Kisailua pitkästä aikaa

Lauantaina minä, Allu ja Mariori suuntasimme maijan naapurin Milli-tallille harjoitus estekisoihin. Mariorin päivän tehtävät oli 60cm Tuulin kanssa ja 70cm minun kanssani. Allu taas meni 90cm ja 100cm luokat. Kilpailut alkoivat klo 11 ja Tuulin luokka oli päivän toinen luokka. Tuulilla ja Marsulla meni ihan mukavasti, mitä nyt vauhtia oli pojalla aika paljon koko päivän. Tulos oli 0-4vp.

Itse en taas iollut omaan rataani Mariorin kanssa kovin tyytyväinen. Ei se nyt huonokaan ollut, perusradalta yksi pojalle vaikea kapea pysty mukaan, muuten ei edes kolissut. Mutta vauhtia, sitä olisi saanut olla paljon, todella paljon vähemmän. Koko rata oli siis aika kaahaamista, mutta menköön nyt sitten pitkän kisatauon piikkiin, eihän me noihin harkka kisoihin muutenkaan lähdetty kuin treeniä ajatellen.

Tässä näkee hyvin kuinka vauhdin kasvaessa Marsua joutuu suurin piirtein nostamaan esteiden yli...

Korvat hörössä ja kovaa

Sitten kerrataankin vähän Allun ysikymppiä. Se meni hyvin, perusrata puhtaasti ja uusinnasta tuo kapea musta pysty alas. Se tuntui olevan kisojen vaikein este sillä se tippui monelta muultakin silti vähän harmittaa, koska se vain kolahti inan, mutta tarpeeksi tippuakseen.

Kirroksia Allulta ei puuttunut, ja kyllähän se videolta näkyy, mutta nyt mä osasin käyttää niitä kierroksia oikein. Sen sijaan, että antaisin sen juosta pää alhaalla joka jalka eri ilmansuuntaan osoittaen, mä kokosin tuon kuumuuden "paketiksi". Tällä tarkoitan sitä, että lyhensin muotoa, ja sen sijaan että olisin antanut sen juosta vain etupäällä takapää tallissa, pyysinkin takajalat alle, jolloin tuloksena oli voimakas ja ylöspäin suuntautuva laukka. Tästä laukasta saa hyviä hyppyjä. Tuntuu että se mitä ollaan nyt jankattu valkoissa alkaa mennä pikkuhiljaa perille. Tärkeintä on se etten anna sen juosta pitkänä, vaan loppuun asti istun pystyssä ja ohjat kädessä. Enkä vain vedä, vaan teen pidätteitä ja myötään välillä. Suurin ongelmani on se etten ratsasta sitä viimeistä askelta ennen estettä, vaan menen etukenon ja päästän allun pitkäksi edestä. Tällöin se syöksyy esteeseen (tai menee helpommin ohi) ja myös puomit lentää näin helposti. Viimeisen askeleen ratsastaminen on parantunut, mutt virheitä sattuu vielä.

Metrissä sitten oli A.2.0 arvostelu, eli aika luokka. Kuten videosta näkyy, kaksi tuli alas, ja ne johtui juurikin siitä etten ratsastanut sitä viimeistä askelta ja se kostautui puomeina. Muuten olen rataan aika tyytyväinen, ja muostin ratsastaa, täytyy vaan lakata tekemästä noita paniikki ratkaisuja ja oikeasti ratsastaa. Treeniä, treeniä, treeniä.