keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Eikö bloggaaja saa olla onnellinen?

Tällä hetkellä nimittäin tuntuu ettei saisi. Onko se joku vakio että jos toisella menee omasta mielestään hyvin ja erehtyy sanomaan olevansa tyytyväinen, niin joka paikasta korviin alkaa kantautua katkeraa valitusta. En puhu nyt pelkästään blogi kommenteista vaan ihan myös siitä paskasta mikä liikkuu myös netin ulkopuolella.
Olen huomannut tämän saman ilmiön aiemminkin. Vuonna 2013 kun hankin kautta 2014 varten alueluvat, oli blogin puolella varsinainen anonyymi vyöry. Ilmeisen monelle tuntui olevan vaikea sulattaa sitä että ei halua jäädä junnaamaan seuratasolle. Kun kertoi aikovansa kisata alue luokkia sai heti kuulla kuinka ei osaa ratsastaa eikä mitään aluetasoa kannata edes ajatella. Jos kirjoitti postauksia valmentautumisestaan leimautui kermaperseeksi. "Ei eestinhevosella vaan voi muuta kuin puskailla". Ja entinen ravuri, Mariori. Siitäkin on ihmisillä kauhistelun aihetta riittänyt. Ja nyt kun kaikki olivat sulattaneet sen että Sipsillä pääsi aluetasolle ja ihan pärjäsikin siellä, niin enkös mä kamala ihminen vaihda isompaan hevoseen. Ja kyllä isompaan kasvoin Sipsille liian pitkäksi. Se on se ainoa ja oikea syy miksi myynti oli paras vaihtoehto.


Viime postauksessa sain kuulla kuinka Allun kanssa ei kannata haaveilla isoista luokista ennen kuin itse opettelen ratsastamaan niin että hevonen on hallinnassa. Tämä kommentti pisti mut kyllä miettimään. Ensinnäkin sitä että miten hevonen joka ei muka ole hallinnassa esittää montaa eri tempoista laukkaa saman radan aikana. Se että hevosella on energiaa ei tarkoita että se ei olisi hallinnassa. Olen kyllä tuntenut elämässäni senkin kun hevonen ei oikeasti ole hallinnassa ja siinä tilanteessa ei mitään rataa hypätä. Toisena tuossa kommentissa särähti korvaan tuo isoista luokista puhuminen. Mä mainitsin postauksen lopussa että Allu on selvästi koulutettu ajatellen vähän sitä 90senttiä isompaa ja että se syttyy isommilla (mulle isommilla). Mä en postauksessa kuitenkaan sanonut että oltaisiin tältä istumalta lähdössä vetämään jotain 120 cm rataa kisoihin. Ei tietenkään, viittasin postauksen viimeisessä kappaleessa tulevaisuuteen määrittämättä kuitenkaan tarkkaa aikaa.


Jaksan vain kysyä että miksi hevospiirit on tällaisia? Varmasti lähes jokaiselle bloggaajalle on tullut nekatiivisiä ja ilkeitä kommentteja blogiinsa. Tuntuu jotenkin turhauttavalta että vaikka käyt valmennuksissa joissa ammattilainen korjaa virheitäsi, saat silti kuulla niistä virheistä anonyymeiltä kommentoijilta. Moni varmasti tiedostaa ne virheet ilman kaikkea turhaa huomauttelua, harva täydellisestin ratsastaa. Vaikka kerrot että harrastuksessasi on tukena itseäsi kokeneempia hevosihmisiä, tullaan silti kertomaan kuinka on huono hevosen omistaja ja tekee lähes kaiken väärin.
Toivoisin anonyymeinä kommentoivien huomaavan että he ovat nimettömiä mutta bloggaaja seisoo blogin takana omana itsenään. Kaikkeahan harva varmaan blogiin laittaa, mutta kuitenkin, bloggaaja pitää blogia, ja moni panostaa blogiinsa paljon. Kaiken blogiin käytetyn ajan jälkeen ei haluttaisi lukea ilkeily mielessä kirjoitettua tekstiä.
Toki kritiikkiäkin pitää osata ottaa vastaan, mutta kritisoijankin pitäisi osata perustella kommenttinsa. Harva anonyyminä kirjoitettu "kritiikki" on kovin perusteltua tekstiä, tosin muutamia tosi fiksuja anonyymejä kommentteja olen blogiini saanut joten en ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi poistaa anonyymien kommentti oikeutta. Toivottavasti hevosblogeihin ja koko hevosmaailmaan alettaisiin saada enemmän positiivista yhteisöllisyyttä, piikittelyn sijaan. Ollaan onnellisia niistä pienistäkin asioista, ja annetaan toistenkin olla!

4 kommenttia :

  1. On tietenkin niitä, jotka kommentoivat ilkeyksiä ihan vaan oman katkeruutensa pönkittämiseksi, mutta myös niitä, jotka näkevät esimerkiksi ratsastuksessa jotain, mitä itse et tunnu huomaavan, eikä näköjään valmentajakaan. Nimellä on myös vaikea kommentoida jos ei omista mitään tiliä täällä. Mielestäni on hienoa, että ymmärsit kasvaneesi isoksi Sipsille ja tähtäät korkeammalle, mutta suoraan sanoen näistä muutamasta videosta ja ratsastustasi seuraten tulee vähän sellainen olo, että yliarvioit suoriutumisesi Allun kanssa. Voisin huomauttaa ratsastuksestasi vaikka mitä, mutta tyydyn nyt toivottamaan vain onnea eteenpäin ja valmennuksiin, ja muista pitää ajatustapasi nöyränä ja avarana, sillä vaikka tuntuisi, että osaa kaiken, turhasta harva kuitenkaan sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustatukea, sitä löytyy, en ole enkä halua olla nuoren hevosen kanssa yksin. Allu on ollut mulla vajaan kaksi kuukautta, tuossa ajassa ei voikaan mitään saumatonta yhteistyötä odottaa. Mä luotan ammatti ihmisiin ja niihin joilla on monen vuoden hevoskokemus ja tämmöisiä ihmisiä mun ympäriltä löytyy. Ja ei, en osaa kaikkea, joka päivä opin jotain uutta. Hauska olisi tietää mikä saa ihmiset ajattelemaan että yliarvioin suoriutumiseni Allun kanssa? Olen kuitenkin kirjoittanut ihan tavallisia postauksia, enkä aio pyydellä anteeksi etteivät ne ole kirjoitettu tyypilliseen Suomalaiseen "en mää mitään osaa, ja en voi olla itseeni tyytyväinen" - tyyliin.

      Poista
  2. Oon miettiny ihan samaa! Nyt oon todennu että aijon olla onnellinen sanoi muut mitä tahansa. Mitä enemmän paskaa(anteeksi) sataa niskaan, sitä enemmän aijon näyttää onnellisuuttani ja tyytyväisyyttäni koska tiedän että ihmiset ovat katkeria ja pönkittävät omaa pahaa oloaan. Mua ei enää ilkeät kommentit hetkauta :) voimia sulle, ole rohkeasti onnellinen ja iloinen!!
    jannnunblogi.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos positiivisestä kommentista ja tsempeistä! :)

      Poista