Toissa päivänä eli helatorstaina meidän seurue starttasi aamulla auton nokan kohti Turkua. Luvassa oli 2-tason estekilpailut Artukaisissa, samassa paikassa jossa Turun (vääntynyt tosin ihmisten suussa Surun) Malja järjestettiin viime vuonna ja järjestetään siis tänäkin vuonna. Moni varmaan tietääkin että vime vuonna se kenttä oli Turun Maljassa aika hirveässä kunnossa, ja tapahtuma jäi fiaskoksi. noh, nyt kenttä ei ollut mutainen, mutta päivän polttavin puheenaihe se silti oli. Kenttä oli nimittäin paikoin kun juoksuhiekkaa, ja välillä tuntui että vaikka kuinka hevostaan käski eteen niin jäi vain paikalleen juoksemaan. Ei pääse tuo kenttä meikäläisen eikä näemmä monen muunkaan suosikki listalle.
Luokkina oli Mariorille 90 cm ja allulle metri ja 110cm. Radoista video blogiin tulee vain 110cm luokasta, mutta käyn kyllä tässä nuo kaksi muutakin luokkaa läpi.
Jaa miten niin liioittelun makua?
Mariori sai 4vp perusradalta ja oltiin yhdeksänsiä. Osallistujia siis oli joku vajaa 30(?) Ykkönen alas, muuten rata ihan jäätävää kohellusta hevosella joka ei ollut tippaakaan kuulolla. Kolmoselle tuollainen jäätävä loikka, neloselle ahtaasti. Ratsastajalta tippuu jalustin ja onneksi hevonen tajuaa hidastaa etten lennä. Noh muuten matka jatkuu ihan ok. Mutta siis ei, en ollut tyytyväinen, vähiten tyytyväinen olin siihen että mulla oli jälleen yksi suokin pöhkö alla joka ei kuunnellut mua sitten yhtään.
4. este
4. esteeltä laskeutuminen
Hei, mihin se jalustin meni?!
Tuli niitä hyviäkin hyppyjä muutama, onneksi.
Sitten se Allun metri, noh 12vp tippuneista puomeista. Pudotukset johtui siitä että ratsastin itse ihan liian miten sen sanoisi, siististi...tai ajatellen. Noin raskaalla kentällä ei olisi kannattanut alkaa miettiä että tässä lyhennän ja tässä pidennän jne. Tuommoisessa juoksuhiekassa olisi pitänyt vaan mennä täysillä. Ei toki holtittomasti, mutta ratsastaa eteen normaalia agressiivisemmin. Mutta minkäs mahtaa, harvassa paikassa on noin pehmeää pohjaa, joten en ole tottunut siihen että kokoajan on keskityttävä vain puskemaan eteen päin. Itse kun tykkäisi ehtiä ajatella esteiden välillä ja estettä lähestyttäessä muutakin kunin eteen, eteen ja eteen. Ei me treeneissäkään ratsasteta sillä lailla kun noin upottavassa ja raskaassa kentässä täytyisi mennä, ei tietenkään. Mutta jooh kenttä oli mitä oli. Pudonneet puomit siis toisin sanoen johtuivat siitä ettei päästy sieltä maan sisästä tarpeeksi ylöspäin.
100cm rata
100cm rata
Tämä 110cm oli mielestäni päivän paras luokka vaikka virheitä kertyi 9. (vp puomeista ja 1 enimmäis ajan ylityksestä (aikaratsastusluokka). Pitää suhteuttaa asia siihen että tältä radalta tuli paljon hylkyjä ja muutama keskeytyskin joten siihen nähden hyvin, kieltoja tällä radalla näkyi myös paljon, me päästiin kaikesta kuitenkin yli, vaikka aika jäikin huonoksi. Nuo pudonneet esteet ovat molemmat samsta päädystä. Kakkonen ja vitonen, suurin syy niiden putoamiselle on se että tuo oli se pahin pääty ja välillä jalka upposi sinne ihan kunnolla. Sieltä olikin sitten kiva yrittää tarpoa esteelle...
Tässä luokassa kuitenkin osasin jo ratsastaa napakammin ja käskin Allua kunnolla eteen, paljon enemmän kun mitä normaalisti ja normaali olosuhteissa tarvitsee. Tämä auttoi, vaikka ratsastus olikin epämukavampaa kun ei ehtinyt keskittyä samoihin asioihin mihin normaalisti koska piti vain yrittää saada laukka irtoamaan sieltä kentän "sisästä". Hienosti poika kuitenkin jaksoi joka solullaan liikkua, sen tuo pohja vaati että päästiin edes etenemään.
Tällä lailla nämä kisat nyt sitten meni, Turun Maljaan me mennään Allun kanssa ja otetaan kaksi 110cm luokkaa. Nyt ainakin osaan ratsastaa tuolla ehkä paremmin kun olen nähnyt kuinka raskas se pohja on, tavoitteita en aio sen kummemin ottaa, kun ei kieltoja tule niin tulkoon sitten pari puomia, tuolla pohjalla olen siihen ihan tyytyväinen
110cm radalta
Onko teillä huonoja kokemuksia kisapaikkojen kentistä? Kerro toki omasi kommenttiboksiin!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti