Jaahas taitaa tulla mielen purkamis postaus. Oon ollu pari viikkoo todella iloinen mutta tänään tai oikeastaan jo eilen illalla tuli sellanen tosi jännä tunne. Vähän niin kun tyhjä olo. Tai jotain sellaista. Oon vaan ruvennu miettimään liikaa. Mutta toisaalta liian vähän. En nyt kaikkia syvimpiä syitä teille pura, eivät nettiin kuulu. Mutta yksi syy tähän tyhjään oloon, niin hassulta kun se kuulostaakin, eilen tullut ratsastajaliiton kortti. Siinä lukee aluelupa 2014! Toisaalta se on tosi wau juttu mutta toisaalta taas...aika se on taas päässy valumaan mun sormien välistä. Pari vuotta sitten vasta haaveiltiin alueluvista ja koko homma tuntu ihan mahdottomalta. Ja tiistaina kun hyppäsin, tuli mieleen että silloin pari vuotta sitten tähän aikaan mä olin hypännyt Sipsillä ehkä 3 kertaa ja nyt, nyt ollaan jo tässä. Pitäs kai olla iloinen, mutta kun mulla on jotenkin ikävä niitä aikoja. Niitä aikoja kun eka 70 sentin ylitys oli kun lotto voitto, sitä kun oli ekat koulukisat. Ja sitä kun pari vuotta sitten kaikki oli niin hyvin. Tai siltä se tuntu. Kutos luokka, ei yläasteen huolia tai muutakaan säätöö. Oli niin helppoo. Tosin kai se on niinkin että aika kuultaa muistot näissä asioissa ja parin vuoden päästä on samanlaiset fiilikset. Ja todennäköisesti kesää kohti mennessä ilmekin kirkastuu!
Täytyy kyllä myöntää että mulla oli hauskaakin tänään muutamien ihmisten ansiosta ja ei voi sanoo muutakun että kiitos niille ihmisille, muuten ois tää päivä ollu aika ankee. Mutta pakko sanoo että koko viikon aikana on kyllä ollut niitäkin ihmisiä jotka on saanut suuren vi*tuuntumisen tunteen aikaan. No, mutta kai mä yritän olla vaan positiivisempi, sillä onnellisuushan on vaan mielentila mutta niin on onnettomuuskin. Eli suunta ylöspäin, leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!
 |
| "onni puolest ja vastaan hukkuu massaan" |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti