Satulakupat kutsuu

Tosiaan, eilen oltiin Maijalla estetreenaissä, ja koitettiin Maijan estepenkkiä, sillä epäilys A:n oman penkin sopivuudesta on ollut ilmassa, ja minullehan Allun nykyinen penkki ei tuiltaan ole mitenkään ihanteellinen, se tahtoo työntää jalkani eteen, eikä tukea hyppyyn juuri ole. Niinpä koitettiin valmentajani penkkiä, ja hokkuspokkus, kenen asento parani heti ja hevonenkin hyppäsi paremmin kuin pitkään aikaan. Varmasti A:n paremmalla ratsastettavuudella ja sillä että viimein mun pohkeet oli oiken on yhteys. Kivempihan hevosenkin on mennä (ja mun ratsastaa) kun pohkeet pysyy paikallaan. Mutta näin tuli selkeäksi että satula menee vaihtoon. Ainon kisat joudun vielä vanhalla penkillä menemään, mutta 8.5. olisi hipposporttiin satulansovitus aika ja uusi penkki toivottavasti löytyy. Nimittäin kolmen viikon päästä oleviin Salon kisoihin en halua lähteä vanhalla penkillä, varsinkaan jos se ensimmäinen 120cm koitetaan, enkä muutenkaan, kivempi se olisi kun satula olisi meille molemmille hyvä.

Mutta itse treeneistä pari sanaa. Tosiaan, mukavaa oli kun oli parempi penkki alla. Puomeja tuli heti vähemmän. Pari kieltoa otettiin, kerran kun ei vaan tullut kunnollista etäisyyttä. Ei ollut hevonen eikä ratsastaja kumpikaan menossa. Ja kertaalleen mä lähdin tekemään yhtä ylimääräistä askelta ja A otti ihan aiheellisesti nokkiinsa. Mutta muuten sujui kivasti, ja vielä kerran: ihan eri fiilis ratsastaa kuin omalla penkillä. Nyt vaan pitää toivoa että uusi penkki löydetään, ja ettei A kauheasti muuttaisi muotoaan selkänsä osalta (taitaa olla turha toive). Myös meidän uudet kuolaimet oli viiimein kolmen viikon odottelun jälkeen postitettu ja pääsette niistä kuuleman kun saan ne käyttöön. Kyseessä on Beriksen nahkapäällysteinen joustava kimblewick, kiinnostava jokseenkin kallis kokeiltava eli toivoa sopii että on Allulle hyvä.

Aino 22.4. 110&115cm

Huh! En voi sanoa muuta kuin että parempaa hevosta saa hakea. Mulla on edelleen ihan mahtava fiilis eilisestä. Allu oli niin kiva ratsastaa. Sain vain lähestyä esteitä ja lähteä mukaan pehmeän liitoon. A kuunteli, mahtava fiilis kun ehtii ajatella että mitä siellä selässä oikein tekee. Toi hevonen vain muotoutuu päivä päivältä enemmän mun persauksen alle sopivaksi. Ihan parasta. Toiset ei tajuu miksi toi hevonen mut tekee niin onnelliseksi. "Eihän ne taaskaan sijoittunut". Ei niin, mutta hauskaa oli. Eikös harrastamisesta pitäisi tulla hyvä mieli?

Hyppyä piisaa, kakara vain saisi olla huolellisempi

No niin, alku hehkutukset sikseen, puhutaampa niistä eilisen radoista. Mentiin siis 110 ja 115cm. Kisapäivä itsessään oli tavanomainen. Kauden ekat ulkokisat. Kymppi oli A.2.0 arvostelulla, eli aikaratsastusluokka. Mä lähdin kuitenkin vain hakemaan kivaa rataa. Kaks keppiä otettiin mukaan, todella turhista takajalka virheistä, mutta näin tällä kertaa. Aika oli ihan ok vaikken mistään oikonutkaan. Kaikin puolin A oli hyvä ratsastaa ja tästä oli kiva jatkaa 115cm luokkaan. Kympistä ei valitettavasti ole videota mutta kuvia löytyy.

Este...näköpiirissä on ESTE!

Viistoista oli kanssa melko simppeli. Arvosteluna oli A.0.0 sillä kyseessä oli nuorten luokka. Tästä otettiin kome tikkua. Vitosestetuli vähän pohjaan ja etujalka virhe. Sarjan b-osalla naurettavan ärsyttävän pieni takajalka puomi, ja ysiltä omasta virheestäni alas kymppi mentiinkin sitten reilusti ylimääräisellä ilmalla, taisi Alluakin harmittaa kun tuli kaksi peräkkäin alas, niin otettiin sitten vika varmanpäälle. Tähänkin rtaan olin kuitenkin tyytyväinen sillä meno tuntui hyvälle ja varmalle, hypytkin pääosin olivat hyviä.

Nyt vain treenaillaan huolellisuutta ja voimaa. Ponnua löytyy, ja estevälitkin alkaa olla melko sujuvia, korkeudesta ei oikeastaan ollut näissäkään pudotuksissa kyse. Eli jumppasarjakuuria tulee, sillä Marsukin aikoinaan saatiin paremmin keskittymään jalkoihinsa. Seuraavat kisat ovat parin viikon päästä, Ainossa jälleen. Luokkia vain yksi, 115cm. Riippuen miten se menee aletaan myös miettiä joko olisi aika kokeilla ensimmäinen 120cm, korotushan olisi "huiman" 5cm...:D

Älä toista samoja virheitä

Nimittäin satulan kanssa. Kerrankin olen tyytyväinen että tajusin ajoissa mistä kenkä, tai no, satula, puristaa. Nimittäin viimeviikon estetreeneissä A oli ihan kummallinen, ja teki ainakin 10 ohimenoa, oli kiinni puomeissa ja muutenkin haluton hyppäämään. Rupesin sitten miettimään että mikä ihme sitä vaivaa, ja sunnuntaina mä sen tajusin kun ratsastin koulupenkillä, jolla Allu oli paljon parempi. Estesatula oli käynyt etupalojen kanssa ahtaaksi, sillä alunperinhän me alkuvuodesta hommattiin pikkuisen liian leveä penkki. Siksi inan leveä että tiedossa oli Allun levenevän lihaksistumisen myötä. Etupaloilla tämä penkki sitten muokattiin sopivaksi. Nyt kun A on lihaksistunut, oli penkki käynyt etupalojen kanssa ahtaaksi, mutta tsadaa, kun ne otettiin pois niin hevonen hyppäsi taas kuin unelma. Tosin satulakaupoille kyllä taas joudutaan, sillä tämä nykyinen satula tulee jäämään kapeaksi, ja mulle tän hetkinen penkki ei ole se paras.



Mutta sitten, asiaa tämän viikon estehyppelöistä. Oltiin siis tiistaina Maijalla hyppelemässä. Alu oli todella kiva hypätä. Kieltoja tuli muutama. Yksi sarjalle, kun ei vain ollut mitään paikkaa. Ja sitten muutama kielto siksi että jäin liikaa vasempaan ohjaan, niin ja sitten kertaalleen A otti nokkiinsa kun juuri ennen hyppypaikkaa mun pohje heilahti eteen. Se on muunmuassa yksi niistä tuon satulan ongelmista, pohje tahtoo lentää eteen. Ja kun esteet on jo siellä 115-120cm korkeudessa niin A ei katso asiaa läpi sormien. Täytyykin tähän asiaan keskittyä viikonlopun kisoissa.


Mentiin rata n. 100-110cm korkeudella, ja sitten neljän esteen tehtävää 115-120cm korkeudella. Radasta on ihan ok video, mutta meidän viimeinen ja paras neljän esteen tehtävä ei tallentunut kunnolliselle videolle, sillä äiti melkein tiputti puhelimen kesken kuvaamisen, tästä rundista videolla vain sarja. Mutta kaiken kaikkiaan A siis hyppäsi tosi hyvin. Tai niinkuin Maija totesi, että parhaiten ehkä koskaan. Ja kyllä, paljoa ei esteitä tippunut, kieltoja tuli vain muutama ja nekin ihan aiheesta, esteissä oli ilmaa. Se mihin pitää edelleen kiinnittää itse huomiota on etten lähde tekemään hätäratkaisuja ja tuuppaamaan pohkeella esteelle. Toki pohket pitää olla kiinni, mutta pitää malttaa odottaa, allun tapauksessa jättää se vähän enemmän oikeaan ohjaan ja pitää käsi rentona, esteen lähestyminen ei saa olla vetokilpailu. Mutta hyvillä mielin lähden kohti lauantain kilpailuja.

Hevoset Messut 2017 -rata video

No niin, nyt olisi se lupailemani ratavideo saatavilla. Toivottavasti jaksatte katsoa vaikka messuista jo viikko onkin vierähtänyt.

Hevoset Messut 2017 -Youngster Trophyn paras 7v

Noniin, isot pahoittelut siitä että tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt, mutta olen haalinut meistä ensin kuvia kokoon. Havenilta olen tilannut myös videon meistä, mutta sen saatte sitten kuin se tulee, sen tuleminen kun voi viedä viikonkin niin en jää panttaamaan postausta niin pitkäksi aikaa. Eli tämä postaus on toistaiseksi vain kuvilla, ja ratavideon saatte heti kuin mahdollista. Mun kännykällä kuvattu video kyllä löytyy meidän suomimies.ja.puolanpoika instasta, mutta se on niin huono etten edes viitsinyt laittaa tubeen. Mutta videon saatte vielä, ei huolta!

Tosiaan, me kilpailimme messuilla sunnuntaina, Horselyx Youngster Trophy 115cm luokassa. Luokka oli avoin -10 ja -11 syntyneille hevosille. Samalla luokka oli Helsinki International Horse Show bonusluokka, josta kummankin ikäryhmän paras hevonen sai osallistumisoikeuden HIHS:iin oman ikäluokkansa sarjaan. Ja pakkohan se on jo heti alkupostaukseen hehkuttaa että Allu oli se paras -10 ikäryhmästä, eli HIHS paikka tuli, mutta tarkemmin tästä vielä postauksen lopussa.

C: Elina Kurki

Mutta, nyt kisapäivästä pieni kertomus. Lähdettiin Tamperetta kohti klo 10 aamulla, ja luokka alkoi klo 13, jota ennen oli tietysti radankävely, ja nuorten hevosten areenalle tutustuminen. Perillä olimme n. klo 11 joten meillä oli ihan mukavasti aikaa. Käytiin silmiintymässä, jonka jälkeen otettiin A kopista, varustettiin se ja äiti alkoi kävelyttää sitä. Melko pian hevosen laiton jälkeen pääsin radan kävelyyn. Perusradalla oli 8 estettä. Ei mitään tähtitieteellistä kun kerran nuorten luokasta oli kyse. Okserit myös olivat melkeinpä ärsyttävän kapeita.

C:Elina Kurki

Kun olin kävellyt radan, niin ei muutakuin selkään, ja hevostutustumiseen, eli siis kun kyseessä oli nuortenluokka, niin hevoset sai tuoda tutustumaan areenaan etukäteen. Allu oli melko rento, hieman se kyttäsi samaa päätyä kuin viimevuonnakin, mutta ei pahasti. Tästä jatkettiin sitten ulos verkkaamaan. Verkassa sai olla kaikki 8 lähtijää yhtäaikaa, joten kaaosta oli. Onneksi me oltiin 7 lähtijä niin saatiin sitten lopussa verkata tyhjemmällä kentällä. Verkassa A oli niin stressaantunut että se kielsikin kerran okserille. Muutenkin mielestäni verkka-alue oli liian pieni tunkea kaikki kahdeksan 6-7 vuotiasta hevosta samaan aikaan verkkaan, mutta näin tällä kertaa.

C: Sara Vanhanen

C: Elina Kurki

C: Hanne Kalenius

Sitten päästiinkin halliin odottamaan vuoroa, ja sieltä se oma vuoro tuli. Ennen radan aloitusta sai hypätä esteen kolme verryttelyksi. Yleensä en ota noita verkka hyppyjä, mutta nyt päätin ottaa, ja eikös A tehnyt ihan töks pysäyksen ennen estettä. Eli kielto. Tässä kohtaa rehellisesti ajattelin että no perkele, päästäänkö me edes ykkösestä yli. Mutta sitten ryhdistäydyin. Sain lähtömerkin, ja ratsastin Allua kerran ennen ykköstä oikein kunnolla eteen, otin takaisin ennen ykköstä, ja rata lähti hyvin käyntiin. Kakkonen ja kolmonen meni ilman ongelmaa, nelä a otettiin ihan hipaisulla alas, mutta b ongelmitta. Viisi ja kuusi oli suht vaikea kaareva linja, mutta ei tuottanut meille ongelmaa, seiskakin puhtaasti, ja sitten kasi josta harmillinen takajalan hipaisu ja puomi alas. Mutta hei 8vp, puolet vähemmän kuin meidän ekasta 115cm luokasta. Yleisö taputti ja A oli ylpeä itsestään.

C: Hanne Kalenius

C: Elina Kurki

C: Sara Vanhanen

Mutta ennen kuin viimeistä ratsukkoa alettiin kuuluttaa radalle kuuluttaja sanoikin jotain ihan muuta, joka sai meikäläisen sydämmen melkein stoppaamaan. Se meni kutakuinkin näin: "Koska Alicante oli viimeinen seitsemänvuotias tässä luokassa, saa se osallistumisoikeuden lokakuussa järjestettävään Helsinki International Horse Showhun, oltuaan tänään paras seitsemän vuotias."
Olin ihan että mitä, hymykin nousi varmaan korviin asti, ja yleisöltä tuli vielä toisetkin aploodit. Ei voi muuta sanoa kuin että yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Kokonaiskilpailussahan A oli 5/8, vähän nuo tiputukset harmittaa kun olivat aika turhia, mutta mieltä lämmittää erityisesti valmentajaltamme saatu palute joka meni näin: paras kisarata mitä oon teiltä nähnyt. Tuo kyllä lämmitti mieltä, ottaen huomioon että millaisessa paikassa me tää "paras rata" tehtiin.

C: Elina Kurki

Nyt kuitenkin alkaa ahkera treeni. Melko pian pitäisi saada 120cm luokat kuvioihin ja sujuviksi. Nimittäin tuo seitsemänvuotiaiden HIHS kilpailu käydään tasolla 120cm & 130cm, eli eka osa on tuon 120cm ja toinen sitten 130cm. Eli töitä tulee olemaan, mutta motivaatiokin on korkealla, kun on mahdollisuus päästä toteuttamaan omaa unelmaansa.

Ja kyllä poika saikin rapsutuksia ja kehuja kun meni ja HIHS paikan nappasi!
C: Elina Kurki

Mikon treenit ja messuille valmistautumista

Noniin, Mikon treeneissä tuli taas vietettyä maanantai ja tiistai. Päivien tehtävät olivat oikeastaan aika samat mutta maanantaina oli vähän korkeutta ja tiistaina enemmän pienempiä esteitä ja stevälien työstöä.

Maanantaina A oli tosi hyvä, meiltä tuli koko treeneissä tasan yksi puomi alas, ja muuten ei mitään, ei kieltoja tai ohimenoja. Maanantaina Mikko Analysoi mulle radat tosi tarkasti, jotta jäisi paremmin työkaluja käteen messu rataa varten. Maanantaista jäi hyvä fiilis ja innolla mentiin tiistaita kohti.


Tiistaina päivän sana oli puoli pidäte! Kuten Mikko asian muotoili, näin kuumalla hevoselle kuin Allu ei saa jäädä pitämään laukkaa lyhyenä siten että suussa on jatkuva paine, silloin se jää vain hyppään ylöspäin ja paikoilleen. Pitää tehdä puolipidätteitä joka välissä, oli esteet sitten 50cm tai 120cm sillä ei ole merkitystä. Rento käsi, puolipidätteitä ja myötäämistä. Jos jään vetämään, on parempi kertaalleen antaa kunnolla löysää, jolloin oma käsikin rentoutuu ja hevosen on helpompi taas vastata puolipidätteisiin. Tempo Allulla oli juuri hyvä ja hitaampaa ei pidä mennä, muuten tulee helposti yliaikaa. Saman tempon sisälläkin vain on suuri ero siinä onko menossa vetokilpailu vai ratsastanko rennolla kädellä, ja näistä tottakai pyritään siihen jälkimmäiseen. Nämä ohjeet kun muistan, niin varmoilla fiiliksillä voin sunnuntain kisaan lähteä.

Nähdään siis messuilla joista mut voi bongata lauantaina muuten vain pyörimässä ja sunnuntaina 12.45 alkavasta Youngster Trophy 115cm luokasta.