Maastomopoksikin se taipuu

Tai no, ei Allu nyt niin maastomopokaan ole mutta hienosti se käyttäytyi maastossa ilman heppakaveriakin kun tänään sitä ekaa kertaa koitettiin. Laukkailtiinkin vähän ja hän pysyi ihan hallinnassa. Kuvistakin ehkä huomaa että heppa nautti kun pääsi uusiin paikkoihin. Niin se puksutteli meidän laukkamäkeä korvat hörössä ylöspäin.

Kun oltiin maastossa alkuverkkailtu käytiin kentällä ottamassa vielä vähän "kootummat" ravit ja laukat ympyrällä. Allu rupesi ympyrälläkin kuuntelemaan ja loppua kohden se alkoi olla jo vähän vähemmän eteenpäin potkittava kun sain sen kalloon iskostettua että sitä kouluakin pitää nyt taas mennä.

Mulla oli lyhytvartiset kengät ja sen kyllä huomasi. Kauhea kuinka helposti jalka lähti valumaan taakse ja kantapää nousemaan kun ei ollut nilkalle kunnon tukea. Mutta ei me nyt mitään vuosisadan koulutreeniä otettu joten ei se nyt niin hirveästi haitannut.

Tarkoitukseni oli ratsastaa Mariorikin tänä iltana sen jälkeen kun tulisin kotiin klippaamasta kaverini hevosta, mutta jäi kyllä ratsastamatta. Nimittäin muhun alkoi nyt iskeä liikkeellä oleva flunssa aalto ja totesin että parempi vaan olla rasittamatta itseensä liikaa, että pääsis eroon flunssasta ennen kun se kasvaa isommaksi. Huomenna oli haaveissa hypätä vähän omalla kentällä, kun olisi ihan nättiä keliä luvattu, mutta jää nyt nähtäväksi onko musta selkään kiipeämään. Tiistaina olisi kouluvalkka ja sinne haluaisin kyllä päästä lähtemään, joten mieluummin sitten jätän hyppimiset välistä ja yritän tervehtyä tiistaiksi.

Askelkin alkoi lopulta venymään ja takapää saatiin pois tallista

No se hyvä puoli on että jos huomisesta tulee "sänky päivä" niin mulla on aikaa toteuttaa muutama takaraivossa muhiva eikoispostaus idea.

Ja hei, teitä lukijoita on alkanut kadota, joten kertokaahan mitä blogiin toivoisitte että saisin teidät täällä viihtymään! :)