Mikko Mäentaustan valmennus -Mikko Allun selässä?!

Tänään tosiaan oltiin Allun kanssa Mikon valkassa. Koskaan ei mulla ole valkka mennyt näin huonosti ja hyvin samalla kertaa.

Ensimmäinen puoli tuntia oli yksi hemmetin kaaos. Allu jäi heti kättelyssä pohkeen taakse, sieltä kun sitä ruvettiin kaivelemaan eteen, se alkoi painaa kädelle, tähän mä vastasin vetämällä ja Allu vaan lisällä painamisella. Kierre oli valmis. Mikään ei sujunut. En saanut myödättyä, ja jäin vetämään. Jos myötäsin, myötäsin käsillä liian alas ja sain vain Allun kaahaamaan etupainoisena ilman minkään sortin kontrollia. Kaikki meni päin peetä, ja vaikka yritän aina olla lannistumatta niin epätoivo alkoi hiipiä selkäpiitä pitkin. Miksi juuri tänään mikään ei suju? Miksi en tajua vaikka saan kokoajan hyviä ohjeita? Miksei me pelata Allun kanssa yhteen?

Ilmeisesti epätoivo alkoi näkyä kasvoiltanikin sillä Mikko pyysi mut luokseen, sanoi että tule alas selästä, ja hyppäsi itse Allun selkään. Olin kyllä aika hoo moilasena, mutta en pahassa mielessä, sillä kohta olisin itse ollut liian epätoivon vallassa viemään asioita loppuun. Niinpä Mikko hyppäsi Allulla vähän ja näytti sekä hevoselle että minulle mitä me ei yhdessä ymmärretty. Tämän jälkeen mä pääsin takaisin ratsaille, ja kaikki toimi niin paljon paremmin. Mä tajusin miten mun pitää myödätä ja pidättää laukan aikana, yht äkkiä kaikki saadut neuvot kävivät järkeen. Äiti nyt ei sitten tästä saanut tietenkään kuvattua muuta kuin jotain puuroa, harmi sinänsä koska video olisi ollut teillekin kiva näyttää, mutta siitä nyt ei äidin tarkennus taitojen (taidottomuuden) takia erota edes kunnolla hevosta...

Ja viimeinen rata josta videokin on, se oli loistava. Yksi puomi, mutta kuten Mikkokin sanoi, ei se ollut kokonaisuuden kannalta erityisen merkittävä. Viimeisestä radasta saatiinkin kommentti "Mitä ihmettä nyt tapahtui Saara, tämä oli aivan loistavasti ratsastettu". Ja voi että, niin surkean ja huonon alun jälkeen, toi kommentti lämmitti mua niin paljon. Ja taas ei voi todeta muuta kuin että kyllä ammattilaiset osaa. Musta on aika upeeta että noinkin nimekäs valmentaja saattaa kiivetä mun hevosen selkään, jos asiat eivät tunnu ratkeavan muuten. Ja lopulta oppilas, eli minä saan onnistumisen tunteen joka kyllä vaikeuksien jälkeen tuli tarpeeseen. Saan olla kyllä iloinen että olen löytänyt itselleni kolme todella ammattitaitoista valmentajaa, mikään ei ole sen tärkeämpää kuin osaava, ja motivoiva valmentaja.


Loppuun keskusteltiin vielä pitemmän aikaa jatkosta. Nyt Allua tulee jumppailla sekä koulua hioa. Koulussa erityisesti sitä reaktiivisuutta. Sen pitää reagoida pohkeeseen ja ohjaan heti, ei puolen maneesikierroksen kohelluksen jälkeen. Loppuun Mikko toivotti meille treenin iloa, ja siihen tämä tapahtumarikas treenipäivä sitten meidän osalta päättyi.