Kasikymppi meni kuitenkin hyvin! Puhdas rata muuten mutta viimeinen este, sarjan B-osa alas. Toin sarjalle liian pitkänä joten ihan oma virhe. Muuten Allu oli ihan liekeissä. Tuntui kuin mitään puolentoista kuukauden kisataukoa ei olisi ollutkaan. Tosin huolestuttavaa se olisi ollutkin jos noin pieni luokka olisi tuntunut ylivoimaisen haastavalta. No, tällaista se nuoren hevosen kanssa on, välillä tulee takapakkia ja palataan alempiin luokkakorkeuksiin, mutta sieltä sitä sitten lähdetään pikku hiljaa nousemaan. Eihän meillä ole mikään kiire.
Seuraavaksi vuorossa on kaksi päivää Piian treenejä joiden jälkee edessä olisi vielä nuorten hevosten festivaalit. Niissäkin varmaan mennään turvalliset 80 ja 90cm, ettei tosiaan tulisi uutta takapakkia, kun tekemisessä oli kuitenkin tauko. Suurin seuraavaksi selätettävä haaste on ehkä mun okseri"kammo". Selvennetäämpä vähän. Silloin kuukausi sitten kun Allun satulaongelmat pomppasivat oikein kunnolla esille, se meinasi tipauttaa mut okserin sekaan, mä horjahdin kaulalle jonka jälkeen hevonen käännähti kannoillaan 180 astetta ja aloitti pukkirodeon. En tippunut, mutta se oli pelottava kokemus koska tuollainen ei ole lainkaan Allun tapaista. Normaalistihan se yrittää viimeiseen saakka pitää ratsastajan selässään. Vaikka syy outoon käytökseen selvisi, ja nyt okseritkin sujuu, ohjaan mä alitajuntaisesti Allun helposti oksereista ohi. Seuraavaksi pitää siis ottaa työstön alle tuo "pelko". Kisaradalla tosin en jännittänyt oksereita, mutta verkassa pari ohimenos tapahtui kun menin kipsiin. Mutta ehkä siinä se jippo onkin, tuo ei johdu hevosesta vaan minusta, ja ehkä kisaradalla siksi sujuu paremmin kun tuo äksidentti kävi treenaissä. Mutta tällaista tää hevos ouhu on, jatkuvaa ylä ja alamäkee, tasamaa on aika harvassa..:D
Mistä löysit kuvia?
VastaaPoistahenskunvalokuvaus.kuvat.fi
Poista