Otsikko jo jotain kertookin, mutta aloitetaan puimaan kisapäivän tapahtumia järjestyksessä. Eli siis, Mariorin 100cm luokasta joka oli meidän kisapäivän ensimmäinen luokka. Mariori oli ihan mahtava. Paremmin ei voi sanoa, kyseessä oli siis meidän toinen metri kisoissa ja hän veti A.0.0 arvostelulla olleen luokan neljällä virhepisteellä. Ja verkassa hän laukkasi varmaankin ekaa kertaa elämässään muodossa! Kyllä! Peräänantoon toki on vielä matkaa, ja siihen ei välttämättä laukassa tulla koskaan pääsemään, mutta minulle riittää se että se välillä jopa pyöristyy laukassa ja asettuu sisäänpäin. Se on entiseltä ravurilta ihan hyvin se.
Rata tosiaan sujui onglmitta ja kaikki hypyt olivat tosi hyviä. Harmillisesti radan viimeinen tarttui mukaan, mutta toiseksi metriksi oikein kelpo suoritus.
Kaikki kuvat C: Henni Leena Helenius /henskunvalokuvaus.kuvat.fi
Allun kanssa mun pitikin mennä kaksi 110cm luokkaa. Ensiksi oli vuorossa nuorten hevosten luokka. Verkassa en saanut Allusta mieleistäni, noh ei siitä sen enempää. Radalle lähdettiin, ykkösestä yli, kakkoselle kielto ja uudella yrityksellä esteen sekaan hyppy ja kun päästiin puomien ja johteiden seasta pois niin hevonen ontui. Ei muutakun itse alas selästä ja talutin Allun pois radalta.
Näin isoissa kisoissa oli onneksi eläinlääkäri paikalla ja hän sitten katsoikin Allun oikean etusen jota se ontui. Kaikeksi onneksi jänteet olivat kunnossa, ja luita ei selvästikkään ollut poikki mennyt. Allu oli vain täräyttänyt sääriluun ja siksi ontui hetkelliseti. Jalkaa kylmäiltiin vedellä ja kotimatkan ajaksi siihen laitettiin kylmäyssuoja. Kotona jalka ei ollut enää juurikaan lämmin, ja laitoimme hevoset tarhaan. Illalla koitin jalkaa uudestaan ja se ei ollut enää lainkaan lämmin, eikä puristelulle arka. Ontumistakaan ei enää ollut havaittavissa, eli säikähdyksellä selvittiin. Onneksi.
Meidän kisailumme Allun kanssa jäi luonnollisesti siihen, eihän sillä sitten sitä toista luokkaa olisi enää voinut mennä. Eikä siitä tuommoisen jälkeen varmaan olisi yhtään sen parempaa suoritusta seurannut. Henkiset kolhut kun tällaisissa jutuissa tuppaa usein olemaan fyysisiä suuremmat.
Mites me nyt sitten tästä jatketaan? No, ei ainakaan mennä Ainoon launtaina. Sunnuntaina aiomme mennä Osaralle ihan pieniin seurakisoihin. Molemmat hevoset mukaan ja luokkina 80 ja 100cm molempien kanssa. Mariorille nämä ovatkin ihan hyvät luokat. Ja niin ne ovat tässä tilanteessa Allullekin. Riittävän pienet luokat, eli juuri sopivat siihen kadonneen varmuuden hakemiseen. Ainakin ratsastaja kaipaa nyt enemmän onnistunutta rataa mieluummin niiltä pikkuesteiltä kun haparointia isommilta. Eihän se korkeus varsinainen ongelma ole, ollaanhan me niitö 110 cm luokkia jo mentykin, ja ihan onnistuneesti, mutta kyse onkin siitä mitä korvien välissä tapahtuu. Kahden viikon päästä Riders Inin kisoissa olisi tarkoitus palata kymppien pariin, mutta en ota siitä paineita. Palataan jos siltä tuntuu, tai sitten ei jos on epävarmat fiilikset. Mutta ainkin jatkossa otetaan se metri alle, sillä on loppuenlopuksi tosi suuri merkitys.
Noh, näitä sattuu, niinkuin pitempään tätä touhua katselleet sanovat. Ja tottahan se on, tällaistahan tää hevosten kanssa pelaaminen on, ylä ja alamäkeä. Välillä pitää ryssiä oikein kunnolla, että voi oppia jotain. Ja eihän se onistuminen maistuisi yhtään miltään jos ei koskaan mokailisi!
Ennen kesätaukoa siis. Eli Maanantaina ja tiistaina oltiin Piian estetreeneissä Allun kanssa. Tässä postauksessa kuvien kera pieni summaus molemmista treeneistä.
Maanantaina tunnilla ei hypätty ihan kauheasti vaan mentiin enemmän kavaletti ja sileä työskentelyä. Alluhan ei ole mikään kavalettien suurin ystävä mutta tälläkertaa ne sujuivat ihan hyvin. Hypytkin olivat ihan ok. Ja kieltoja ei tullut. Yksi tosi huono hyppy tuli kun lähdettiin liian kaukaa ja melkein sitten esteen sekaan. Jotenkin Allu sitten kuitenkin venyi yli ja piti melkein putoavan kuskinkin kyyissä. On se niin kiltti. Piiakin sitä kehui kuinka Allulla on niin hyvä pää. Se ei ratsastajaa pahemmin halua riepotella. Treenit menivät siis ihan hyvin.
Tässä se onneton kaukaa hyppy...hengissä sentään selvittiin
Tiistaihin en sitten olekkaan niin tyytyväinen. Lämpöasteita oli lähemmäs 25*C ja sen huomasi hevosessa. Allu oli tahmea kun täi tervassa ja kieltoja tuli ihan sikana. Tosin lohdullista oli se että kielto epidemiaa oli ryhmässä muillakin. Kuuma keli kävi selvästi muidenkin hevosiin. Mutta ärsyttihän se silti kun kieltoja vain tuli, ja helle sai jotenkin omatkin voimat ihan loppuun jotenm tuntui ettei itsekään saanut tarpeeksi tehtyä. No rata me sitten päästiin menemään ihan ilman kieltoja. Kokonaista 12 estettä putkeen ilman kieltelyä. No, trippelille Allu ei kieltänyt kertaakaan, se oli ihan positiivista. Täytyy todeta ettei Allu ollut yhtään om itsensä ratsastaa eilen. Se vain kertakaikkiaan väsähti kuumuuteen, ja niin väsähdin minäkin. Ei siis parasta antia ratsukon kummaltakaan osapuolelta.
Lopuksi puhuttiin Piian kanssa meidän kisasuunnitelmista. Viikonloppunahan me mennään Ypäjällä Allun kanssa kaksi 110cm luokkaa. Sain ohjeeksi ottaaa verkassa parjon eri tempoista laukkaa ja verkka esteitä pitkällä lähestymisellä. Radalla vain täytyy pitää riittävää peruslaukkaa yllä ja pohkeet kiinni. Uskoisin kyllä että Allu on ypäjällä parempi kuin se oli treeneissä koska lauantaille on luvattu viileämpää keliä joten energiat todennäköisesti riittää parempaan menoon. Ratsastajalla sekä hevosella. Viikon päästä Ypäjästä olisi Allulla tarkoitus mennä Ainoon. Auki on vielä että mennäänkö kaksi 105cm luokkaa vai 105 ja 115 cm. Räknäiltiin Piian kanssa niin että jos Ypäjällä menee hyvin ja itselläni on tosi varma fiilis niin voin koittaa sitä 115 senttiä. Mutta jos olen yhtäänkään epävarma niin sitten en mene sitä luokkaa. Mutta 115cm ei kuulemma ole mitenkään ylimitoitettu tavoite tälle kaudelle.
Nyt vain sitten ypäjää kohti yrittäen unohtaa treenien kieltelyn. Täytyy vain yrittää keskittyä niihin kahteentoista viimeisimpään esteeseen jotka menivät kyselemättä ja hyvin. Lohdullista kuitenkin että tuo kieltely oli vähän kaikkien riesana, eli tuskin mitään sen suurempaa ongelmaa taustalle liittyy. Helle tekee kyllä itsekunkin aika väsähtäneeksi, varsinkin kun ei siihen näin alkukesästä ole vielä tottunut.
Ja kuten kuvasta näkee, hiessä todellakin kylvettiin ja motivaatio työskentelyyn oli aikalailla nollassa...
Erityisesti tämä sarja tuotti vaikeuksia...
Jos ei muuta, niin tämä linja vihreältä vihreälle meni ainakin ensiyrittämällä jo hyvin.
Eilen olimme Allun kanssa Helsingissä, Laaksolla kisaamassa. Reissusta jännittävän teki jo se että kisat olivat niin keskellä Helsinkiä, eikä me olla pahemmin ajeltu kopin kanssa siellä päin. Ennen aamu viittä me lähdettiin ajelemaan ja perille päästiin kahdeksaksi. Aika veikeää kyllä oli kun ratikoita kulki ihan vieressä.
Vaikutelma paikasta oli kuitenkin hyvä. Kentän pohja, verkka-alueet, käsihevosten paikka yms. olivat hyvässä kondiksessa. Rataan pääsin tutustumaan melkein heti eikä se vaikuttanut ylivoimaisen vaikealta. Perusrata oli esteet 1-8 ja uusinta 9-14. Kun rata oli kävelty otettiin Allu kopista ja pääsinkin suoraan verkkaamaan. Verkassa Allu tuntui hyvälle.
Kun metrin rata alkoi, haihtui hetkeksi multa kyllä kaikki toiveet onnistuneesta radasta, kieltoja, hylkyjä ja muuta vastaavaa sateli luokassa roppa kaupalla. Meidän vuorokin kuitenkin sieltä koitti ja rata menikin oikeastaan aika hyvin. Ykkönen tippui kun takapää ei ollut hereillä. Tästä kuitenkin otettiin ryhtiliikettä ja mikään muu ei enää tippunutkaan. Mentiin tuloksissa neljänsiksi sillä hetkellä, ja ai että kun olin tyytyväinen. Lopulta meidän sijoitus oli tosin 9/24 eli 2. ei sijoittunut. Olin kyllä tosi tyytyväinen.
Sitten olikin aika kävellä se 110cm luokka joka oli aikaratsastusluokka. Esteet oli samoja kun metrin radalla, järjestys vain vaihtui, mutta hyppy suunnat oli samat.Mukaan tuli vain yksi uusi este. Vaikeana pidin heti tietä lilalta okserilta sarjalle, lyhyt väli ja tiukka käännös. Ei helpoimmasta päästä nuorelle hevoselle. Muutenkin Allu ei ole mennyt vielä montaa 110cm luokkaa ja nuorten luokat ovat aina tehtäviltään helpompia kun nämä avoimet.
Verkka meni hyvin, mitä nyt pari ohimenoa vasemmalle, kun oma pohje pääsi vuotamaan. Radalle lähdin hyvillä mielin, tosin vähän jännittyneenä kun tässäkin luokassa kieltoja ja hylkyjä oli ropissut. No, ykköseltä sisään hyvin, kakkonen, jolle monet sai kiellon meni yli mutta puomi tuli mukaan, kolmonen hyvä, kolmosen jälkeen laitoin kaasun pohjaan ja nelonen hyvin. Neloselta pitkä tie vitoselle, ja vedin sen oikeastaan aika täysillä ettei tulisi yliaikaa. Sitten linja 6-7 joka meni tosi kivasti, pitkä tie kasille, kasia ei hypätty edellisellä radalla ja se tuli Allulle vähän yllättäen joten se kolahti alas, aika pienestä hipaisusta kuitenkin. Sitten se vaikea tie katsomon viereiselle sarjalle josta hevonen olisi voinut vuotaa vasemmalle. Sain kuitenkin sen yli hyvin mutta sarjan ekalta sitten valitettavasti se puomi lähti mukaan ja näin ollen tulos oli 12 vp ja sijoitus oli 32/42. Mutta omasta mielestä Allu oli paljon parempi ratsastaa tässä luokassa kun mitä se oli metrissä.
Eritäin tyytyväinen olen kuitenkin Alluun ja ihan omaan ratsastukseenikin. Meno oli kuitenkin sen mukaista että nyt ratsastetaan aikaa ja puomitkin varmasti alkaa pysyä kannattimilla kun saadaan varmuutta ja rutiinia lisää. Mieluummin otan pari huomimattomuuspuomia kun että olisikin tullut kieltoja, kielloista jää iteselle kuitenkin huonompi fiilis ja usein niitä on vaikeampi lähteä korjaamaan. Eli rutiinia, ja treeniä lisää, ja nimen omaan treeniä noihin tehtäviin mitä avoimissa luokissa saattaa eteen tulla. Mutta lähteä kannatti, kisat oli hyvin järkätty ja muutenkin päivä oli mukava.
Poikkeuksellisesti saittekin nyt nauttia kuvista ja videosta kun saatiin kaksi kameraa matkaan mukaan!
Eilen otettiin kentällä muutamat hypyt valmistellen sunnuntain kisoihin. Niin, no alkuun voinkin ilmoittaa. Meidän piti mennä Turun Maljaan mutta mennäänkin nyt monista syistä johtuen sunnuntaina Laaksolle ja hypätään 100 ja 110cm.
Nyt kun ilmoitus asiat on kerrottu niin päästään eilisten treenien purkamiseen postaukseksi. Treenit menivät hyvin ja Allu oli hyvässä vireessä. Olin tehnyt meille kahdeksikko tehtävän niin että vasemmasta tultiin trippeli, suunnan ja laukan vaihdon kautta oikeasta pystylle (eka video). Mentiin tämä tehtävä ensin n. 100cm korkeudella ja sitten tuolla videollakin näkyvällä 110cm korkeudella. Allu oli tosi hyvä ratsastaa molemmilla kierroksilla ja laukat vaihtuivat vaivattomasti.
Toisella tehtävällä ensimmäinen este oli trippeli joka olikin kohonnut jo 125cm korkeaksi, tästä jatkettiin meidän sarjalle ja sitten vielä punaiselle pystylle. Jostain syystä punainen pysty ei tullutkaan enää videolle jolle nyt ei toki jälkikäteen mitään voi. No, muutenkin meidän kuvaaminen vähän epäonnistui, ensin meillä nimittäin oli järkkäri mukana mutta olin unohtanut muistikortin joten silläpä ei sitten kuvailtukaan. Videot on siis otettu puhelimella.
Käydäämpä rata kuitenkin läpi. Trippelille päästiin hyvin sisään, vauhtia sen jälkeen oli vähän liikaa, mutta sain kuitenkin Allun kontolliin ennen sarjaa. Sitten tulikin tuo videolta harmillisesti pois jäänyt pysty. Sille meinasi tulla paikka liian lähelle, mutta kerrankin mä tein päätöksiä ja sain Allun lähtemään hyppyyn vähän kauempaa. Normaalisti noissa kohdissa jään vaan odottamaan mitä tapahtuu, mutta nyt osasin ratsastaa ja saatiin oikeasti estettyä puomien putoaminen, eikä vain jälkikäteen mietitty että mitä olisi pitänyt tehdä. Kyllä tuollainen pieni juttu voi vaan saada ratsstajan onnelliseksi. Hevonenkin oli silmin nähden tyytyväinen itseensä. Muutenkin treenit meni hyvin, nekin pätkät jotka eivät videoilla ole!
Tällaiset treenit, Mariorin vielä irtojuoksutin Allun hyppelyiden jälkeen. Tästä ei kuitenkaan materiaalia kun ei kädet riittäneet enää kuvaamiseen.
Toissa päivänä eli helatorstaina meidän seurue starttasi aamulla auton nokan kohti Turkua. Luvassa oli 2-tason estekilpailut Artukaisissa, samassa paikassa jossa Turun (vääntynyt tosin ihmisten suussa Surun) Malja järjestettiin viime vuonna ja järjestetään siis tänäkin vuonna. Moni varmaan tietääkin että vime vuonna se kenttä oli Turun Maljassa aika hirveässä kunnossa, ja tapahtuma jäi fiaskoksi. noh, nyt kenttä ei ollut mutainen, mutta päivän polttavin puheenaihe se silti oli. Kenttä oli nimittäin paikoin kun juoksuhiekkaa, ja välillä tuntui että vaikka kuinka hevostaan käski eteen niin jäi vain paikalleen juoksemaan. Ei pääse tuo kenttä meikäläisen eikä näemmä monen muunkaan suosikki listalle.
Luokkina oli Mariorille 90 cm ja allulle metri ja 110cm. Radoista video blogiin tulee vain 110cm luokasta, mutta käyn kyllä tässä nuo kaksi muutakin luokkaa läpi.
Jaa miten niin liioittelun makua?
Mariori sai 4vp perusradalta ja oltiin yhdeksänsiä. Osallistujia siis oli joku vajaa 30(?) Ykkönen alas, muuten rata ihan jäätävää kohellusta hevosella joka ei ollut tippaakaan kuulolla. Kolmoselle tuollainen jäätävä loikka, neloselle ahtaasti. Ratsastajalta tippuu jalustin ja onneksi hevonen tajuaa hidastaa etten lennä. Noh muuten matka jatkuu ihan ok. Mutta siis ei, en ollut tyytyväinen, vähiten tyytyväinen olin siihen että mulla oli jälleen yksi suokin pöhkö alla joka ei kuunnellut mua sitten yhtään.
4. este
4. esteeltä laskeutuminen
Hei, mihin se jalustin meni?!
Tuli niitä hyviäkin hyppyjä muutama, onneksi.
Sitten se Allun metri, noh 12vp tippuneista puomeista. Pudotukset johtui siitä että ratsastin itse ihan liian miten sen sanoisi, siististi...tai ajatellen. Noin raskaalla kentällä ei olisi kannattanut alkaa miettiä että tässä lyhennän ja tässä pidennän jne. Tuommoisessa juoksuhiekassa olisi pitänyt vaan mennä täysillä. Ei toki holtittomasti, mutta ratsastaa eteen normaalia agressiivisemmin. Mutta minkäs mahtaa, harvassa paikassa on noin pehmeää pohjaa, joten en ole tottunut siihen että kokoajan on keskityttävä vain puskemaan eteen päin. Itse kun tykkäisi ehtiä ajatella esteiden välillä ja estettä lähestyttäessä muutakin kunin eteen, eteen ja eteen. Ei me treeneissäkään ratsasteta sillä lailla kun noin upottavassa ja raskaassa kentässä täytyisi mennä, ei tietenkään. Mutta jooh kenttä oli mitä oli. Pudonneet puomit siis toisin sanoen johtuivat siitä ettei päästy sieltä maan sisästä tarpeeksi ylöspäin.
100cm rata
100cm rata
Tämä 110cm oli mielestäni päivän paras luokka vaikka virheitä kertyi 9. (vp puomeista ja 1 enimmäis ajan ylityksestä (aikaratsastusluokka). Pitää suhteuttaa asia siihen että tältä radalta tuli paljon hylkyjä ja muutama keskeytyskin joten siihen nähden hyvin, kieltoja tällä radalla näkyi myös paljon, me päästiin kaikesta kuitenkin yli, vaikka aika jäikin huonoksi. Nuo pudonneet esteet ovat molemmat samsta päädystä. Kakkonen ja vitonen, suurin syy niiden putoamiselle on se että tuo oli se pahin pääty ja välillä jalka upposi sinne ihan kunnolla. Sieltä olikin sitten kiva yrittää tarpoa esteelle...
Tässä luokassa kuitenkin osasin jo ratsastaa napakammin ja käskin Allua kunnolla eteen, paljon enemmän kun mitä normaalisti ja normaali olosuhteissa tarvitsee. Tämä auttoi, vaikka ratsastus olikin epämukavampaa kun ei ehtinyt keskittyä samoihin asioihin mihin normaalisti koska piti vain yrittää saada laukka irtoamaan sieltä kentän "sisästä". Hienosti poika kuitenkin jaksoi joka solullaan liikkua, sen tuo pohja vaati että päästiin edes etenemään.
Tällä lailla nämä kisat nyt sitten meni, Turun Maljaan me mennään Allun kanssa ja otetaan kaksi 110cm luokkaa. Nyt ainakin osaan ratsastaa tuolla ehkä paremmin kun olen nähnyt kuinka raskas se pohja on, tavoitteita en aio sen kummemin ottaa, kun ei kieltoja tule niin tulkoon sitten pari puomia, tuolla pohjalla olen siihen ihan tyytyväinen
110cm radalta
Onko teillä huonoja kokemuksia kisapaikkojen kentistä? Kerro toki omasi kommenttiboksiin!
