Paluu Piian treeneihin

Joku on ehkä saattanut kiinnittää (tai sitten ei) huomiota siihen ettei Piian treeneistä ole tullut viime aikoina postauksia. Se johtuu kesäkuun ja heinäkuun ajan olleesta tauosta, jolloin Piia ei käynyt Maijalla vetämässä trenejä. Nyt on kuitenkin syksy alkanut, ja tänään oli syksyn ekat Piia-treenit. Tai itseasiassa olimme treeneissä tuttuun tapaan kahtena päivänä, eli maanantaina ja tänään, tiistaina.

Aloitetaan maanantain treeneisä. Kuten ylensäkin, maanantaina tehtiin aika pieniä esteitä ja lämmiteltiin hyvin koululla ja kavaleteilla. Lämmittelyt meni ihan hyvin.
Rata olikin sitten asia erikseen. Ensmmäisellä radalla olin itse ihan kipsissä, ja kaikille, paitsi radan viimeiselle okserille tuli ensin kielto. Kaikesta kuitenkin päästiin lopulta yli, kun vain ratsastin. Kuten Piia sanoi, hevoset on aika simppeleitä ja sen voi ennakoida mistä ne menee ohi. Ja Alluhan menee ohi aina vasemmalta. Ratkaisu on siis huolellisempi oikeanohjan tuki ja nopea vasen pohje. Näin se ei pääse luiskahtamaan esteistä ohi. Toinen rata menikin sitten paremmin, vain yhdellä kiellolla jonka jälkeen sisuunnuin ja ratsastin radan kielloitta loppuun. Mikään huippu tyytyväinen en siis ollut, ratsastus kun omalta osalta oli välillä vähän mitä oli.

Loppuun Piia sanoikin, että tällaiset ratsastukselliset ongelmat kaikkien satula ja selkä juttujen jälkeen eivät ole mitenkään tavattomia. Mutta nyt, kun satula ja selkä asiat on taas kunnossa, voidaan alkaa ratsastaa syntyneitä ongelmakohtia pois. Ja kuten sanottua, Allu on nuori ja sen ei tarvitse vielä olla valmis. Ohjeeksi saatiin mennä kisoja, mutta ei toistaiseksi mitään metriä korkeampaa sekä hypätä kotona paljon pienillä 60-80cm esteillä, tehden lukemattomia toistoja. Nyt mun ja Allun pitää vaan löytää toisemme uudelleen, löytää se kadonnut yhteistyö, ja työstää hevonen takaisin siihen pisteeseen missä se oli, ja siitä eteenpäin. Koulua on otettava nyt myös lisää ohjelmistoon että saadaan hevonen kulkemaan paremmin ylämäkeen.

Tänään olikin sitten huippu paljon parempi päivä. Jotenkin nielin kaikkki jännitykseni, hengitin ja ratsastin. Ja hokkuspokkus, kun kuski oli skarppina kieltoja tai ohimenoja tuli 0kpl. Puomejakin tippui vain muutaman kerran! Thtiin aika pitkiä ja haastaviakin ratoja, mutta missään ei ollut mitään ongelmaa kun mä vaan ratsastin. Oli sitten yhden tai kahden askeleen sarja tai vaikka kolmen askeleen linja, kaikki meni hyvin kun muistin hengittää ja uskalsin vaikuttaa. Päästiin hyppäämään esteitä jopa 100cm korkeina, ja muutamaaa 110cm estettäkin. Tuntui niin hyvälle pystyä hyppäämään kaikesta vaikka rima nousikin. Nyt tosiaan vaan kehittämään taas sitä koulupuolta ja reaktiivisuutta. Eiköhän tää tästä!