Ja niin sitä ollaan jo vuoden toiseksi viimeisessä päivässä. Tämän postauksen tosin pidän ihan vain ratsastuksesta kertovana. Huomenna sitten käyn tarkemmin läpi kulunutta vuotta. Tosin ratsastuksen kannalta vika postaus, ja tämän vuoden viimeinen ratsastus, sillä uuden vuoden aattona en perinteisesti ratsasta, sillä kaikki kun eivät tunnu niitä rakettien ammunta aikoja noudattavan, koen viimevuosista viisastuneena järjelliseksi jättää ratsastuksen väliin ja hakea hepat ajoissa sisään. Säästytään minä sekä hepat ikäviltä ylläreiltä.
Allun kanssa me taas peltoiltiin. Lunta kun ei ole ja kenttä on umpijäässä niin pelto on paras liikutuspaikka jos haluaa muutakin kun kävellä, ja onpa tämä mukavaa vaihtelua. Mitään kovin vaativaa ei tehty. Siirtymisiä lähinnä. Yritettiin olla nopeita että saadaan Mariorikin liikutettua ennen pimeää, koska valojahan nyt pellolla ei luonnollisestikaan ole.
Allu on pellolla aina tosi varovainen, mutta hyvähän se sinänsä on, koska eihän pelto hyvälle kentän pohjalle vertoja vedä. Vaikka ratsastus olikin rento saatiin pientä hikeä hevosen ja ratsastajan iholle syntymään. Eli ei ehkä ihan hukkaan mennyt vaikka rentoa olikin. Ja ehtiihän sitä taas ensivuonna pyöriä monta valmennusta maneesissa ja kesällä mennä kentällä kyllästymiseen asti, joten eipäs valiteta vaan nautitaan kun on peltoilu kelit.
Mariorilla en sitten itse mennytkään vaan kaverini Tuuli ratsasti Mariorin. Hyvin meni heilläkin ja Mariori käyttätyi nätisti vaikka pellolle pääsikin.
Ehkä joku huomasi myös meidän jalustimien vaihtuneen freejumppeihin. Allulle siis hommattiin freejumpit ihan jo siksi että kyseessä nuori hevonen niin ei voi turvallisuutta liikaa ajatella, vaikkei Allu olekkaan mikään säikky tai selästä tiputtelija. Ja onhan meillä myös tavoitteet vähän vaativammissa luokissa joissa niissäkin taas suurempi riski tupsahtaa alas. Täytyy kyllä sanoa että aivan tosi hyvät jalkkarit. Kun pääsee vielä hyppäämään näillä niin näkee paremmin. Mutta näin ensivaikutelmaltaan todella hyvät!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti