin, nämä on meillä hyväksi todettuja rehuja, jollain toisella toimii joku toinen.
1. Perus kivennäinen.
Jonka merkkiä en nyt tähän hätään muista, mutta siis aivan perus kivennäinen tätä saavat kaksi tuollaista mitallista päivässä.
2. Pellavarouhe
Pellavarouhetta saavat yhden mitan päivässä. Pellavaa syötän vatsan normaalia toimintaa tukemaan.
3. Raicing Greenline
Tätä on syötetty Mariorille jo useamman vuoden koska se on niin herkästi laihtumiseen taipuvainen, mutta energiaa riittää silti. Allu saa tätä myös. Molemmat saavat tätä litran päivässä.
4. Pharma Vitamin & More
Vitamiinia + sinkki ja biotiini. Tätä saavat riittävän vitamiinin saannin takaamiseksi yhden mitallisen päivässä. Tämä sisältää myös biotiinia joka on hyväksi mm. kavioille.
5. Biotiini
Meillä ei koskaan ole olleet parhaista parhaimmat kaviot Mariorilla, eikä ole Allullakaan, tätä siis mitallinen päivässä kavioita vahvistamaan.
6. Valkosipuli rouhe
Tätä tarjotaan kaksi mittaa päivässä hengitysteitä silmällä pitäen.
7. Lakritsijuuri rouhe (kuvaan laitettu 6., joku ei ilmeisesti keskittynyt kuvaa tehdessä...)
Aaa, yrttejä. Niistä ja niiden toimivuudesta ollaan montaa mieltä. En kuitenkaan koe olevani mikään hihhuli kun sanon tuon oikeasti olevan hyvä yrtti, olen sen saanut huomata itsekin. Mariori siis on taipuvainen saamaan keuhkoputken tulehduksen, eli hengitysteitä varten tätä annan molemmille. Tämä myös vahvistaa maksaa. Itsekin olen tätä talilla flunssassa ollessa poskeen pistänyt ja kyllä se röörejä mukavasti aukaisee. Ja on muuten hevosille hyvin maittavaa!
Tämä kaikki sitten liotetaan 4l vettä ja annetaan hautua ennen tarjoilua väh. 15min
Videolla on musiikki, vaikka itse henkilökohtaisesti tykkään jättää valmentajan puheet teille lukijoille kuulumaan mutta eilen oli sen verran vilskettä maneesissa/kuvaajan lähellä ettei ne oikein kameralle asti kuuluneet.
Mariorin kanssa treenailtiin käännöksiä, jotka oli sille aika haastavan tasoisiakin, mutta hienosti se painoi menemän, ja pysyi ihan hyvin avuillakin. Lopuksi kuin keskimmäinen pinkki este oli vähän korkeampi ja Marsu hyppäsi sen ihan tosta noin vaan epäröimättä, Maija sanoi että sitä ei näytä paljon esteiden nousu huimaavan. Mutta ehkä Marsu ajattelee että jos ei yli päästä niin läpi pääsee aina, vaikkei se läpi mistään eilen rymistänytkään.
Mariorin vikan radan hyppy
Allun kanssa ei sitten hypätty niin paljoa vaan mentiin kavaletti harjoittelua jotta saatiin sitä paremmin kuulolle. Lopuksi kuitenkin otettiin myös vähän hyppyjä ikään kuin palkkioksi, ja saatiin heppa tyytyväiseksi kun se sai mennä yhden kerran tuon pinkin okserin metrisenä. Tosin sen jälkeiseen kavalettiin ei sitten enää maltettukaan keskittyä, mutta eihän pikku heppa into piukeena semmosia ehdi katsoa. :D
Allun vikan radan hyppy. Ilmavarat :D
Kuitenkin, hyvät treenit jälleen, vaikka olikin aika extremeä kuskata heppoja maneesille -20 asteessa. Nyt kuitenkin pariksi päiväksi on luvattu niin kylmää että koti treenit jää varmaan aika suppeiksi joten hyvä vaan päästä niin usein maneesille kun mahdollista. Tästä päästäänkin kysymykseen:
"Pakkaspäivätvapaat" haluaisitteko jotain erikoispostauksia, kun mulla olisi niihin nyt aikaa? Esim videota? Kommenttia kehiin! :)
Eilen siis oli vuoden ensimmäisen valmennuksen aika, ja huomenna mennään taas Maijalle hyppäämään. En valita, näillä säillä on kiva päästä maneesiin. Ensi viikolla päästäänkin maneesi treeneihin mahdollisesti kolmena päivänä. Jes!
Mutta analysoin nyt molemmat hevoset erikseen aloittaen Mariorista sillä se oli ensimmäisenä. Mariori oli yllättävän rauhallinen siihen nähden mitä odotin olevan luvassa. Olin ratsastanut sillä itse viimeksi maanantaina, muuten sen ratsastuksista vastasi viime viikolla Tuuli ja äiti. Alku verkoissa toki oli pientä innon puhkumista mutta viimeinen rata meni tosi hyvin. Varsinkin tuo ruskea valkoinen okseri kuvaajaa kohden tuli todella hyvin. Ja jälleen Maija sanoi että vaikka Marsun laukka on välillä mitä on se kokoaa hyppyyn jalkansa hyvin. Mitään kovin isojahan ei kummallakaan menty, vaan ideana oli enemmänkin lähestymisten, teiden ja käännösten treenaaminen, ei korkeus ennätysten tekeminen. Ja tällaiset iisin kokoiset esteet oli ihan kivoja kun meilläkin hyppytaukoa oli kertynyt n. 3 viikkoa.
Allulla tuli muutama kielto, joista yksi näkyy videolla. Täysin mun mokia. Kaikki 4 kieltoa johtui siitä että päästin tai melkein käskin Allun oikealle ohi, koska oma oikeapohje ei ollut ollenkaan kiinni. Maija käskikin käyttää Allulla enemmän pohjetta, käytän sillä nimittäin välillä liikaa ohjaa, koska Mariorilla ohjaa joutuu luonnollisestikin käyttämään enemmän. Pitää siis muistaa olla vähemmän terävä kädestä Allun kanssa, välillä vaan jää "Mariori ratsastus" päälle kun on mennyt sillä aiemman tunnin. Onneksi Allu ei tee mitään "töks" kieltoja vaan pitää ratsastajan aina parhaansa mukaan selässä. Mutta tosiaan, heti kun keskityin oikeaan pohkeeseeni Allu meni kyselemättä yli. Se ei kyttäillyt, ja sai myös kehuja. Se on kuulemma parantunut hurjasti siitä mitä se oli ekan kerran kun toin sen "näytille". On tietty kiva kuulla että se on mennyt hyvään suuntaan eikä päin vastoin.
Tänään molemmat piti vapaa päivää ja olivat pitkän päivän tarhassa ulkoilemassa. Huomenna ollaan sitten taas iskussa (toivottavasti) meneen uusiin estetreeneihin!
Ainnin! Kerran olin tippuakin kun olin menossa Allun kanssa eri suuntaan, mutta enpäs tippunut, kiitos uusien jalkkarien. Muutenkin noi freejumpit on ihan mahtavat, tykkään!
