Tampereella kisoissa

Sunnuntaina päätettiin meidän kisakausi Tampereelle 3-tason kisoihin, tosin 2-tason luokkaan, mutta kuitenkin. Menimme pitkästä aikaa metrin, ja olin kyllä oikeesti tosi tyytyväinen hevoseen.

Käydään vaikka rata este esteeltä läpi, voitte katsoa videon ennen tai jälkeen teksti osuuden. Rata tosiaan ei ollut mikään vaikein, mutta koska meillä ei tuo meno ole aina sitä varminta ollut näiden viime kuukausien aikana niin olin vähän varauksellisin mielin. No, 1. okseri, ei ongelmaa hyvä sisään hyppy. 2-3 linja, askeleet osui, hyvät hypyt. Neloselle tiukka tie, mutta ei ongelmaa, hyvä paikka ja puhdas hyppy. Viitoselle pitkä lähestyminen ja sekin ilman ongelmaa. Kutoselle liikaa pohkeella joten puomi mukaan, ihan oma moka. No sitten meni omat plasmat sekasin seiskalle ja ratsastin linjan 6-7 niin huonosti ettei hyvään paikkaan ollut mahdollisuuttakaan. No, sain kuitenkin itseni kerättyä ja tehtiin tosi hyvä sarja 8 a-b. Uusintaan ei päästy kun menin tuon linjan möhlimään, mutta en voisi olla enempää tyytyväinen kun tehtiin kielloton rata.


Ehkä tää tästä vielä, välillä on ollut usko tekemiseen lujilla, ja tulee varmasti vielä olemaankin. Talven aikana meillä on paljon työtä tehtävänä, niin teknisissä asioissa kuin ihan yhteisen sävelen löytämisessä ja maastakäsittelyssäkin. Jotain maastkäsittely kurssia olen talvi kuukausille ajatellut. Kun tuntuu että maastakäsittelyä haluaisin parantaa. Haluisin siitä hevosesta "osan mua". Tiedä onnistuuko se koskaan, Sipsin jälkeen vaatimukset on kovat, se oli mulle semmonen johon pystyi luottamaan 101%. Haluisin Allustakin semmoisen. Aika näyttää.

Käsi ei tottele, pohje ei tottele, eikä heppakaan tottele

Ratsastus, se on pirun vaikea laji, mutta itsensä kritisointi taas on välillä turhankin helppoa. Tänään siis ratsastin Allun, kahden vapaapäivän jälkeen. Vapaapäiviä ei ollut kahta peräkkäin omasta tahdostani, mutta meillä on ollut niin kamalat vesisateet ja myräkät, ettei ulkokentälle ole mieli tehnyt, kun mikään sadevaate ei olisi riittänyt, ja kokoajan sai miettiä mitä tuuli lennättää päälle.

Näin ollen pääsi pari vapaapäivää syntymään ja siinä on joku ihme juttu että kun hevonen on viikon lomalla, ei ratsastuksessa ole mitään ongelmaa, mutta kun se on sen maagisen kaksi peräkkäistä päivää niin eikös ala ihme riekkuminen. Jo hevosen varustaminen oli oma shownsa. Kun ei, ei vaan voi seistä kahta sekuntia pitempään paikallaan. Ei vaan voi. Kentällä sitten alkoi tämä kiukuttelu kun olisi jotain pitänyt tehdä. Ei, me ollaan lomailtu kaks päivää, joten yksinkertaisesti ei vaan tänäänkään voi pieni hevonen jaksaa. Siinä alkoi sitten oma hermostuminen ja tuloksena oli kaaos.

Hevonen tököttää selkä notkolla ja pää pilvissä eteenpäin ja ratsastaja painaa käsiä alemmas. Tuloksena hevonen tököttää vaan pää pahemmin pilvissä. Miten voi olla näin vaikeaa. Mun suurin ongema tällä hetkellä on ehdottomasti se että mun kädet on liian alhaalla. Heh, juuri puolivuotta sitten asia oli niin päin että kädet oli aina liian ylhäällä. Ojasta allikkoon. Myös laukassa oma jalka liukui liian eteen, mutta laukka oli ehdottomasti päivän paras askellaji. Kertaalleen hevoseni myös hyppäsi oikein kunnolla pystyyn. Tämä siksi että käskin poikaa peruuttamaan kun juoksi alta karkuun kauheaa vauhtia. Peruuttaminen ei sitten ollutkaan kivaa, mutta saatiin sekin sitten sujumaan kun asiasta hetken keskusteltiin. Loppuen lopuksi sain sitten pojan rennoksi ravissa, mutta aikaa meni. Ja kun kuvia katsoo, niin ne kädet, ne kädet. Niihin pitää alkaa nyt tosissaan kiinnittämään huomiota, ettei ne ole tuossa sylissä, sillä silloin Allu vain alkaa painaa kättä vasten ja jännittyä. Käset ylös, kädet ylös, ja kohta ne pitääkin taas saada alas. Jestas kun on vaikiaa!

Ypäjä Movember show ja Piian valmennukset

Kiireen vuoksi, nämä kaksi asiaa tulevat nyt samaan postaukseen usean videon saattelemana. Kiirettä on ollut siksi että lauantaina tosiaan oltiin ypäjällä, sunnuntai meni sukuloidessa isänpäivän johdosta ja maanantai sekä tämä päivä painettiin Piian valkoissa. Aikaa istuskeluun ei siis ole ollut.

Aloitetaan kisakatsauksella. Käyn kisa asiat lyhyehkösti läpi. No, hevonen oli verkassa ihan huippu ja tosi helppo ratsastaa esteille. Iloitsin myös onnistuneesta uudesta estekuolaimesta. Tai no uudesta ja uudesta, kimblewickistä puhutaan. Onhan me tätä joskus käytetty maastossa, mutta ei pahemmin esteillä. Valintana se oli kuitenkin erinomainen. Ratsastaminen oli pitkästä aikaa vaivatonta. Pidäte meni hepi läpi, ja pääsin heti hellittämään. Hevosen ryhti nousi myös ylemmäs.

Itse rata oli hyvä, ja hypyt suuntautui ylöspäin. Kuitenkin saimme 4vp kiellosta. Kiellon taakse liittyy kuitenkin tarina joka ei taltioitunut videolle, sillä äiti ei kauhistelultaan ehtinyt kääntää kameraa mukaan. Mutta tosiaan, radalta poistuva ratsukko tuli meidän eteen. Kyllä, juuri siihen mistä mun olisi pitänyt tieni ykköseltä kakkoselle ratsastaa. Törmäykseltä vältyttiin nippanappa, mutta me ei enää tultu sitä tietä jota olin ajatellut ja pakka levisi. Kielto. Lievästi ärsyttää, eikä niin lievätikkään, sillä kielto olisi toden näköisesti jäänyt tulematta ilman tuota välikohtausta. Joten katsotaanhan kaikki eteemme kun toiset on radalla, jooko? Muuten olin tosi tyytyväinen.



Piian valkoista mulla on materiaalia vain tältä päivältä. Mutta eilinen meni hyvin. Mitään kovin pitkiä tehtäviä ei maanantaina tehty, mutta päästiin yksittäisenä hyppäämään jopa lähemmäs 120cm, huhhuh :D.

Tänään sitten mentiin rataa ja tehtiin alkuun vähän kääntely harjoituksia. Tai no, ihan ihan alkuun tehtiin laukan vaihtotreeniä joka alkoi sujuakin tosi kivasti. Muutama kielto tuli. Tuossa radassa tuolle sarjalle oikeasta. Allu kun on oikeaan vähän vino, niin leikkasin ensin kaarretta tuhan paljon, kun pysyin pidempään uralla, päästiin ihan nätisti yli, kun Allu pääsi suorana sisään tehtävään. Otettiin radan jälkeen muutama toisto tuota sarja - 7 askelta- pysty linjaa. Radan alussa tosiaan myös tuo vihreä okseri tuli alas. Malli esimerkki mitä tapahtuu kun lähden pidentämään ja hätäilemään odottamisen ja hevosen lähellä istumisen sijaan.

Mutta, tänään Piia sanoikin että ratsastin paremmin kuin olen koskaan hänen nähtensä ratsastanut. Parhaita tuloksia tulee kun pääsen istuun rauhassa. Pomppimatta ja jalat hevosen ympärillä. Näin saan Allusta laadukasta laukkaa, jota voin tarvittaessa pidentää ja tarvittaessa lyhentää. Tähän päästiin tänään hetkitäin ja ahaa elämyksiä tuli sitä tahtia että huhhuh!

Mikko Mäentaustan valmennus -Mikko Allun selässä?!

Tänään tosiaan oltiin Allun kanssa Mikon valkassa. Koskaan ei mulla ole valkka mennyt näin huonosti ja hyvin samalla kertaa.

Ensimmäinen puoli tuntia oli yksi hemmetin kaaos. Allu jäi heti kättelyssä pohkeen taakse, sieltä kun sitä ruvettiin kaivelemaan eteen, se alkoi painaa kädelle, tähän mä vastasin vetämällä ja Allu vaan lisällä painamisella. Kierre oli valmis. Mikään ei sujunut. En saanut myödättyä, ja jäin vetämään. Jos myötäsin, myötäsin käsillä liian alas ja sain vain Allun kaahaamaan etupainoisena ilman minkään sortin kontrollia. Kaikki meni päin peetä, ja vaikka yritän aina olla lannistumatta niin epätoivo alkoi hiipiä selkäpiitä pitkin. Miksi juuri tänään mikään ei suju? Miksi en tajua vaikka saan kokoajan hyviä ohjeita? Miksei me pelata Allun kanssa yhteen?

Ilmeisesti epätoivo alkoi näkyä kasvoiltanikin sillä Mikko pyysi mut luokseen, sanoi että tule alas selästä, ja hyppäsi itse Allun selkään. Olin kyllä aika hoo moilasena, mutta en pahassa mielessä, sillä kohta olisin itse ollut liian epätoivon vallassa viemään asioita loppuun. Niinpä Mikko hyppäsi Allulla vähän ja näytti sekä hevoselle että minulle mitä me ei yhdessä ymmärretty. Tämän jälkeen mä pääsin takaisin ratsaille, ja kaikki toimi niin paljon paremmin. Mä tajusin miten mun pitää myödätä ja pidättää laukan aikana, yht äkkiä kaikki saadut neuvot kävivät järkeen. Äiti nyt ei sitten tästä saanut tietenkään kuvattua muuta kuin jotain puuroa, harmi sinänsä koska video olisi ollut teillekin kiva näyttää, mutta siitä nyt ei äidin tarkennus taitojen (taidottomuuden) takia erota edes kunnolla hevosta...

Ja viimeinen rata josta videokin on, se oli loistava. Yksi puomi, mutta kuten Mikkokin sanoi, ei se ollut kokonaisuuden kannalta erityisen merkittävä. Viimeisestä radasta saatiinkin kommentti "Mitä ihmettä nyt tapahtui Saara, tämä oli aivan loistavasti ratsastettu". Ja voi että, niin surkean ja huonon alun jälkeen, toi kommentti lämmitti mua niin paljon. Ja taas ei voi todeta muuta kuin että kyllä ammattilaiset osaa. Musta on aika upeeta että noinkin nimekäs valmentaja saattaa kiivetä mun hevosen selkään, jos asiat eivät tunnu ratkeavan muuten. Ja lopulta oppilas, eli minä saan onnistumisen tunteen joka kyllä vaikeuksien jälkeen tuli tarpeeseen. Saan olla kyllä iloinen että olen löytänyt itselleni kolme todella ammattitaitoista valmentajaa, mikään ei ole sen tärkeämpää kuin osaava, ja motivoiva valmentaja.


Loppuun keskusteltiin vielä pitemmän aikaa jatkosta. Nyt Allua tulee jumppailla sekä koulua hioa. Koulussa erityisesti sitä reaktiivisuutta. Sen pitää reagoida pohkeeseen ja ohjaan heti, ei puolen maneesikierroksen kohelluksen jälkeen. Loppuun Mikko toivotti meille treenin iloa, ja siihen tämä tapahtumarikas treenipäivä sitten meidän osalta päättyi.

Vihdoin ja viimein kuvia!

Musta tuntuu että siiä kun oon postannut blogiin kouluratsastus (tai estekkään) kuvia. Nyt niitä kuitenkin on luvassa, sillä äiti suostui lähtemään kuvaamaan mua ja Allua. Viimein kuvamateriaalia niiden iän ikuisten valmennuspostaus +video postausten väliin. Näin talvi aikaan on vaan tosi vaikea saada ketään kuvaamaan paitsi noita valmennuksia joissa äiti pystyy kuvaamaan. Mutta ne postaukset on valitettavan saman kaltaisia. Maneesissa kun ei meidän kuvauskalustolla edes kannata koittaa kuvia, ja videoita ei oikein voi kuvata kuin sieltä katsomosta, joten videoistakaan ei saa väsättyä niin mielenkiintoista kokonaisuutta kuin jos ne olisivat kuvattu monesta kuvakulmasta.

Mutta nyt, nyt on vaihtelua valmennuspostausten keskelle. Allu palasi tänään rokotuslomalta treeniin, ja käytiin vetämässä kevyehkö koulu vääntö pellolla. Pellolla siksi, että täällä on pakkasta ja lunta, mutta lunta melko vähän. Joten, kenttä on pikkuisen kova. Se jäi kyllä ihan hyvään kuntoon että eiköhän se siitä kun saadaan lunta vähän lisää, mutta toistaiseksi menen mieluummin pellolle.

Mun oletukseni oli, että Allu olisi ihan pöhlö koska loma, kylmenneet ilmat ja pellolle pääseminen loogisesti saattaisi sellaista aiheuttaa, mutta ei. Se kuunteli tosi hyvin mitä mä pyysin, ja oli alkuun mieluummin tahmea, mutta vertyi nopeasti. Tehtiin ympyrällä ravityöskentelyä. Tosiaan melko rennosti sillä lomaa on ollut. Ei liene edes tarvetta sanoa että meni hyvin. Mun mielestä se kyllä näkyy noista kuvistakin.  Lopuun poika saikin sitten ikään kuin palkkioksi laukkailla pidemmällä ohjalla peltoa ympäri. Kyllähän se sitten menikin, korvat hörössä isoa pehmeää laukkaa. Jäi ihan super hyvä fiilis!

Se on hieno! :O

Nyt täytyy vain toivoa että tulee kentän kunnossapidon kannalta hyvä talvi. Toistaiseksi ainakin näyttää lupaavalta, muta eipä tähän Suomen säähän voi ihan aina luottaa.

Paistaa se päivä risukasaankin

Niin, eilen tosiaan oltiin kisoissa, ja voinpa sanoa että hyvin meni. Kyseesä olivat oman seuran 1-tson kisat, jotka pidettiin siis Maijalla. Menimme kaksi 90 cm rataa. Emme tällä kertaa ämän korkeampia, sillä kyseessä oli syksyn ensimmäiset halli kisat, ja muutenkin halusin päästä keskittymään estevälien ratsastukseen ilman stressiä korkeudesta.

Ensimmäinen luokka meni hyvin ja huonosti. Perusradalla Allu li tosi hyvä. Sitä oli helppo ratsastaa ja hypyt suuntautuivat ylöspäin. Hevosen ja esteen väliin jäi ilmaa, eikä puomikaan kolahtanut. Päästiin uusintaan, joka sekin meni hyvin kunnes, toisiksi viimeisellä esteellä Allu suihkaisi ohi. Ja toisenkin kerran, eli hylkyhän siitä tuli. Tässä kohtaa äiti oli lopettanut kuvaamisen, mutta saatiin jatkaa rata loppuun. Ja se oli tosi hyvä, sillä Allu oli selkeästi laskelmoinut että kaksi kieltoa ja työt loppuu. Mutta hahhah, eipäs päässytkään livistämään töistä ja kyllähän se ne kaksi vikaa sitten meni. Harmitti, koska todennäköisesti oltaisiin tehty 0-0 tulos muutoin. Mutta toisaalta, perusrata oli hyvä, ja uusinnasta saatiin nuorelle miehelle hyvä käytöstapa koulutus.

Toisella radalla esteiden alle oltiin lisätty kaikkia härpäkkeitä, joita A verkassa katselikin. Verkkahypytkin oli jotenkin huonoja ja ajattelinkin jo ettei tästä taida tulla mitään. Radalle kuitenkin itse sisuunnuin ja ratsastin hevosta niin ettei ohi meneminen ollut vaihtoehto. En vahingossakaan antanut sen napata vasemmasta ohjasta kiinni ja rynnätä mihin sattuu. Ratsastus ja rata ei ollut kaunein, mutta se oli tehokas, niinkuin Maija radan jälkeen totesi. Hypyt ei olleet yhtä hyviä kuin edellisellä radalla, mutta olin omaan päättäväisyyteeni tyytyväinen. Allulla on nyt vähän semmoinen kokeilu vaihe mun kanssa koska olen oppinut vaatimaan siltä enemmän kun mitä osasin kesällä vaatia. Ennen mulle riitti yhdessä tempossa kaula pitkänä kohnotus, mutta nyt haluan hevosen "pakettiin", eri nyansseja rataan ja takajalat alle. Tämä sitten vähän mukavuudenhaluista kakaraheppaa ärsyttää.

Varmaan jotain tosi tärkeetä täs on menossa

No, toinen rata oli puhdas, ja koska aika kovaa mentiin, saatiin niin hyvä aika että se riitti sijaan 2. Oli kyllä huippua pitkästä aikaa päästä kuniakierrokselle!

Tyhmä rakas pöhkö möhkö heppa <3

Kaiken keskellä mekin eletään arkea

Kuten otsikkokin kertoo, meilläkin on arkea. Nyt on ollut puhetta siitä että monet bloggaaja kertovat vain valmennuksista, kisoista ja tällaisista isommista asioista. Perus arjesta jää kertomatta. Tunnistan itseni joukosta. Syitä siihen miksi tulee kerrottua vain noista valkoista ja kisoista on monia. Syy ei tosin ole se etteikö me muuta tehtäisi kun säntäillä kopin kanssa pitkin maailmaa. Me tehdään paljonkin muuta, ja kesällä tästä muusta tuli kerrottua enemmän. Siihen on yksi hyvä syy, kuvaajan puute. Tuntuu kurjalta postata jotain kotitreenailuitansa ilman kuvan kuvaa tai videon videota. Valmennuksissa on aina joku mukana, joten kuvia on helppo saada.

Nyt kuitenkin yritän ryhdistäytyä, ja kertoa vähän mitä me näin talven tulon kynnyksellä ollaan kotona puuhailtu. Postauksen tosin saa kuvittaa Tarhassa napatut kuvat, koska niinkuin jo sanoin, en ole ketään saanut kuvaamaan ratsastelujani.

Tällä viikolla olen ratsastellut toistaiseksi vain Allulla. Maanantaina ratsastelin sen kotona sileällä. Jos saa sanoa suoraan niin hermot meinasi mennä. Ihme säntäilyä koko ratsastus. Johtunee kylmenevistä ilmoista, sillä molemmat ovat olleet enemmän tai vähemmän pöllöpäitä viime päivinä. Maanataina hettiin myös allun uusi loimi postista. Bucsin 150g kevyttoppaloimi. Oiva syystakki näille keleille. Punnaisena tottakai, kerrankin kun oli jokin muukin vaihtoehto tarjolla kuin sininen tai ruskea.

Tiistaina eli eilen oltiin Allun kanssa valkassa, mutta siitä tulee ihan oma postauksensa. Tänään on tähän mennessä saatu nelijalkaiset tarhaan ja kenttä suolattua. Ollaan nyt äitin kanssa mietitty miten saataisiin pidettyä kenttä mahdollisimman käyttökuntoisena koko talven. Vaikka me ahkerasti käydäänkin maneesilla, niin ei se muutama ratsastus viikossa riitä. Toki nyt kun en ole koulussa, ehdin ratsastaa päivän näöllä maastossa tai pellolla. Ja tykkäänkin peltoilusta hankikeleillä. Sinä kasvaa hevosen lihaskunto lumessa tarpoessa ja tilaa on tarpeeksi. Mutta kyllä sitä silti olisi kiva pystyä menemään kentälläkin, siinä on kuitenkin valot ja kaikki, joten voi mennä mihin aikaan hyvänsä. Talvella kun se valoinen aika on niin lyhyt ja itse tykkään ratsastaa vasta illalla ja jättää hikiset hevoset lämpimään talliin, mieluummin kuin lykätä takaisin pakkaseen.

Talvesta takaisin tähän hetkeen, huomenna on Allulla taas läpiratsastus päivä, kun Maija ratsastaa sen. Samalla kopin vedolla otetaan varmaankin taas Mariori mukaan ja meen sillä taas jotain omiani samaan aikaan kun Allua ratsutetaan.

Aloitin jouluvalorumban vähän etuajassa. Rakensin vanhoista aitatolpista tommoset tikkaat ja koristelin valonauhalla.

Niin, ja on mun pitänyt mainostaa myös yt kanavaanikin (KLICK)! Alla pari esimerkkiä, jos kiinnostuit niin käy toki tilaamaan niin pysyy into yllä.

Haluaisitteko jatkossakin enemmän arkisia postauksia valmennus ja kisa juttujen vastapainoksi?

Piian treenit: lokakuu

Jestas! Mä en edes tiedä mistä aloittaisin. Näistä treeneistä jäi ihan tosi paljon käteen, enkä tiedä mistä voisin oikein aloittaa. Laitan teille tähän alkuun videon (pituus varoitus..) jolla näkyy molempien päivien tehtävät koosteena. Videon jälkeen yritän jotenkin pukea sanoiksi sen kaiken mitä maanantai ja tiistai sisälsivät.


Maanantai: Maanantai meni mielestäni kivasti. Allu oli jo alkuverkoissa mukavan tuntuinen. Ainoa "ongelma" oli tuo pinkki pysty, jolle tuli muutama kielto. Mitään erikoistahan pystyssä ei ollut, mutta Piia sanoi, että kun nyt on siirrytty maneesiin, niin tuollainen on ihan normaalia. Jotenkin maneesin neljä seinää saa aikaan tunteen että esteet tulee nopeasti. Tällöin hevoset eivät kiinnity esteisiin vaan sinkoilevat sinne tänne. Ja tuossakin oli useampi vaihtoehto mihinn oltaisiin voitu mennä, joten Allu ei vaan yksinkertaisesti tiennyt mitä hypätä. Ongelmasta kuitenkin päästiin yli, ja matka jatkui. Muut esteet menivätkin hyvin, jopa tuo kahden okserin sarja, jolla oli leveyttä ja kokeutta yhtä paljon. Vitsi kun olikin niin jännää hypätä noin leveitä oksereita, pitkästä aikaa. Piian okserit tuntuu olevan leveämpiä kuin suomalaisten normi trippelit...
Loppuun Piia kehui meidän menneen eteenpäin syyskuusta. Ongelmana on se että välillä Allu kuumuu liikaa ja juoksee esteille. Silloin paikat ei osu.

Tiistai: Kuten yleensäkin toisena päivänä, niin nytkin tehtävät olivat maanantaita vaikeammat. Tiistaikin meni ihan hyvin. Ainoa varsinainen iso HUPS oli tuo sarjan okseri. Kuten videolta näkyy, toisesta suunnasta laine sarja meni mallikkaasti, mutta toisesta lähdettiin liian kaukaa. Juurikin se mistä maanantaina puhuttiin. Vauhti kasvoi enkä päässyt ratsastamaan paikkaa. Keilattiin sitten koko este näyttävästi nurin, ja puomikin lensi sarjan seuraavalle esteelle. Säikähdyksellä selvittiin, okseria vähän kavennettiin, uudestaan tultiin ja onnistuttiin. Sitten ei muutakun rata alusta, ja se sujui hyvin viimeiseen asti, viimeisenä ollutta pystyä allu ei oikein tajunut heti, no, uudestaan muuri sarja ja pinkille ja se meni hyvin.
Meidän pitää nyt tosissaan harjoitella sitä säädeltävyyttä. Välillä mä pääsinkin säätelemäään Allun laukkaa ja vauhtia hyvin. Sain erilaisia nyansseja, mutta välilä se vaan ottaa kädestä kiinni, tulee kiire ja sitten sattuu noita hups- tilanteita.

Treenit ei siis menneet täydellisesti, mutta hyvin kuitenkin. Saatiin esiin ongelmia, ja kun ongelmia saadaan esiin voidaan miettiä ratkaisuja. Kuitenkin nuo mokat ei johtuneet siitä että Allu olisi possuillut, ja se on positiivista. Kun ongelmat on tiedossa, niitä voidaan lähteä työstämään. Mulla tulee olemaan ensitalvena iso työmaa edessä Allun kanssa, mutta kun sen urakan jaksaa tuon hevosen kanssa tehdä, on siinä potentiaalia. Ja onhan mulla ihan parhaat valmentajat. Nyt vaan talven treenailua kohti, ja sen myötä parempaan kisakesään 2017!

Kisailua pitkästä aikaa

Lauantaina minä, Allu ja Mariori suuntasimme maijan naapurin Milli-tallille harjoitus estekisoihin. Mariorin päivän tehtävät oli 60cm Tuulin kanssa ja 70cm minun kanssani. Allu taas meni 90cm ja 100cm luokat. Kilpailut alkoivat klo 11 ja Tuulin luokka oli päivän toinen luokka. Tuulilla ja Marsulla meni ihan mukavasti, mitä nyt vauhtia oli pojalla aika paljon koko päivän. Tulos oli 0-4vp.

Itse en taas iollut omaan rataani Mariorin kanssa kovin tyytyväinen. Ei se nyt huonokaan ollut, perusradalta yksi pojalle vaikea kapea pysty mukaan, muuten ei edes kolissut. Mutta vauhtia, sitä olisi saanut olla paljon, todella paljon vähemmän. Koko rata oli siis aika kaahaamista, mutta menköön nyt sitten pitkän kisatauon piikkiin, eihän me noihin harkka kisoihin muutenkaan lähdetty kuin treeniä ajatellen.

Tässä näkee hyvin kuinka vauhdin kasvaessa Marsua joutuu suurin piirtein nostamaan esteiden yli...

Korvat hörössä ja kovaa

Sitten kerrataankin vähän Allun ysikymppiä. Se meni hyvin, perusrata puhtaasti ja uusinnasta tuo kapea musta pysty alas. Se tuntui olevan kisojen vaikein este sillä se tippui monelta muultakin silti vähän harmittaa, koska se vain kolahti inan, mutta tarpeeksi tippuakseen.

Kirroksia Allulta ei puuttunut, ja kyllähän se videolta näkyy, mutta nyt mä osasin käyttää niitä kierroksia oikein. Sen sijaan, että antaisin sen juosta pää alhaalla joka jalka eri ilmansuuntaan osoittaen, mä kokosin tuon kuumuuden "paketiksi". Tällä tarkoitan sitä, että lyhensin muotoa, ja sen sijaan että olisin antanut sen juosta vain etupäällä takapää tallissa, pyysinkin takajalat alle, jolloin tuloksena oli voimakas ja ylöspäin suuntautuva laukka. Tästä laukasta saa hyviä hyppyjä. Tuntuu että se mitä ollaan nyt jankattu valkoissa alkaa mennä pikkuhiljaa perille. Tärkeintä on se etten anna sen juosta pitkänä, vaan loppuun asti istun pystyssä ja ohjat kädessä. Enkä vain vedä, vaan teen pidätteitä ja myötään välillä. Suurin ongelmani on se etten ratsasta sitä viimeistä askelta ennen estettä, vaan menen etukenon ja päästän allun pitkäksi edestä. Tällöin se syöksyy esteeseen (tai menee helpommin ohi) ja myös puomit lentää näin helposti. Viimeisen askeleen ratsastaminen on parantunut, mutt virheitä sattuu vielä.

Metrissä sitten oli A.2.0 arvostelu, eli aika luokka. Kuten videosta näkyy, kaksi tuli alas, ja ne johtui juurikin siitä etten ratsastanut sitä viimeistä askelta ja se kostautui puomeina. Muuten olen rataan aika tyytyväinen, ja muostin ratsastaa, täytyy vaan lakata tekemästä noita paniikki ratkaisuja ja oikeasti ratsastaa. Treeniä, treeniä, treeniä.

Torstain estetreenit (video)

Torsatina, eli eilen oltiin molempien hevosten voimin Maijalla treenaamassa. Mariori lainakuskin kanssa ja minä Allulla. Kaikki meni tosi hyvin, ja päästiin hyppäämään vähän isompiakin välillä. Video kertoo enemmän kuin mitä teksti, ja kaiken lisäksi minulla on vähämn kiire, joten pahoittelut teksti osuuden lyhyydestä.

Lopetin koulun

Kuka muistaa kun puhuin niistä suurista elämänmuutoksista? No, nyt olisi selvitystä tarjolla. Video kertoo kaiken ja kysyäkkin saa.

Mikko Mäentaustan valmennus ja Mariori maneesilla

Kaksi asiaa käsiteltävänä yhdessä postauksessa. Aloitetaan tiistaista jolloin oltiin Mikko Mäentaustan valmennuksessa. Valmennus alkoi klo 12, kotoa lähdimme puoli 11.  Olimme perillä hyvissä ajoin, äiti kävi maksamassa valkan ja sitten alettiin laittaa Allua. Kun Allu oli valmis, alkuverkkasin seen kentällä, sillä aikataulu oli melko tiukka. Hetken verkkailtuamme päästiin maneesiin.

Ensin vaihdetiin kuulumisia valmentajan kanssa ja sitten aloitettiin työskentely kavaletilla. Alku verkat meni hyvin ja itselle jäi hyvä fiilis. Alkuverkkojen jälkeen tultiin radan osia (video valitettavasti vain radasta, ja siinäkin kunniassa äidin mahtavat tarkennus taidot, tai niiden puute...). Kaikki yksittäiset 1-2 esteen tehtävät meni hyvin. Jopa muuri sujui ongelmitta. Sitten siirryttiin rataan, ja se meni hyvin myös. Kieltoja ei tullut yhtäkään, ja itseasiassa ei pudotettu puomiakaan! Hyppyjä otettiin melko vähän, silä aikataulu oli tosiaan tiukka, mutta olen tos tyytyväinen. Erityisen iloinen olen siitä kuinka sain hyvien ohjeiden ansiosta puolipidätteet kunnolla läpi.

Keskiviikkona ei tehty mitään kovin erikoista, sillä torstaina oli jälleen maneesi reissun paikka. Maija läpiratsasti Allun, ja samalla vähän hyppäsikin sillä. Allu sai kehuja, sillä se oli reipas ja esitti parasta ylöspäin pyrkivää laukkaansa. Lopuksi minäkin kävin vielä selässä, ja se oli tosi kiva ratsastaa Maijan jäljiltä.
Kun kerran maneesille lähdettiin, päätimme äidin kanssa että samaan vaivaan nappaamme Mariorin mukaan. Sillä välin kun Maija ratsasti Allua, minä pyörin maneesissä Mariorin kanssa muuten vaan. Pakko sanoa että Marsu yllätti mut positiivisesti! Se ei ole käynyt kotoa poissa sitten heinäkuun, mutta käyttäytyi silti tosi nätisti. Mentiin gramaaneilla koulua, ja se haki itseään kivan pyöreäksi ja liikkui rehellisesti korvat hörössä. Kun oltiin menty koulua hyvän aikaa otettiin gramaanit pois, ja koitettiin pari hyppyä. Mentiin pari kertaa kapea pysty ihan pienenä, punasininen okseri kerran n. 70cm korkeana, sarja kertaalleen 80-90cm kokoisena ja porttipysty n. 80 senttisenä. Videolla näistä näkyvät kaikki paitsi sarja jota äiti ei ehtinyt videoimaan. Positiivisena yllätyksenä, Mariori hyppäsi innoissaan, vaikka esteet ihan esteen kokoisia olivatkin, ja tuntui että sillä oli haskaa.
Ensi viikon lauantaina minun on tarkoitus mennäkin Marsulla ihan helppo 70cm luokka, ja Tuuli menee sillä alle jonkin luokan. Ei siis mitään erikoista, mutta kyse onkin enemmän henkisestä jutusta. En haluaisi päättää mun ja Marsun moninpaikoin tosi hyvää kisakautta Hangossa sattuneeseen romahdukseen.
Samoissa kisoissa menen myös jotkut luokat Allulla, kyseessähän on siis harjoituskisat, mutta kun ovat lähellä niin mietittiin että miksei ihan treeninkin kannalta sinne mentäisi.

Mitä kuuluu Mariorille?

Tätä on kyselty ja tähän vastataan nyt. Mariorille kuuluu hyvää. Se syö hyvin, se on kasvattanut hirvittävän mammutin karvan joka mun pitäisi jaksaa ajella pois ja sitä liikutellaan monipuolisesti. Mutta samanlaista sille ei tosiaankaan kuulu kuin kesällä. Jos totta puhutaan niin minä ratsastan Marioria noin kahdesti viikossa. Ja silloinkin vain koulua. Niin, hyppäämisen olen sen kanssa jättänyt. En nyt sano etten koskaan enää sillä hyppelisi mutta kansallinen taso ja isommat luokat on meidän osalta mennyttä aikaa. Mä pääsin sen kanssa tavoitteeseeni, hyppäsin 110cm luokan ja suoriuduttiin siitä hyvin. Se riittää, sillä hevosella ei enää tunnu olevan halua isoille esteille ja en minä sitä aio niihin pakottaakaan. Mulla on kuitenkin Allu, joka on minulle oikean kokoinen hevonen, joten ei se sinänsä menetys ole. Ehkä meidät Mariorin kanssa nähdään vielä joskus kouluaitojen sisällä, tai sitten ei, estekisoissa tuskin ainakaan pitkään aikaan.

Tosiaan sanoin ettei Mariorilla ole enää halua isoille esteille, en tiedä mistä se johtuu, mutta kun este nousee yli 80cm, se ei halua hypätä. Kyllä sen yli jotnkuten saa, mutta tosi työläästi. Ja tätä se ei tee vain minulle. Tuuli oli sillä eilen hyppäämässä ja kaikki 80cm ja alle sujui hyvin, ja Tuulin mukaan hevonen oli hyvä ratsastaa. He menivät 7 esteen rataa 65-80cm korkuisena ilman ongelmaa ja hevonen oli innokas hyppäämään. Kuitenkin kun estettä nosti yli 80cm tuli stoppi, ei mene. Kun sitä taas lski 70cm tienoille niin ei mitään ongelmaa ja hevonen oli taas innokas. Kipeäkään Mariorin ei pitäisi olla sillä sekä ell että hieroja on sen tarkastanut, ja se tuskin hyppäisi edes sitä 70-80 senttiä jos se olisi kipeä. No, Tuuli on nyt kuitenkin menossa Marsulla kisoihin tämän kuun aikana, ihan vain jotkut helpot mielenvirkistysluokat, kuskin ja hevosen kisatauosta johtuen. Ensiviikolla otetaan vielä hyppytreenit, mutta sovittiin että esteet pysyvät 70cm ja sen alle, ei kiusata hevosta vaan pidetään hauskaa. Muutenkin Tuuli on nyt saanut hyppiä Marsulla, sillä heillä homma sujuu ja tuuli on paljon paremman mittainen Mariorille kuin minä! Estevalkkaan Marsukin on menossa mutta ei minun kanssani. Sille löytyi sopiva lainakuski sinne joten käytetään se nyt ihmisten ilmoilla ja Maijan silmän alla ennen kisoja.

Muuten Mariori on elänyt perhehepan elämää. Äiti on maastoillut sillä, ja vähän mennyt kouluakin. Se on saanut olla tätikiikuttimena. Ja tuntuu että Marsu on siitä tykännytkin. Ehkä sille ei vain sovi niin rankka ja järjestelmällinen kisaaminen kuin tällä kaudella sillä oli. Jatkossa se saa toimittaa monitoimi pollen virkaa ja olla oma raivostuttavan ihana itsensä!

Torstain treenit (video)

Eilen oltiin tas Maijalla estetreeneissä. Aiheena oli pienien esteiden avulla treenata pieniä teitä ja tiukkojen käännösten ratsastusta rauhassa. Pakko sanoa että ihan huippu treenit oli ja hevoseen sai olla tyytyväinen. Vaikka treeneihin lähtö tuntui lähes vastenmieliseltä kovassa tuulessa, kaatosateessa sekä ukonilmassa, oli maneesissa kuitenkin mukavaa treenata, ja hyvä oli kun karmeasta ilmasta huolimatta treeneihin toimerruttiin.

Maija kehui heti alkuverkoissa että Allu menee paremmin kun teimme kavaletteja ja innaria ihan pienenä. Ja totta tosiaan, se menee nyt paremmassa muodossa itseään kantaen. Maijan läpiratsastus sessio teki sille hyvää. Hyvä fiilis jatkui koko treenin. Ohimenoja tai kieltoja ei tullut. Hevonen vaan eteni ja teki mitä pyydettiin. Silloin tällöin meni esteen jälkeen vähän nokalleen, mutta sain sen tosi nopeasti ryhtiin. Kertakaikkiaan onnistunut ja hyvä fiilis jäi! Maijan kanssa sovittiin että tuotaisiin taas Allu hänelle ratsastettavaksi, ja Maija voisi koittaa Allulla myös esteitä. On kyllä niin kivaa, kun jokun kokenut laittelee Allua, ja myös se on mukavaa että Allu on ollut niin vastaanottavainen ja toimii minullakin nyt paremmin

Ja loppuun vielä; huomenna tai sunnuntaina olisi mahdollisesti pitkästä aikaa tulossa kunnon postaus Mariorista ja siitä mitä sille kuuluu nyt, mitä sen kanssa nykyään tehdään ja miten tulevaisuudessa. Mun pitäisi myös kirjoittaa teille postaus aika isoista elämän muutoksista, joista instan seuraajat jo saattavatkin tietää. Vai haluaisitteko mielummin videon aiheesta?

Hyppy kuvat vain puuttuvat

Tänään siis hypin kotona. Nyt saatte kuitenkin vain akuverkkojen koulu vääntö kuvat sillä kuvat läpi selattuani (sori kuvaajalle <3) totesin ettei hypyistä oikein ollut hyviä kuvia. Joko ajoitus oli väärä tai kuvat eivät olleet tarkkoja/olivat liian läheltä. Alku verkoista tuli kuitenkin tosi hyviä kuvia, joista näkee miten hyvää Allulle teki kun Maija läpiratsasti sen. Nyt mäkin uskallan vaatia siltä parempaa muotoa.

Hypyt itsessään meni vaihtelevasti, korkein este taisi olla 110cm luokkaa, mutta enemmän keskityin hakemaan pienemmillä kontrollia, joka pariin otteeseen tuntui olevan täysin hukassa. Tehtiin viiden hypyn rata, ja joka esteen jälken aina kontrollin haku voltti. Tämä oli hyvä tehtävä, ja tähän olin tyytyväisin. Tämän jälkeen otettiin vielä muutamaa estettä yrittäen keskittyä siihen että Allu ei muutama metri ennen ponnistus paikkaa väin painaisi kädelle ja tulisi suusta ihan tunnottomaksi. Toistoilla tätä saatiin parannettua, mutta täydelliseen tulokseen ei päästy. Noh, ensi torstaina meillä on valmennus ja siellä sitten päästään toivottavasti pureutumaan tähän. Ja pitäisi pyytää Maijaa läpiratsastamaan Allu myös esteillä. Nyt kuitenkin niitä kuvia.