Kirjoitan postauksen "listaus"-tyylillä, sillä asiaa on niin paljon että se on vaikea saada selkeäksi.
Torsataina oli molemmille kotihyppy päivä. Ei mitään kovin ihmeellisiä tehty, ja hyppyjä otin aika vähän. Kuvia on vain Allusta, mutta en oikeastaan olisi halunnutkaan nähdä vielä kuvista Mariorin ja mun räpellystä.
No Allu siis meni hyvin. Ei otettu paljoa hyppyjä koska meillä on tänään ja huomenna Piian valkat, mutta sen verran hypättiin että sai vähän hyppy tatsia hevoseen (viimeksi oltiin hypätty NHF:ssä). Allu oli tosi hyvä! Ohi esteestä mentiin vain kaksi kertaa, ja nekin vain omasta ohjaus virheestä kun Allu luuli että ollaan hyppäämässä eri estettä. Päästiin hyppäämään myös vähän isompaa ja hevonen oli tosi hyvä. Esteitä oli helppo lähestyä ja olo selässä oli turvallinen ja varma. Ehkä tää taas tästä, ja toivottavasti nämä Piian valkatkin menisi hyvin.
Mariori onkin murheellisempi tarina. Se ei nimittäin edelleenkään hyppää hyvin. Esteet olivat meillä korkeintaan 60cm. Silti hevonen ajautui oikeaan reunaan, teit mitä hyvänsä. Puomit kolisi ja lenteli, eikä sitä Mariorin laadukkaaksi kehuttua pehmeää hyppyä ollut missään. Vain juureen ajautuvia töksäyksiä esteiden yli. Hassuintahan on se että poika suorittaa sileetä todella hyvin. Se asettuu, kuuntelee, hakee itsensä selästä ja kaulasta pyöreäksi, on kevyt kädelle olematta silti tyhjä ja kaikkea muuta itselleen epätyytpillistä. Mutta kun aletaan hyppäämään niin siitä sileällä rennosta hevosesta ei ole tietoakaan. Ennen esteitä rakastunut hevonen tuntuu vain odottavan että joko lopetetaan, eihän hypätä enää. Ja terve sen pitäisi olla. Surullista ja erittäin huolestuttavaa.
 |
| Paikat kohillaan |
Viikonloppuna meidän piti käydä laukkakisoissa mutta ne nyt erinäisistä syistä jäivät kisaamatta. Sunnuntaina katsoimme Samuli Gp:n Ypäjällä, harmitti melkein katsoa. Se oli mun ja Mariorin kauden pää tavoite joka ei koskaan toteutunut, ja niin valitettavalta kuin se kuulostaakin, tulee tuskin koskaan enää toteutumaankaan. Omassa elämässä on tulossa semmoisia muutoksia jotka vaikuttaa ihan kaikkeen, mutta niistä kuulette kun asiat on minullekin selkeämpiä.
Lisäksi pään vaivaa aiheuttaa alue-mestaruudet. Mariori niihin ei lähde, vaikka suokkien mestaruusluokka olisi ollut 90cm, mutta ei, se ei todellakaan hyppää edes 90senttiä. Junnualuemestaruuteen olis kvaalit Allun kanssa, mutta 110cm ratoja ollaan hypitty viimeksi keäkuussa, tosin silloin ne meni hyvin. Ei nyt oltu palkintokastissa, mutta siis hevonen tuntui niissä hyvälle ratsastaa yms. Tosin nyt on taas mennyt paremmin, ja selkä on taas kunnossa. Täytynee katsoa nämä Piian treenit ja miettiä sitten. En halua ottaa liikaa paineitakaan asiasta, ei sinne pakko ole mennä, ja on niissä kisoissa muitakin luokkia.Mutta tää nyt on lähinnä mun ratsastuksesta kiinni, ei niinkään hevosesta. Allu hyppäis jonkun konkari kuskin kanssa varmaan 120cm radankin, mutta mä en vielä ole niin kokenut, eikä mun tarvi. Vielä ehtii! :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti