Oman tallin hyviä ja huonoja puolia

Pitempään on jo mielessäni kytenyt tällainen postaus, ja viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni, ja aloitin kirjoittamisen. Alkuun haluan sanoa että kaikki kohdat ovat vain omia havaintojani sekä kokemuksiani, ja kuten aina, sääntöihin löytyy poikkeuksia. Monessa kohtaa vertailen omaa ja täysihoitotallia, mutta älkää saako sitä kuvaa että minulla olisi mitään täysihoitotalleja vastaan, vertailukohteeksi se on valittu siksi, että sillä ja omalla tallilla on ehkä se nkyvin ja suurin ero. On siis mukavampi vertailla toisistaan vahvasti eroavia kohteita kun kovin samankaltaisia.

Aloitetaan oman tallin hyvistä puolista. Ehdottoman hyvää on vapaus. Tallille voi tulla ja mennä mihin aikaan tahtoo, hevosensa päivärytmin voi rakentaa juuri sellaiseksi kun haluaa. Vapauteen kuuluu myös vapaus valita millä hevosesnsa karsinan kuivittaa, mitä sille syöttää ja mihin aikaan. Toki näihin asioihin voi vaikuttaa täysihoito tallillakin, mutta esim. jos koko tallilla on käytössä puru, voi olla vaikea saada omalleen vaikka turvetta. On ihanaa kun saa itse päättää milloin vie hevosensa pihalle, milloin ratsastaa ja milloin ruokkii. Ja yksi ihana asia on myös oma satulahuone, jonka voi sulloa täyteen tavaraa, muita miettimättä.

Mikäli omaa kentällisen tallin, saa varsinkin tällaisella tallilla missä on vain ne pari omaa kuten meillä, saa käyttää kenttää juuri niinkuin haluaa. Voi joka päivä ratsastaa yksin, ei tarvitse väistellä muita, tai lähteä maastoon sen takia että kenttä on varattu esim. valmennuksiin. Toki sitten joutuu vetämään hevostaan muualle ohjattuihin treeneihin, mutta omat ratsastuksensa saa hoitaa omassa rauhassaan kaiken tilan käyttäen.

Kaikkihan me myös tiedämme että hevosihmiset osaavat sillointällöin saada kunnon riidan aikaiseksi. Tiedän paljon täysihoitotalleja, jossa hommat pelaa ja ilmapiiri on hyvä. Valitettavasti kaikissa paikoissa ei näin ole, ja hyväkään ilmapiiri ei tarvitse pilaantumiseensa kuin yhden riidankylväjän. Omassa tallissa on siis se hyvä puoli, että sinä saat päättää ketä tallillasi käy, ja tarvittaessa "poistaa" riitoja lietsovan henkilön. Näin ollen oman tallin ilmapiirin pystyy melko helposti pitämään mieleisenään.

Oman hevosensa oppii myös tuntemaan paremmin. Enkä tarkoita ratsastuksellista tuntemista, vaan enemmänkin käyttäytymistä. Kun hevonen on joka päivä siinä ikkunan alla, ja sitä seuraa "koko ajan" oppii tuntemaan sen käyttäytymistä. Sellaista käyttäytymistä mitä täysihoitotalleilla vain tallityöntekijät usein oppivat tuntemaan. Näin myös tunnistaa helposti jos hevosella on joku vikana, kun suurin piirtein tietää mitä se päivän aikana touhuilee, huomaa useimmin helpommalla jos käytös muuttuu.

Myös varjopuolia löytyy. Isoin esimerkki on vastuu. On mukavaa kun on vastuuta, mutta vastuu on myös kannettava. Jos sairastut, jonkun on silti hoidettava hevoset. Jos haluat lähteä reissuun, jonkun on hoidettava hevoset. Ne eivät siivoa karsinaa itsestään, vaan sinun on tehtävä se joka päivä. Sama homma ruokimisen, tarhaamisen ja ihan kaiken suhteen. Se on sellaista arkea jota ei varmasti kaikkien tule aina ajateltua. Jokuhan ne hevoset täysihitotallillakin hoitaa, omassa tallissa se joku olet sinä itse. Sen lisäksi että hoitaa hevoset on vastuu myös hankinnoista. On omalla vastuulla, että karsinaan on kuiviketta, hevosille heinää annettavaksi, väkkärilaarit täynnä ja työvälineet kunnossa.
Jos talli alkaa jostain repsottaa, on sinun vastuullasi korjata.

Suu täynnä ruokaa, ja karsina täynnä kuiviketta ei tapahdu itsestään.

On myös paljon kuluja joita täysihoitotallila ei välttämättä tarvitse ajatella. Aitaustarpeet maksaa, vesi maksaa, sähkö maksaa, kentän kunnossa pito maksaa, kaikki maksaa. Toki kuluja voi pitää kurissa, tekemällä asiat kerralla kunolla, ettei heti tarvitse olla korjaamassa, mutta kuluja on siltikin.
Kentän kunnossapidosta juolahti myös mieleeni että se kenttä on tosiaan huollettava kokonaan itse. Lanausta, aurausta ja hiekanlisäystä myöten, ihan itse, se ei vain jostain syystä lanaudu yön aikana itsekseen seuraavan päivän ratsasteluja varten.

Oman tallin suurin plussa ja miinus taitavat olla vapaus ja vastuu. Vapaus valita ja tehdä miten haluaa tuo myös vastuuta. Oma talli ei siis sellaiselle sovi joka ei ole valmis tekemään vähän itse ja kaivamaan asioille aikaa. Sanonpa vaan, että välillä kun on 8h koulupäiviä, ja pimeä mutainen lokakuu, niin kyllä välillä on aika raskasta lähteä tallille, hoitaa kaikki tallityöt ja vielä yrittää ratsastaa. Toisaalta omassa tallissa on paljon hyvää, joten kai se riippuu enemmän ihmisestä että sopiiko itselle paremmin oma- vai täysihoitotalli, vai sittenkin jotain siitä väliltä.

Toivottavasti postaus jaksoi kiinnostaa, ja hienoahan olisi jos jollekin omaa tallia miettivälle olisi tullut tästä jotain vertailupohjaa. :)