Anna tilaa kun mä nollaan

Hohhoh. Nollattu on toden teolla. Koko viime viikko vierähti  hirveässä flunssassa. Tai lähes koko viikko. Viikko sitten maanantaina mulle iski ihan jäätävä flunssa ja siitä riemusta sitten nautittiinkin useampi päivä. Hevoset seisoivat liikuttamatta maanantaista perjantaihin. Huono homma, mutta minkäs teet kun jo sängystä nouseminen tuottaa ongelmia. Olen itse sitä mieltä (ketään väheksymättä) että kun on kipeä, niin ei ne hevoset pitempään vapaaseen kuole. Mieluummin lepään itseni kerralla kuntoon kun pitkitän tautia yrittämällä väkisin liikuttaa hevoseni. Meidän hepat ei onneksi ota vapaasta mitään pöhköenergia latausta!

Lauantaina sitten olin sen verran tolpillani että aloittelin liikuttamaan. Pitkästä vapaasta kyllä näkyi se haitta että Allu oli vähän jäykkä. Melkein epäpuhdas, liinassa siis. Oikea etunen liikkui tosi jäykästi. Jalka ei kuitenkaan ollut kuuma, turvonnut tms. ja muutenkin jäykkyys tuntui lähtevän läheltä lapaa ennemmin kuin alempaa jalasta. Seuraavana päivänä eili eilen otin Allulla pitkät alku käynnit maastossa ja ravailin kentällä suoraa uraa. Selkään ei tuntunut mitään epänormaalia. Otin sitten hevosen liinaan ja ympyrällä se oli edelleen jäykkä oikeasta, mutta ei niin selkeästi kun lauantaina. Suoralla uralla, sekä laukassa ympyrälläkin ihan puhdas. Luulen että tämä menee ohi ihan verryttelyllä ja venytyksillä koska jo nyt verryttely auttoi asiaan. Ja tosiaan, hevonen lähtee innolla töihin ja etenee ravissa mielellään joten kovin kipeäkään sen ei luulisi olevan. Tänään käytiin sitten maastossa ja taas hevonen eteni mielellään eikä selkään tuntunut mitenkään poikkeavalta. Seuraan siis tilannetta.

Tänään ratsastin myös Marsulla ilman satulaa. Olin koko otuksen selässä ensimmäistä kertaa kuukauteen. Liikuttamatta se ei ole ollut, mutta minä en ole sen selässä käynyt. Me otettiin lomaa toisistamme, ja se itseasiassa teki ihan hyvää, tänään oli oikeesti kivaa yhdessä. Poika jopa haki jotain eteen alas kltaista toimintaa, heh. Keskiviikkona saatetaan kokeilla hyppäämistä pitkästä aikaa, sitä touhua ei pojan kanssa ole harjoitettu sitten SHW:n fiaskon. Katsotaan mitä tapahtuu.

Tähään otetin pojista myös kuvia, joita jo ylempänä on ollut. Alempana lisää mielestäni ihan onnistunutta kuvasatoa!

On ne vaan tosi kauniita, ei voi muuta sanoa!

Nuortenhevosten Festivaali 2016

Ei voi sanoa muuta kuin huhhuh mikä viikonloppu! Mun viikonloppu alkoi jo keskiviikkona. Mulla olisi kyllä ollut koulua, mutta meidän kylältä on julkinen liikenne lakkautettu joten keskiviikkona en pääässyt kouluun. No ehdin ainakin laittaa kaiken valmiiksi torstaita varten. Torstaina sitten lähdimmekin kohti Hevosopistoa ja NHF2016 tapahtumaa. Luokkina meillä oli torstaina 4-7 vuotiaiden 80 ja 90cm.

Lähtö ei onneksi ollut kovin aikaisin, kisat alkoivat vasta yhdeltätoista joten kotoa meidän täytyi lähteä vasta yhdeksän jälkeen. Kisapaikalla oltiin ajoissa, ja mentiin heti kävelemään rata. Rata tuntui helpolle ja esteet olivat aika pieniä kun kerran nuorten luokasta oli kyse. Laiteltiin sitten hevonen kuntoon ja päästiin pikapuoliin verkkaamaan. Allu oli verkassa ihan super, ei kiellon kieltoa!

Radalla sama meno jatkui ja sieltä tuli puhdas. Mitään oikein erikoista ei radassa ollut, pari kolahdusta tuli kun Allu ei meinannut jaksaa nostella jalkoja, kun esteet oli sen varran pieniä. Vauhtia oli myös välillä liikaa. Allu on aina nurmella niin innoissaan että pidättämisessä on oikeasti työtä! No, arvosteluna oli A.0.0 joten saatiin punavalkoinen ruusuke mukaan.

Tästä jatkettiin ysikymppiin. Sieltä otettiin valitettavasti yksi puomi mukaan, en nyt enää muista mikä este mutta kuitenkin. Näin 4vp ja tuloksena 17/35. Ilman tuota pudotusta olisi päästy juhlimaan kakkos sijaa. Harmi sinänsä, mutta rata oli muuten hyvä, joten en jäänyt liikaa murehtimaan.

Sitten perjantaina minä kävin blockfesteillä, lauantai sitten lepäiltiin, että jaksettiin taas sunnuntaina lähteä ypäjälle, menimme siis NHF:ään kahtena päivänä. Sunnuntaina luokkana oli 90/100/110cm, valitsimme korkeudeksi 90cm. Radan kävelyssä totesin että rata on vaikeampi ja suurempi kuin torstaina, mutta toisaalta, tämä olikin avoin luokka. Jälleen Allu oli verkassa ihan mahtava. Radalla myös, mutta sarjan jälkeen tuli vaikeahkolla tiellä seiska, tavallinen pysty, mutta enemmän olisi pitänyt hevosta lyhentää joten etujalat hipaisivat puomin mukaan. Neljä vp oli saldomme. Rata oli ilmeisesti vaikea muillekin ja puhtaita ei pahemmin tullut. Näin pääsimmekin sijoittumaan tuolla 4vpllä ja olimme 13/54, luokassa sijoittui 14. Mukaan siis saatiin vihreä rusetti. Jälleen jäi vähän harmittamaan melko turha pudotus jota ilman olisimme saaneet jopa kolmannen sijan, mutta toki tuo ruusukkeen saaminen helpotti harmitusta.

Kaiken kaikkiaan hieno kisa rupeama, sekä mahtava mutta erittäin rankka viikonloppu. Derbyllä oli kyllä taas kiva päästellä kun pohja oli selvästi hevoselle miellyttävä!

Erehdyin ajattelemaan

Niin mitä? No omaa elämääni. Älkää ikinä alkako itseksenne ajattelemaan. Yhtään mitään. Tai varmistakaa ainakin että lähellänne on joku jolle vuodattaa koko epämääräinen ajatusrympsy jos tähän touhuun lähdette. No, minä olen nyt yksin kotona enkä tähän aikaan viitsi kellekkään soittaakaan, joten blogi saa nyt toimia tämän rympsyn selvittäjänä.

Lukeminen omalla vastuulla. :D

Puhutaan vaikka vähän eilisestä. Eilen kävi hieroja. Noh, Mariorista ei löytynyt jumeja. Ell:n taivutuksista kirkkaasti läpi, suu kunnossa...ei mitään fyysistä vikaa. Ehkä meidän ongelmat onkin korvien välissä. Ja onhan se enemmän sääntö kun poikkeus että kun menee hyvin niin pakkohan sitä on taas mennä ihan päin helvettiäkin. Kisakalenteri on jokatapauksessa tyhjä. Ei mennä kunkkareihin ei. Treeniin palataan, mutta kisoja katsellaan loppuvuodesta jos katsellaan. Pakko myöntää ettei ihan kamalasti kiinnosta. Ensi vuonna on uudet kujeet kisojen suhteen. Kattellaan niitä sitten. Sitä paitsi ette usko mitä harvinaista herkkua mulle on tarjolla kunkkari viikonlopuksi. Hevoseton viikonloppu! Ja älkää nyt kärjistäkö. Mä rakastan mun heppoja, ja koko tätä hommaa MUTTA välillä tarvii pientä time outtia.

No mitäs sitä sitten olisi sinä viikonloppuna, jäi joku ehkä miettimään. Mun hyvä kaverini, oikeestaan paras kaveri Vilma, joka on koko kesän tunnollisesti juossu mukana meitin hevostouhuissa, kertaakaan marisematta ja valittamatta jopa silloin kun mä oon ollut helvein vaikea ihminen. Hän aikoo viedä mut Traconiin. Vilma harrastaa cosplayta vähän samalla intohimolla kun mä ratsastusta, ja nyt on mun vuoro tutustua Vilman harrastukseen. Sika hauskaa, oikeesti! Ihan täysin hevosiin liittymätöntä touhua, ihan huippua, ja muutenkin siistiä mennä tapahtumaan johon ei ole koskaan ajatellut menevänsä. Tällaista hyväntuulista mukavuusalueeltaan poistumista.

Palataan siihen hierojaan vielä hetkeksi. Allu oli vähän pakaroista jumissa, mutta selkä, se onnton satulan kipeyttämä selkä oli jumiton. Tästä voi päätellä vain yhtä asiaa, satula on sopiva! Mutta kyllä tuon selän kanssa pitää olla nyt tarkempi, se muuttuu koko ajan, ja satulan on muututtava mukana.

Tänään mun ihanista ihanin kakara heppa teki laukkapohkeenväistöt. Molempiin kierroksiin ja useampaan otteeseen. Laukkaa sai koottua niin hyvin että pohkeenväistöaä oli loppuen lopuksi helppo pyytää. Mä en vain tiennyt että hevoseni osaa moisia koukeroita. Eniten hermittaa se ettei taaskaan ketään kameran kanssa heilumassa. Pakko saada joku kuvaamaan meidän kouluilua että tekin näette ne pohkeenväistöt. Niissä on varmasti paljon hiottavaa, mutta jostain jokainen aloittaa, ja iloiseksi tulin joka tapauksessa. Kerrankin oli sellainen tunne että pääsi vaikuttamaan hevoseen.

Ensi viikolla onkin vuorossa Nuorten Hevosten Festivaalit Ypäjällä, sinne menemme kahtena päivänä. Torstaina sekä sunnuntaina. Torstaina luokkina 80 ja 90 cm, sunnuntaina 90cm. Tässä välissä, perjantaina käydään myös blockfesteillä Vilman kanssa. Liput on olleet jo maaliskusta, viimein vuorossa on itse tapahtuma!

Ensi viikolla alkaa myös koulu. Toinen vuosi amiksessa. Voipi olla viimeinen. Alan vaihtoa olen suunnitellut. Tämä koulu kun tekee mut vaan masentuneeksi ja kärttyiseksi. Monia syitä miksi en viihdy voisin listata, mutta ettei kukaan loukkaannu niin sanotaan vain: tässä oppilaitoksessa pielessä on kaikki. Tämä on toki vain oma mielipiteeni, mutta sen verran kyseenalaista toimintaa, minun ja muutaman muunkin mielestä on tässä koulussa ollut, että vaikka vikaa on varmasti minussakin, niin kyllä tässä touhussa joku muukin mättää. Nokkaa en kauheesti viitsinyt keväällä koulussa näyttää. Työssäoppimassa oli kivaa, mulla oli niin mahtava Top-paikka ettei siellä olisi voinutkaan olla viihtymättä. Mutta koulussa en viihdy. Kolmas vuosi voi jäädä käymättä. Stressaavaa koko touhu ja huhhuh mikä postaus...

Paluu Piian treeneihin

Joku on ehkä saattanut kiinnittää (tai sitten ei) huomiota siihen ettei Piian treeneistä ole tullut viime aikoina postauksia. Se johtuu kesäkuun ja heinäkuun ajan olleesta tauosta, jolloin Piia ei käynyt Maijalla vetämässä trenejä. Nyt on kuitenkin syksy alkanut, ja tänään oli syksyn ekat Piia-treenit. Tai itseasiassa olimme treeneissä tuttuun tapaan kahtena päivänä, eli maanantaina ja tänään, tiistaina.

Aloitetaan maanantain treeneisä. Kuten ylensäkin, maanantaina tehtiin aika pieniä esteitä ja lämmiteltiin hyvin koululla ja kavaleteilla. Lämmittelyt meni ihan hyvin.
Rata olikin sitten asia erikseen. Ensmmäisellä radalla olin itse ihan kipsissä, ja kaikille, paitsi radan viimeiselle okserille tuli ensin kielto. Kaikesta kuitenkin päästiin lopulta yli, kun vain ratsastin. Kuten Piia sanoi, hevoset on aika simppeleitä ja sen voi ennakoida mistä ne menee ohi. Ja Alluhan menee ohi aina vasemmalta. Ratkaisu on siis huolellisempi oikeanohjan tuki ja nopea vasen pohje. Näin se ei pääse luiskahtamaan esteistä ohi. Toinen rata menikin sitten paremmin, vain yhdellä kiellolla jonka jälkeen sisuunnuin ja ratsastin radan kielloitta loppuun. Mikään huippu tyytyväinen en siis ollut, ratsastus kun omalta osalta oli välillä vähän mitä oli.

Loppuun Piia sanoikin, että tällaiset ratsastukselliset ongelmat kaikkien satula ja selkä juttujen jälkeen eivät ole mitenkään tavattomia. Mutta nyt, kun satula ja selkä asiat on taas kunnossa, voidaan alkaa ratsastaa syntyneitä ongelmakohtia pois. Ja kuten sanottua, Allu on nuori ja sen ei tarvitse vielä olla valmis. Ohjeeksi saatiin mennä kisoja, mutta ei toistaiseksi mitään metriä korkeampaa sekä hypätä kotona paljon pienillä 60-80cm esteillä, tehden lukemattomia toistoja. Nyt mun ja Allun pitää vaan löytää toisemme uudelleen, löytää se kadonnut yhteistyö, ja työstää hevonen takaisin siihen pisteeseen missä se oli, ja siitä eteenpäin. Koulua on otettava nyt myös lisää ohjelmistoon että saadaan hevonen kulkemaan paremmin ylämäkeen.

Tänään olikin sitten huippu paljon parempi päivä. Jotenkin nielin kaikkki jännitykseni, hengitin ja ratsastin. Ja hokkuspokkus, kun kuski oli skarppina kieltoja tai ohimenoja tuli 0kpl. Puomejakin tippui vain muutaman kerran! Thtiin aika pitkiä ja haastaviakin ratoja, mutta missään ei ollut mitään ongelmaa kun mä vaan ratsastin. Oli sitten yhden tai kahden askeleen sarja tai vaikka kolmen askeleen linja, kaikki meni hyvin kun muistin hengittää ja uskalsin vaikuttaa. Päästiin hyppäämään esteitä jopa 100cm korkeina, ja muutamaaa 110cm estettäkin. Tuntui niin hyvälle pystyä hyppäämään kaikesta vaikka rima nousikin. Nyt tosiaan vaan kehittämään taas sitä koulupuolta ja reaktiivisuutta. Eiköhän tää tästä!

   

Kisaviikko 2016, Torstai

Torstaina olimme siis Allun kanssa Ypäjällä. Tarkoituksena oli hypätä 80 ja 90 cm, mutta hyppäsimme vain kasikympin, kun ysikympin kohdalla iski semmonen kaatosae, tuulenpuuskien saattelemana ettei iljetty startata kun ei mikään pakkokaan ollut.

Kasikymppi meni kuitenkin hyvin! Puhdas rata muuten mutta viimeinen este, sarjan B-osa alas. Toin sarjalle liian pitkänä joten ihan oma virhe. Muuten Allu oli ihan liekeissä. Tuntui kuin mitään puolentoista kuukauden kisataukoa ei olisi ollutkaan. Tosin huolestuttavaa se olisi ollutkin jos noin pieni luokka olisi tuntunut ylivoimaisen haastavalta. No, tällaista se nuoren hevosen kanssa on, välillä tulee takapakkia ja palataan alempiin luokkakorkeuksiin, mutta sieltä sitä sitten lähdetään pikku hiljaa nousemaan. Eihän meillä ole mikään kiire.

Seuraavaksi vuorossa on kaksi päivää Piian treenejä joiden jälkee edessä olisi vielä nuorten hevosten festivaalit. Niissäkin varmaan mennään turvalliset 80 ja 90cm, ettei tosiaan tulisi uutta takapakkia, kun tekemisessä oli kuitenkin tauko. Suurin seuraavaksi selätettävä haaste on ehkä mun okseri"kammo". Selvennetäämpä vähän. Silloin kuukausi sitten kun Allun satulaongelmat pomppasivat oikein kunnolla esille, se meinasi tipauttaa mut okserin sekaan, mä horjahdin kaulalle jonka jälkeen hevonen käännähti kannoillaan 180 astetta ja aloitti pukkirodeon. En tippunut, mutta se oli pelottava kokemus koska tuollainen ei ole lainkaan Allun tapaista. Normaalistihan se yrittää viimeiseen saakka pitää ratsastajan selässään. Vaikka syy outoon käytökseen selvisi, ja nyt okseritkin sujuu, ohjaan mä alitajuntaisesti Allun helposti oksereista ohi. Seuraavaksi pitää siis ottaa työstön alle tuo "pelko". Kisaradalla tosin en jännittänyt oksereita, mutta verkassa pari ohimenos tapahtui kun menin kipsiin. Mutta ehkä siinä se jippo onkin, tuo ei johdu hevosesta vaan minusta, ja ehkä kisaradalla siksi sujuu paremmin kun tuo äksidentti kävi treenaissä. Mutta tällaista tää hevos ouhu on, jatkuvaa ylä ja alamäkee, tasamaa on aika harvassa..:D

SeaHorse Week Videopostaus osa 3/3

Toteamus: Valmentajan kanssa puhuttuamme tultiin siihen johtopäätökseen että Mariori kannattaa tutkituttaa eläinlääkärillä. On monia  yllättäin ilmaantuneita seikkoja sen ratsastettavuudessa jotka viittaavat siihen että jotain saattaa olla pielessä. Jalat ovat yksi asia jotka entisellä juoksijalla voivat alkaa reistailla, mutta ei nyt vielä maalailla piruja seinille. Viisaampia ollaan kun saadaan M ensin tutkittua, ja tarpeen vaatiessa käytettyä klinikalla.
Vaikka kisat ei menneet aivan kuin Strömsössä niin paljon hyvääkin reissuun mahtui. Exposta löysin Allulle puoli ilmaiset veredukset ja itselleni toiset kisahousut. Ehdimme katsella jännää ja haastavaa 120cm luokkaa sekä kierrellä Hangon turistikohteissa. Kotimatkalla koukkasimme katsomassa Sipsiä sen uudessa kodissa, tai no uudessa ja uudessa. Ratoja, ja hevosen terveydestä aiheutunutta huolta lukuunottamatta ihan kiva miniloma siis!