sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Klinikalta kuuluu, eikä pelkästään hyvää

Miten voikin olla näin vaikeaa ja vastenhakoista kirjoittaa tämä postaus. Joka tapauksessa, keskiviikkona lähdettiin teivoon heppojen kanssa klinikalle. Allu vietiin vuositarkastukseen ja Marsu ontumatutkimukseen ja kuviin epämääräisten ontumisten takia.

No, Allu on kunnossa. Taivutuksista nollat, ja syytä kuvaamiseen ei nähty. End of the story siis sen osalta. Ei mitään esille pistävää vikaa.(kopkop) Ja niin hienosti hän käyttäytyi vaikka vierestä meni heppa kärryt perässä kohti ravirataa. Sai nuorimies kehuja ihan eläinlääkäriltäkin. Muuten meidän heppoja saikin sitten alkuun hävetä silmät päästään. Eihän se riitä että kuulee toisen olevan karsinan seinän takana. Ei, se pitää nähdä, ja sitähän ei kersina seinän taakse nähnyt. Kamalaa, varsinkin Mariorista, Allu osasi vähän paremmin käyttäytyä kun minä en kuitenkaan lähtenyt vierestä mihinkään. No rauhoitetta peliin vaan.


Mariori sitten, no odotettavasti se reagoi ontumatutkimukseen. Kuviin vain ja tuloksia odottamaan. Ja tuloksethan tuli, sekä oikeassa että vasemmassa, ja erityisesti vasemmassa etujalassa oli kehäluun ympärille alkanut kasvamaan uutta luuta. Tämä luu sitten häiritsee kehä niveltä. Eli suomeksi; alkavaa nivelrikkoa. Vanhuuden vaivaa, normaalin kulutuksen luomaa ongelmaa. Näinpä sitten laitettiin lääkkeet. En nyt pirullakaan muista lääkeaineen nimeä, mutta kortisonia se ei ollut vaan jotakin luun kasvua hidastavaa. Nyt sitten Marsu saa kipulääkettä suun kautta ja katsellaan mihin tämä lähtee tästä. Löydökset olivat pieniä, ja muuten jalat olivat kunnossa. Vanhuuden vaivat vaan olisivat voineet odottaa sitä oikeaa vanhenemista, poikahan on vasta 11. Jalkoihin laitetun lääkkeen pitäisi alkaa puremaan 4-6vk:n päästä. Mutta poika on kyllä virkeä, eikä selkeästi onnu.


Liikutus on vielä vähän mysteeri, hyppäämistäkin saisi muutaman kuukauden jälkeen alkaa koittamaan, mutta olen päättänyt ettei Marsulla mennä enää isoja. Jotain pikkusia omaksi iloksi, mutta enimmäkseen koulua ja maastoilua. Haluan että kuluminen on mahdollisimman hidasta, joten siksi jätetään kuluttavimmat aktiviteetit minimiin.


2 kommenttia :

  1. Kaikki sympatiat sinne, meillä todettiin kesällä kehärengasta kymppivuotiaalla (1, 2 sen verran, että selkään ei oo enää asiaa olleskaan. Nää ois heppaset ois kivempia, jos ne pysyisi ehjänä :) Toivottavasti teidän kintut kestää liikutukset vielä pitkään, eikä nivelrikko etenisi tai tekisi sen hitaasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoleton olisi hevoseton. Harmitoi teidän juttukin. Täytyy toivia että tropit puree niin että saisi elellä monipuolosta suomiputen elämää edelleen. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista