Älä toista samoja virheitä

Nimittäin satulan kanssa. Kerrankin olen tyytyväinen että tajusin ajoissa mistä kenkä, tai no, satula, puristaa. Nimittäin viimeviikon estetreeneissä A oli ihan kummallinen, ja teki ainakin 10 ohimenoa, oli kiinni puomeissa ja muutenkin haluton hyppäämään. Rupesin sitten miettimään että mikä ihme sitä vaivaa, ja sunnuntaina mä sen tajusin kun ratsastin koulupenkillä, jolla Allu oli paljon parempi. Estesatula oli käynyt etupalojen kanssa ahtaaksi, sillä alunperinhän me alkuvuodesta hommattiin pikkuisen liian leveä penkki. Siksi inan leveä että tiedossa oli Allun levenevän lihaksistumisen myötä. Etupaloilla tämä penkki sitten muokattiin sopivaksi. Nyt kun A on lihaksistunut, oli penkki käynyt etupalojen kanssa ahtaaksi, mutta tsadaa, kun ne otettiin pois niin hevonen hyppäsi taas kuin unelma. Tosin satulakaupoille kyllä taas joudutaan, sillä tämä nykyinen satula tulee jäämään kapeaksi, ja mulle tän hetkinen penkki ei ole se paras.



Mutta sitten, asiaa tämän viikon estehyppelöistä. Oltiin siis tiistaina Maijalla hyppelemässä. Alu oli todella kiva hypätä. Kieltoja tuli muutama. Yksi sarjalle, kun ei vain ollut mitään paikkaa. Ja sitten muutama kielto siksi että jäin liikaa vasempaan ohjaan, niin ja sitten kertaalleen A otti nokkiinsa kun juuri ennen hyppypaikkaa mun pohje heilahti eteen. Se on muunmuassa yksi niistä tuon satulan ongelmista, pohje tahtoo lentää eteen. Ja kun esteet on jo siellä 115-120cm korkeudessa niin A ei katso asiaa läpi sormien. Täytyykin tähän asiaan keskittyä viikonlopun kisoissa.


Mentiin rata n. 100-110cm korkeudella, ja sitten neljän esteen tehtävää 115-120cm korkeudella. Radasta on ihan ok video, mutta meidän viimeinen ja paras neljän esteen tehtävä ei tallentunut kunnolliselle videolle, sillä äiti melkein tiputti puhelimen kesken kuvaamisen, tästä rundista videolla vain sarja. Mutta kaiken kaikkiaan A siis hyppäsi tosi hyvin. Tai niinkuin Maija totesi, että parhaiten ehkä koskaan. Ja kyllä, paljoa ei esteitä tippunut, kieltoja tuli vain muutama ja nekin ihan aiheesta, esteissä oli ilmaa. Se mihin pitää edelleen kiinnittää itse huomiota on etten lähde tekemään hätäratkaisuja ja tuuppaamaan pohkeella esteelle. Toki pohket pitää olla kiinni, mutta pitää malttaa odottaa, allun tapauksessa jättää se vähän enemmän oikeaan ohjaan ja pitää käsi rentona, esteen lähestyminen ei saa olla vetokilpailu. Mutta hyvillä mielin lähden kohti lauantain kilpailuja.