Yksi viikonloppu, kahdet kisat

Viime viikonloppuna oltiinkin oikein ahkeria kilpailemisen suhteen. Lauantai vierähti Hyvinkäällä Meets Palm Beach:ssa, eli siis Riders Inn:n 4-tason kisoissa. Näissä kisoissa oli vain Allu.

Ensimmäisenä vuorossa oli 2-tason 100cm luokka. Verkassa oli sattunnut yksi ohimeno, taas omasta mokasta. Pitäisi suoristaa ajoissa ja tasata pohkeet, jokin siinä vain on vaikeaa. Tämän jälkeen verkka kuitenkin sujui hyvin. Ohi meno vähän kaiveli radalle lähtiessä mutta päätin että mun täytyy vain ratsastaa päättäväisesti joka esteelle ja pitää ne pohkeet kiinni. Tämä toimi ja perusrata päästiin virheittä. Tosin Allun työmoraali oli tuona päivänä todella korkealla, ja se miuelellään auttoi myös kuskia jos tuli tukala paikka.
Uusinnassa me sitten valitettavasti otettiin minun virheestäni yksi este alas. Suoristin myöhässä ja pelkäsin käyttää vasenta ohjaa tarpeeksi. miksi pelkäsin, siksi kai että se menee niin helposti vasemmalta ohi. Tai eihän se oikeastaan mene jos pohkeet vain on tasan ja paine suussa tasattu ennen estettä. No, jälkiviisas on hyvä olla. Uusinnasta siis 4vp. Ilman niitä oltaisiin sijoituttu seitsemänsiksi. Huipu tyytyväinen olin kuitenkin!



 Seuraavaksi olikin päivän jännittävän osuuden vuoro. Ensimmäinen 110 cm Ypäjän jälkeen. Voitte vain kuvitella kuinka paljon jännitti ja ehkä jopa vähän pelottikin. Mielessä oli muisto esteen sekaan ratsastuksestamme, ja pelko siitä että se tapahtuu uudelleen.

Allu oli kuitenkin hyvä verkata, ja nuorten luokille tyypillisesti hevoset saivat tutustua kilpailuareenaan ennen aloitusta. Allu ei pahemmin asioita siellä kyttäillyt ja olihan se hypännyt jo yhden luokan. Meidän vuoro koitti ja me mentiin. Aika kovaa, koska pelkäsin että jos pidätän liikaa se ei mene tai menee sekaan. Allu teki kuitenkin hyvää rataa ja itsekin osasin jopa paikoin ratsastaa. Vitonen alas omasta mokasta ja 8 a hevosen mokasta. Kahdeksan virhepistettä oli siis loppu tulos.

Joku voi ajatella ettei tuo niin hyvä tulos ole, mutta voi kuulkaa, on se! Meidän yhteisten metrikymppien määrän kun voi kuitenkin laskea yhden käden sormilla. Paikat osui hyvin ja hevonen oli täydessä vireessä. Kertakaikkiaan hyvä rata, ja mikä tärkeintä itseluottamusta sain takaisin!



Sunnuntaina oli vuorossa SH Kummajaiset. Näissä luonnollisesti meni vain Mariori. Noh, ysikympistä ei paljoa sanottavaa ole, hylky tuli. Hevosta ei kiinnostnut, syitä pohditaan hetken päästä, mutta käsitellään metri ensin.

Ysikympistä en arvatenkaan kovin hyvin mielin metriin lähtenyt, mutta menin kuitenkin. Metri menikin hyvin, joka yllätti mut ja saatiin lopulta tulos 0-4vp. Uusinnan viimeinen harmittavasti tarttui mukaan. Mutta ei sen väliä, tärkeintä oli että selvittiin tällä kertaa rata loppuun, ja jopa uusintaan asti.

Se kyllä saa hyppyyn ilmaa jos se haluaa :O
C: Anniina Kiikala

Niin, kummajaisista mulla on ylipäätään sanottavana yksi asia, ja se on huonontunut taso. Ja ei, en missään nimessä tarkoita kilpailijoita hevosineen, suokkien tasohan oli hyvä! Tarkoitan kilpailupaikkaa sekä järjestelyjä. Pöly, sitä oli verkka kentällä niin paljon ettei mitään rajaa. Ihan tosissaan, välillä ei edes nähnyt missä verkka esteet olivat. Ja tämä pöly varmasti oli yksi syy Mariorin käytökseen ysikympissä. Se oli niin kummallinen, jopa yritti pois kentältä. Mariorihan reagoi pölyihin tosi voimakkaasti ja herkästi, joten sillä varmaan oli oikeasti huono olla. Metrissä taas kun oli vähemmän väkeä se varmaan pystyi olemaan paremmin.

C: Anniina Kiikala

Mutta ihan tosissaan, olisiko kenttiä voitu mitenkään kastella? Vaikka edellisenä iltana? Myös kisakenttä pölysi luvattoman paljon. Kentän pohjat ylipäätään saattaisivat myös kaivata päivitystä. Radasta ja sen epäloogisuuksista kuuli myös murinaa kun kentän laidalla vietti hetken, ja olihan tuo rata melko kummallinen, tai sitten me ollaan vaan totuttu mm. Ypäjän ammatti ratamestareiden tuotoksiin... Myönnän, että käytyäni nyt kansallisia oikeasti hyvissä ja hienoissa paikoissa jossa järjestelyt on pro tasoa, niin sitä saattaa tulla vaateliaammaksi asioiden suhteen, mutta silti, jotain tasoa odottaisin kun kuitenkin aluekisoista puhutaan. Kolmas vuosi Kummajisia meidän osalta, ja voi hyvin olla että myös viimeinen. Järjestelyiden taso on laskenut laskemistaan. Suokeille on paljon omia kansallisia luokkia, käyn mieluummin niitä kun tällaisia. Hevoset olivat hienoja, mainitaan se nyt vielä kerran, paremmin nämä hienot kansallisaarteet tulisivat kuitenkin esille, kun kilpapaikan puutteet eivät veisi huomiota, tai kun edes hevoset näkyisi sieltä pölyn seasta...

MUOKS: Kritisoin postauksessa kummajaisia, ja saattaa ehkä saada sen kuvan että se johtuu suorituksestani. Yksi 90 cm ei kuiyenkaan minua jaksa kauaa kaivella. Ärsyyntymiseni johtuu siitä että kisat joissa on aina mukava tunnelma ja paljon hienoja suokkeja päästetään vuosi vuodelta menemään alas päin kun pienillä panostuksilla voitaisiin moni asia saada paremmalle tolalle. Eli tarkoitus ei ole kisajärjestäjää haukkua vaan antaa kritiikkiä, sillä ilman kritiikkiä ei kehitystä ainakaan tapahdu. :)

C:Anniina Kiikala