Tampereella kisoissa

Sunnuntaina päätettiin meidän kisakausi Tampereelle 3-tason kisoihin, tosin 2-tason luokkaan, mutta kuitenkin. Menimme pitkästä aikaa metrin, ja olin kyllä oikeesti tosi tyytyväinen hevoseen.

Käydään vaikka rata este esteeltä läpi, voitte katsoa videon ennen tai jälkeen teksti osuuden. Rata tosiaan ei ollut mikään vaikein, mutta koska meillä ei tuo meno ole aina sitä varminta ollut näiden viime kuukausien aikana niin olin vähän varauksellisin mielin. No, 1. okseri, ei ongelmaa hyvä sisään hyppy. 2-3 linja, askeleet osui, hyvät hypyt. Neloselle tiukka tie, mutta ei ongelmaa, hyvä paikka ja puhdas hyppy. Viitoselle pitkä lähestyminen ja sekin ilman ongelmaa. Kutoselle liikaa pohkeella joten puomi mukaan, ihan oma moka. No sitten meni omat plasmat sekasin seiskalle ja ratsastin linjan 6-7 niin huonosti ettei hyvään paikkaan ollut mahdollisuuttakaan. No, sain kuitenkin itseni kerättyä ja tehtiin tosi hyvä sarja 8 a-b. Uusintaan ei päästy kun menin tuon linjan möhlimään, mutta en voisi olla enempää tyytyväinen kun tehtiin kielloton rata.


Ehkä tää tästä vielä, välillä on ollut usko tekemiseen lujilla, ja tulee varmasti vielä olemaankin. Talven aikana meillä on paljon työtä tehtävänä, niin teknisissä asioissa kuin ihan yhteisen sävelen löytämisessä ja maastakäsittelyssäkin. Jotain maastkäsittely kurssia olen talvi kuukausille ajatellut. Kun tuntuu että maastakäsittelyä haluaisin parantaa. Haluisin siitä hevosesta "osan mua". Tiedä onnistuuko se koskaan, Sipsin jälkeen vaatimukset on kovat, se oli mulle semmonen johon pystyi luottamaan 101%. Haluisin Allustakin semmoisen. Aika näyttää.

Käsi ei tottele, pohje ei tottele, eikä heppakaan tottele

Ratsastus, se on pirun vaikea laji, mutta itsensä kritisointi taas on välillä turhankin helppoa. Tänään siis ratsastin Allun, kahden vapaapäivän jälkeen. Vapaapäiviä ei ollut kahta peräkkäin omasta tahdostani, mutta meillä on ollut niin kamalat vesisateet ja myräkät, ettei ulkokentälle ole mieli tehnyt, kun mikään sadevaate ei olisi riittänyt, ja kokoajan sai miettiä mitä tuuli lennättää päälle.

Näin ollen pääsi pari vapaapäivää syntymään ja siinä on joku ihme juttu että kun hevonen on viikon lomalla, ei ratsastuksessa ole mitään ongelmaa, mutta kun se on sen maagisen kaksi peräkkäistä päivää niin eikös ala ihme riekkuminen. Jo hevosen varustaminen oli oma shownsa. Kun ei, ei vaan voi seistä kahta sekuntia pitempään paikallaan. Ei vaan voi. Kentällä sitten alkoi tämä kiukuttelu kun olisi jotain pitänyt tehdä. Ei, me ollaan lomailtu kaks päivää, joten yksinkertaisesti ei vaan tänäänkään voi pieni hevonen jaksaa. Siinä alkoi sitten oma hermostuminen ja tuloksena oli kaaos.

Hevonen tököttää selkä notkolla ja pää pilvissä eteenpäin ja ratsastaja painaa käsiä alemmas. Tuloksena hevonen tököttää vaan pää pahemmin pilvissä. Miten voi olla näin vaikeaa. Mun suurin ongema tällä hetkellä on ehdottomasti se että mun kädet on liian alhaalla. Heh, juuri puolivuotta sitten asia oli niin päin että kädet oli aina liian ylhäällä. Ojasta allikkoon. Myös laukassa oma jalka liukui liian eteen, mutta laukka oli ehdottomasti päivän paras askellaji. Kertaalleen hevoseni myös hyppäsi oikein kunnolla pystyyn. Tämä siksi että käskin poikaa peruuttamaan kun juoksi alta karkuun kauheaa vauhtia. Peruuttaminen ei sitten ollutkaan kivaa, mutta saatiin sekin sitten sujumaan kun asiasta hetken keskusteltiin. Loppuen lopuksi sain sitten pojan rennoksi ravissa, mutta aikaa meni. Ja kun kuvia katsoo, niin ne kädet, ne kädet. Niihin pitää alkaa nyt tosissaan kiinnittämään huomiota, ettei ne ole tuossa sylissä, sillä silloin Allu vain alkaa painaa kättä vasten ja jännittyä. Käset ylös, kädet ylös, ja kohta ne pitääkin taas saada alas. Jestas kun on vaikiaa!

Ypäjä Movember show ja Piian valmennukset

Kiireen vuoksi, nämä kaksi asiaa tulevat nyt samaan postaukseen usean videon saattelemana. Kiirettä on ollut siksi että lauantaina tosiaan oltiin ypäjällä, sunnuntai meni sukuloidessa isänpäivän johdosta ja maanantai sekä tämä päivä painettiin Piian valkoissa. Aikaa istuskeluun ei siis ole ollut.

Aloitetaan kisakatsauksella. Käyn kisa asiat lyhyehkösti läpi. No, hevonen oli verkassa ihan huippu ja tosi helppo ratsastaa esteille. Iloitsin myös onnistuneesta uudesta estekuolaimesta. Tai no uudesta ja uudesta, kimblewickistä puhutaan. Onhan me tätä joskus käytetty maastossa, mutta ei pahemmin esteillä. Valintana se oli kuitenkin erinomainen. Ratsastaminen oli pitkästä aikaa vaivatonta. Pidäte meni hepi läpi, ja pääsin heti hellittämään. Hevosen ryhti nousi myös ylemmäs.

Itse rata oli hyvä, ja hypyt suuntautui ylöspäin. Kuitenkin saimme 4vp kiellosta. Kiellon taakse liittyy kuitenkin tarina joka ei taltioitunut videolle, sillä äiti ei kauhistelultaan ehtinyt kääntää kameraa mukaan. Mutta tosiaan, radalta poistuva ratsukko tuli meidän eteen. Kyllä, juuri siihen mistä mun olisi pitänyt tieni ykköseltä kakkoselle ratsastaa. Törmäykseltä vältyttiin nippanappa, mutta me ei enää tultu sitä tietä jota olin ajatellut ja pakka levisi. Kielto. Lievästi ärsyttää, eikä niin lievätikkään, sillä kielto olisi toden näköisesti jäänyt tulematta ilman tuota välikohtausta. Joten katsotaanhan kaikki eteemme kun toiset on radalla, jooko? Muuten olin tosi tyytyväinen.



Piian valkoista mulla on materiaalia vain tältä päivältä. Mutta eilinen meni hyvin. Mitään kovin pitkiä tehtäviä ei maanantaina tehty, mutta päästiin yksittäisenä hyppäämään jopa lähemmäs 120cm, huhhuh :D.

Tänään sitten mentiin rataa ja tehtiin alkuun vähän kääntely harjoituksia. Tai no, ihan ihan alkuun tehtiin laukan vaihtotreeniä joka alkoi sujuakin tosi kivasti. Muutama kielto tuli. Tuossa radassa tuolle sarjalle oikeasta. Allu kun on oikeaan vähän vino, niin leikkasin ensin kaarretta tuhan paljon, kun pysyin pidempään uralla, päästiin ihan nätisti yli, kun Allu pääsi suorana sisään tehtävään. Otettiin radan jälkeen muutama toisto tuota sarja - 7 askelta- pysty linjaa. Radan alussa tosiaan myös tuo vihreä okseri tuli alas. Malli esimerkki mitä tapahtuu kun lähden pidentämään ja hätäilemään odottamisen ja hevosen lähellä istumisen sijaan.

Mutta, tänään Piia sanoikin että ratsastin paremmin kuin olen koskaan hänen nähtensä ratsastanut. Parhaita tuloksia tulee kun pääsen istuun rauhassa. Pomppimatta ja jalat hevosen ympärillä. Näin saan Allusta laadukasta laukkaa, jota voin tarvittaessa pidentää ja tarvittaessa lyhentää. Tähän päästiin tänään hetkitäin ja ahaa elämyksiä tuli sitä tahtia että huhhuh!

Mikko Mäentaustan valmennus -Mikko Allun selässä?!

Tänään tosiaan oltiin Allun kanssa Mikon valkassa. Koskaan ei mulla ole valkka mennyt näin huonosti ja hyvin samalla kertaa.

Ensimmäinen puoli tuntia oli yksi hemmetin kaaos. Allu jäi heti kättelyssä pohkeen taakse, sieltä kun sitä ruvettiin kaivelemaan eteen, se alkoi painaa kädelle, tähän mä vastasin vetämällä ja Allu vaan lisällä painamisella. Kierre oli valmis. Mikään ei sujunut. En saanut myödättyä, ja jäin vetämään. Jos myötäsin, myötäsin käsillä liian alas ja sain vain Allun kaahaamaan etupainoisena ilman minkään sortin kontrollia. Kaikki meni päin peetä, ja vaikka yritän aina olla lannistumatta niin epätoivo alkoi hiipiä selkäpiitä pitkin. Miksi juuri tänään mikään ei suju? Miksi en tajua vaikka saan kokoajan hyviä ohjeita? Miksei me pelata Allun kanssa yhteen?

Ilmeisesti epätoivo alkoi näkyä kasvoiltanikin sillä Mikko pyysi mut luokseen, sanoi että tule alas selästä, ja hyppäsi itse Allun selkään. Olin kyllä aika hoo moilasena, mutta en pahassa mielessä, sillä kohta olisin itse ollut liian epätoivon vallassa viemään asioita loppuun. Niinpä Mikko hyppäsi Allulla vähän ja näytti sekä hevoselle että minulle mitä me ei yhdessä ymmärretty. Tämän jälkeen mä pääsin takaisin ratsaille, ja kaikki toimi niin paljon paremmin. Mä tajusin miten mun pitää myödätä ja pidättää laukan aikana, yht äkkiä kaikki saadut neuvot kävivät järkeen. Äiti nyt ei sitten tästä saanut tietenkään kuvattua muuta kuin jotain puuroa, harmi sinänsä koska video olisi ollut teillekin kiva näyttää, mutta siitä nyt ei äidin tarkennus taitojen (taidottomuuden) takia erota edes kunnolla hevosta...

Ja viimeinen rata josta videokin on, se oli loistava. Yksi puomi, mutta kuten Mikkokin sanoi, ei se ollut kokonaisuuden kannalta erityisen merkittävä. Viimeisestä radasta saatiinkin kommentti "Mitä ihmettä nyt tapahtui Saara, tämä oli aivan loistavasti ratsastettu". Ja voi että, niin surkean ja huonon alun jälkeen, toi kommentti lämmitti mua niin paljon. Ja taas ei voi todeta muuta kuin että kyllä ammattilaiset osaa. Musta on aika upeeta että noinkin nimekäs valmentaja saattaa kiivetä mun hevosen selkään, jos asiat eivät tunnu ratkeavan muuten. Ja lopulta oppilas, eli minä saan onnistumisen tunteen joka kyllä vaikeuksien jälkeen tuli tarpeeseen. Saan olla kyllä iloinen että olen löytänyt itselleni kolme todella ammattitaitoista valmentajaa, mikään ei ole sen tärkeämpää kuin osaava, ja motivoiva valmentaja.


Loppuun keskusteltiin vielä pitemmän aikaa jatkosta. Nyt Allua tulee jumppailla sekä koulua hioa. Koulussa erityisesti sitä reaktiivisuutta. Sen pitää reagoida pohkeeseen ja ohjaan heti, ei puolen maneesikierroksen kohelluksen jälkeen. Loppuun Mikko toivotti meille treenin iloa, ja siihen tämä tapahtumarikas treenipäivä sitten meidän osalta päättyi.

Vihdoin ja viimein kuvia!

Musta tuntuu että siiä kun oon postannut blogiin kouluratsastus (tai estekkään) kuvia. Nyt niitä kuitenkin on luvassa, sillä äiti suostui lähtemään kuvaamaan mua ja Allua. Viimein kuvamateriaalia niiden iän ikuisten valmennuspostaus +video postausten väliin. Näin talvi aikaan on vaan tosi vaikea saada ketään kuvaamaan paitsi noita valmennuksia joissa äiti pystyy kuvaamaan. Mutta ne postaukset on valitettavan saman kaltaisia. Maneesissa kun ei meidän kuvauskalustolla edes kannata koittaa kuvia, ja videoita ei oikein voi kuvata kuin sieltä katsomosta, joten videoistakaan ei saa väsättyä niin mielenkiintoista kokonaisuutta kuin jos ne olisivat kuvattu monesta kuvakulmasta.

Mutta nyt, nyt on vaihtelua valmennuspostausten keskelle. Allu palasi tänään rokotuslomalta treeniin, ja käytiin vetämässä kevyehkö koulu vääntö pellolla. Pellolla siksi, että täällä on pakkasta ja lunta, mutta lunta melko vähän. Joten, kenttä on pikkuisen kova. Se jäi kyllä ihan hyvään kuntoon että eiköhän se siitä kun saadaan lunta vähän lisää, mutta toistaiseksi menen mieluummin pellolle.

Mun oletukseni oli, että Allu olisi ihan pöhlö koska loma, kylmenneet ilmat ja pellolle pääseminen loogisesti saattaisi sellaista aiheuttaa, mutta ei. Se kuunteli tosi hyvin mitä mä pyysin, ja oli alkuun mieluummin tahmea, mutta vertyi nopeasti. Tehtiin ympyrällä ravityöskentelyä. Tosiaan melko rennosti sillä lomaa on ollut. Ei liene edes tarvetta sanoa että meni hyvin. Mun mielestä se kyllä näkyy noista kuvistakin.  Lopuun poika saikin sitten ikään kuin palkkioksi laukkailla pidemmällä ohjalla peltoa ympäri. Kyllähän se sitten menikin, korvat hörössä isoa pehmeää laukkaa. Jäi ihan super hyvä fiilis!

Se on hieno! :O

Nyt täytyy vain toivoa että tulee kentän kunnossapidon kannalta hyvä talvi. Toistaiseksi ainakin näyttää lupaavalta, muta eipä tähän Suomen säähän voi ihan aina luottaa.