Mitä mahtuikaan vuoteen 2015?

Se selviää parhaiten katsomalla videon. Videoon on koottu materiaalia joka kuukaudelta, kutakuinkin aikajärjestykseen.

Kiitos lukijoille tästä vuodesta ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Vuosi lähenee loppuaan

Ja niin sitä ollaan jo vuoden toiseksi viimeisessä päivässä. Tämän postauksen tosin pidän ihan vain ratsastuksesta kertovana. Huomenna sitten käyn tarkemmin läpi kulunutta vuotta. Tosin ratsastuksen kannalta vika postaus, ja tämän vuoden viimeinen ratsastus, sillä uuden vuoden aattona en perinteisesti ratsasta, sillä kaikki kun eivät tunnu niitä rakettien ammunta aikoja noudattavan, koen viimevuosista viisastuneena järjelliseksi jättää ratsastuksen väliin ja hakea hepat ajoissa sisään. Säästytään minä sekä hepat ikäviltä ylläreiltä.

 

Allun kanssa me taas peltoiltiin. Lunta kun ei ole ja kenttä on umpijäässä niin pelto on paras liikutuspaikka jos haluaa muutakin kun kävellä, ja onpa tämä mukavaa vaihtelua. Mitään kovin vaativaa ei tehty. Siirtymisiä lähinnä. Yritettiin olla nopeita että saadaan Mariorikin liikutettua ennen pimeää, koska valojahan nyt pellolla ei luonnollisestikaan ole.

Allu on pellolla aina tosi varovainen, mutta hyvähän se sinänsä on, koska eihän pelto hyvälle kentän pohjalle vertoja vedä. Vaikka ratsastus olikin rento saatiin pientä hikeä hevosen ja ratsastajan iholle syntymään. Eli ei ehkä ihan hukkaan mennyt vaikka rentoa olikin. Ja ehtiihän sitä taas ensivuonna pyöriä monta valmennusta maneesissa ja kesällä mennä kentällä kyllästymiseen asti, joten eipäs valiteta vaan nautitaan kun on peltoilu kelit.

Mariorilla en sitten itse mennytkään vaan kaverini Tuuli ratsasti Mariorin. Hyvin meni heilläkin ja Mariori käyttätyi nätisti vaikka pellolle pääsikin.

Ehkä joku huomasi myös meidän jalustimien vaihtuneen freejumppeihin. Allulle siis hommattiin freejumpit ihan jo siksi että kyseessä nuori hevonen niin ei voi turvallisuutta liikaa ajatella, vaikkei Allu olekkaan mikään säikky tai selästä tiputtelija. Ja onhan meillä myös tavoitteet vähän vaativammissa luokissa joissa niissäkin taas suurempi riski tupsahtaa alas. Täytyy kyllä sanoa että aivan tosi hyvät jalkkarit. Kun pääsee vielä hyppäämään näillä niin näkee paremmin. Mutta näin ensivaikutelmaltaan todella hyvät!

Saikulta palailua ja toppavaatepallo

Tänään tosiaan palailtiin rauhallisen peltohölköttelyn merkeissä saikulta takaisin työntekoon. Kuten videolta huomaa, mitenkään "nuttura tiukalla" ei menty, vaan ihan kevyesti näin viikon loman jälkeen. Ja ai kamala kun kauhistelen miltä mä tuolla selässä näytän. Olen todella herkästi paleleva joten toppavaatetta oli taas päällä ja reilusti ja ratsastus sen mukaista. Omasta mielestäni ainakin on vaikea saada hyvää asentoa selässä kun on oikein vuorannut itsensä lämpimästi. Toisaalta ilman kunnon vaatetusta mä en tarkene sitten yhtään.

Onneksi meillä on tallin vieressä tosi hyvässä kunnossa oleva pelto. Täällä nimittäin on kaikki ihan jäässä mutta lunta ei ole nimeksikään joten kentällä ei voi kun kävellä. Pellolla sen sijaan tällä hetkellä pystyy menemään hyvin.

Allua kuvatessa näkyi upeasti tuo auringonlasku ja täytyy sanoa että olen kuviin kyllä tosi tyytyväinen. Pitkästä aikaa sain jonkun kameraa oikeasti hyvin käyttävän kuvaamaan ja täytyihän siitä ottaa kaikki ilo irti.

 

Oli vaikea valita vain muutamat suosikit kun hyviä kuvia olisi ollut niin paljon. Pitkästä aikaa oli noin upea auringonlasku. Olisipa tällaista keliä vähän pitempäänkin eikä taas alkaisi satamaan vettä.

Mariorille en sitten viitsinyt satulaa pistää joten päätin mennä ilman. Ajattelin kyllä ensin että mitenköhän pysyn selässä jos sillä on lomailun jälkeen kauheesti virtaa, mutta se menikin vallan mallikkaasti ja edes läheltä piti tilanteita ei tullut.

Jostain syystä mulla menee aina jalka kauhean eteen kun menen Mariorilla ilman satulaa, mutta se ei onneksi sitä ole ikinä tuntunut haittaavan. Onneksi Mariori on melko "huumorintajuinen" hevonen. Mutta niin ne taitaa suokit yleensä olla.

Kuvahaaste

Sain kuvahaasteen täältä ja ajattelin tämän nyt toteuttaa, kun heppojen saikun takia postausideat on vähissä on ihan kiva että niitä tupsahtaa jostain eteen. Aloitetaanpa.

KUVAHAASTEEN SÄÄNNÖT

→ Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä todellisuus.
→ Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.

→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Yksinkertaista ja helppoa!

 

Luottamus

Onnistuminen

Epäonnistuminen

Todellisuus

Itsensä ylittäminen
 Tarina tän kuvan takana on se että käskin äitiä nostaan estettä vähän, äiti nosti vähän enemmän ja se olikin 120cm, mutta mä luotin Alluun ja Allu muhun ja se kannatti, yli mentiin eikä tehnyt ees tiukkaa! :)

Ja haasteella heitetään: Toivoa täynnä , Holsteinerin matkassa, Aaria's, Viba- monitoimitamma, ja sori, en nyt haasta kuin neljä :D

Hyvää Joulua!

Pakollinen  "Hyvää Joulua"- postaus vaikka joulumieltä ei itsellä liioin olekaan naurettavan lämpimän kelin ja lumen puutteen vuoksi. Jouluratsastukset ja tonttukuvatkin on jäänyt ottamatta, lähinnä tässä vain odotellaan että hepat tervehtyy ja päästään taas arkeen. Vaikka kukakohan haluaa Mariorin selkään kun se on lomaillut viikon? Voin vaan kuvitella sen pöljäenergian purkauksen, mutta se on ens maanantain murhe.

Jotta valitus osuus jäisi mahdollisimman lyhyeksi, toivotankin nyt oikein Hyvää Joulua kaikille lukijoille! :)

Tällaiset kelit vielä tälle talvelle, kiitos!

Saikkua

Se hevosen omistamisen kurja puoli, hevoset sairastuu. Mistään vakavasta ei siis ole kyse. Molemmilla hevosilla on keuhkoputkentulehdus jota eläinlääkärin mukaan on nyt liikkeellä tosi paljon. Alulla vasta alkava joka kuului vain toisella puolella, Mariorilla päällä, mutta ei niin pahana kun puolitoista vuotta sitten jolloin jouduttiin pelkäämään puhkurin puhkeamista.

Eilen aamutallia tehdessä äiti oli kuullut Mariorin yskäisevän pari kertaa ja äiti sitten soitti el:lle heti. Mariorilla kun on tuo ennenkin ollut niin on sitten vissiin jotenkin herkkä saamaan sen. Tänä syksynä ollaan paljon kuitenkin reissailtu joten ei ihme sinänsä kun kerran liikkeellä on. Kuulemma nää lämpimät ja kosteet kelit edesauttaa kaikkien pöpöjen elämää. Viikko lomaa määrättiin molemmille hevosille, ja sillä pitäisi mennä ohi. Kuulosti sen verran "hyvältä" kuitenkin ettei lääkitsemään tarvinnut ryhtyä. Nyt paras hoitokeino on että vältetään mahdollisimman paljon pölyjä ja pidetään paljon raittiissa ulkoilmassa. Eli saavat alkaa olla 7.00-19.00 asti ulkona, paitsi jos nyt ihan saavista kaataen sataa, niin sisään hiukan aiemmin. Lakritsaa syötetään nyt aamuin illoin tämä viikko (yleensä syötetty vain illoin ilta pöperöissä) ja suurin osa heinästä annetaan ulos, sillä ulkona heinän pölyt kulkeutuvat nopeammin hevosen hengitysilmasta pois kuin tallissa.

 

Tälläin sitten nää joulun pyhät, perinteinen jouluratsastus jää välistä, mutta toisaalta olen itsekin ollut flunssassa, enkä ihan terve ole vieläkään joten ehkä ratsastus loma tekee hyvää minullekin, niin saan mäkin paranneltua flunssani kunnolla. Mutta kyllähän se harmittaa kun hepat sairastaa, huolestuneisuus ei ole pidemmän päälle mukava olotila.

Mutta hei, ilmoitus asiana tähän postaukseen: tein tässä muutama viikko sitten itselleni periscopen ja olen siellä nimellä @nonameforthis___ voi mennä seuraamaan, ajattelin että olisi blogin kannalta hauskaa tehdä sinne muutama lähetys joskus. Esim. kisareissulta tai tavallisesta tallilla olosta.

Maastomopoksikin se taipuu

Tai no, ei Allu nyt niin maastomopokaan ole mutta hienosti se käyttäytyi maastossa ilman heppakaveriakin kun tänään sitä ekaa kertaa koitettiin. Laukkailtiinkin vähän ja hän pysyi ihan hallinnassa. Kuvistakin ehkä huomaa että heppa nautti kun pääsi uusiin paikkoihin. Niin se puksutteli meidän laukkamäkeä korvat hörössä ylöspäin.

Kun oltiin maastossa alkuverkkailtu käytiin kentällä ottamassa vielä vähän "kootummat" ravit ja laukat ympyrällä. Allu rupesi ympyrälläkin kuuntelemaan ja loppua kohden se alkoi olla jo vähän vähemmän eteenpäin potkittava kun sain sen kalloon iskostettua että sitä kouluakin pitää nyt taas mennä.

Mulla oli lyhytvartiset kengät ja sen kyllä huomasi. Kauhea kuinka helposti jalka lähti valumaan taakse ja kantapää nousemaan kun ei ollut nilkalle kunnon tukea. Mutta ei me nyt mitään vuosisadan koulutreeniä otettu joten ei se nyt niin hirveästi haitannut.

Tarkoitukseni oli ratsastaa Mariorikin tänä iltana sen jälkeen kun tulisin kotiin klippaamasta kaverini hevosta, mutta jäi kyllä ratsastamatta. Nimittäin muhun alkoi nyt iskeä liikkeellä oleva flunssa aalto ja totesin että parempi vaan olla rasittamatta itseensä liikaa, että pääsis eroon flunssasta ennen kun se kasvaa isommaksi. Huomenna oli haaveissa hypätä vähän omalla kentällä, kun olisi ihan nättiä keliä luvattu, mutta jää nyt nähtäväksi onko musta selkään kiipeämään. Tiistaina olisi kouluvalkka ja sinne haluaisin kyllä päästä lähtemään, joten mieluummin sitten jätän hyppimiset välistä ja yritän tervehtyä tiistaiksi.

Askelkin alkoi lopulta venymään ja takapää saatiin pois tallista

No se hyvä puoli on että jos huomisesta tulee "sänky päivä" niin mulla on aikaa toteuttaa muutama takaraivossa muhiva eikoispostaus idea.

Ja hei, teitä lukijoita on alkanut kadota, joten kertokaahan mitä blogiin toivoisitte että saisin teidät täällä viihtymään! :)

Valokuvausta ja klippauksia

Otsikosta voikin varmaan jo päätellä että melko kuvapainotteinen postaus tällä kertaa luvassa. Kävin nimittäin eilen ottamassa ulkona valokuvia kun oli edes vähän lunta. Toivotaan ettei nämä nyt jäisi ainoiksi talvisiksi kuviksi.

Kuvauksellinenko?

 

Ja tänään tulikin sitten klipattua molemmat hevoset. Ollaan nyt treenattu kuitenkin aktiivisesti ja tullaan talvellakin käymään säännöllisissä maneesi valkoissa. Mariorilla oli sen verta paksu turkki, että sen kuivattamiseen kunnon treenin jälkeen kului 3 päivää. Toivotaan että tämmöinen "trace"-mallin klippaus helpottaisi tätä ongelmaa. Karvat läks siis kyljistä, kaulasta, ryntäiltä ja vatsanalta. Eli sieltä mistä se hikoaa eniten. Meidän tallin ja ulkoilun määrän huomioiden ei kummallekaan tehty koko klippausta.

 

Mariori ennen

 Allusta ei otettu tuonne takamukseen asti karvoja ollenkaan, sillä sen karva oli muutenkin melko ohutta. Otettiin vain tuo alue mikä tulee tosi hikiseksi kovassa treenissä. Allua olen aikalailla koko syksyn loimittanutkin ettei karva kasvaisi kauheasti, joten uskon tuon klippauksen riittävän. Pakko myös kehua miten hienosti Allu suhtautui klipperiin. Ei pelännyt sitä sitten yhtään. Ei toki Mariorikaan, mutta sen en uskonutkaan pelkäävän. Ehkäpä Allua on aiemmin klipattu. Ken tietää...