Mitä kuuluu Mariorille?

Tätä on kyselty ja tähän vastataan nyt. Mariorille kuuluu hyvää. Se syö hyvin, se on kasvattanut hirvittävän mammutin karvan joka mun pitäisi jaksaa ajella pois ja sitä liikutellaan monipuolisesti. Mutta samanlaista sille ei tosiaankaan kuulu kuin kesällä. Jos totta puhutaan niin minä ratsastan Marioria noin kahdesti viikossa. Ja silloinkin vain koulua. Niin, hyppäämisen olen sen kanssa jättänyt. En nyt sano etten koskaan enää sillä hyppelisi mutta kansallinen taso ja isommat luokat on meidän osalta mennyttä aikaa. Mä pääsin sen kanssa tavoitteeseeni, hyppäsin 110cm luokan ja suoriuduttiin siitä hyvin. Se riittää, sillä hevosella ei enää tunnu olevan halua isoille esteille ja en minä sitä aio niihin pakottaakaan. Mulla on kuitenkin Allu, joka on minulle oikean kokoinen hevonen, joten ei se sinänsä menetys ole. Ehkä meidät Mariorin kanssa nähdään vielä joskus kouluaitojen sisällä, tai sitten ei, estekisoissa tuskin ainakaan pitkään aikaan.

Tosiaan sanoin ettei Mariorilla ole enää halua isoille esteille, en tiedä mistä se johtuu, mutta kun este nousee yli 80cm, se ei halua hypätä. Kyllä sen yli jotnkuten saa, mutta tosi työläästi. Ja tätä se ei tee vain minulle. Tuuli oli sillä eilen hyppäämässä ja kaikki 80cm ja alle sujui hyvin, ja Tuulin mukaan hevonen oli hyvä ratsastaa. He menivät 7 esteen rataa 65-80cm korkuisena ilman ongelmaa ja hevonen oli innokas hyppäämään. Kuitenkin kun estettä nosti yli 80cm tuli stoppi, ei mene. Kun sitä taas lski 70cm tienoille niin ei mitään ongelmaa ja hevonen oli taas innokas. Kipeäkään Mariorin ei pitäisi olla sillä sekä ell että hieroja on sen tarkastanut, ja se tuskin hyppäisi edes sitä 70-80 senttiä jos se olisi kipeä. No, Tuuli on nyt kuitenkin menossa Marsulla kisoihin tämän kuun aikana, ihan vain jotkut helpot mielenvirkistysluokat, kuskin ja hevosen kisatauosta johtuen. Ensiviikolla otetaan vielä hyppytreenit, mutta sovittiin että esteet pysyvät 70cm ja sen alle, ei kiusata hevosta vaan pidetään hauskaa. Muutenkin Tuuli on nyt saanut hyppiä Marsulla, sillä heillä homma sujuu ja tuuli on paljon paremman mittainen Mariorille kuin minä! Estevalkkaan Marsukin on menossa mutta ei minun kanssani. Sille löytyi sopiva lainakuski sinne joten käytetään se nyt ihmisten ilmoilla ja Maijan silmän alla ennen kisoja.

Muuten Mariori on elänyt perhehepan elämää. Äiti on maastoillut sillä, ja vähän mennyt kouluakin. Se on saanut olla tätikiikuttimena. Ja tuntuu että Marsu on siitä tykännytkin. Ehkä sille ei vain sovi niin rankka ja järjestelmällinen kisaaminen kuin tällä kaudella sillä oli. Jatkossa se saa toimittaa monitoimi pollen virkaa ja olla oma raivostuttavan ihana itsensä!