Pitkästä aikaa itsenäistä hyppelyä (video)

 

Eilen me tosiaankin oltiin Maijan maneesilla hyppäämässä, mutta tavallisesta poiketen itsenäisesti. Meidän nimittäin piti mennä torstaina normaalisti estetreeneihin mutta meilläpäin oli tiet ihan sannoittamattomina. Tai no ei kaikki tiet mutta pitkä ja vaikea pätkä joten oli todettava ettei meidän karavaani torstaina starttaa minnekään. Äiti sitten sopi Maijan kanssa että jos perjantaina on tiet paremmassa kunnossa niin tullaan maneesilla käymään.

 

Tiet sitten oli onneksi sannoitettu ja päästiin maneesille. Tarvetta tosiaankin oli, sillä viimeksi kunnolla hepat oli liikutettu viikko sitten lauantaina kouluvalkassa. Kotona ei näillä keleillä oikeasti vaan ole paikkaa muulle kun kävelylle. Kaikki on peili jäässä. Meillä on Allun kanssa nyt maanantaina ja tiistaina Piia Pantsun valmennukset, ja niihin olisikin ollut vähän tympeää mennä parin viikon hyppy tauon jäljiltä. Nyt siis niihin voin mennä luottavaisin mielin. Oli sen verran onnistuneet treenit eilen.

 

Mä ratsastin vain Allun ja Tuuli meni Mariorin. Äiti nosteli esteitä. Kun oltiin verkkailtu tultiin kavalettia pääty ympyrällä ensin ravissa ja sitten laukassa. Tämän jälkeen aloimme lämmitellä n. 60-70cm korkeilla esteillä. Ensin muutaman esteen tehtäviä ja sitten minä menin radan jonka jälkeen Tuuli meni radan. Tämän jälkeen äiti alkoi nostaa rataa metriin, ja tulin itsekin selästä nostamaan esteitä. Kun esteet oli nostettu huomasin että äiti oli nostanut kaikki esteet kannattimen mukaan eikä puomin mukaan, näin ollen n. puolet radan esteistä olinkin 105cm eikä 100cm. Totesin sitten että antaa olla, ei se siitä viidestä sentistä kiinni, ei käytetä aikaa esteiden edestakaisin sahaamiseen. Ja ei, ei tosiaankaan ollut siitä viidestä sentistä rata kiinni. Allu liiteli joka esteestä huippu hienosti yli, ei kieltoja, ei tiputuksia koko radalta. Ja me ei ennen olla menty rataa jonka kaikki esteet on 100cm, ja nyt mentiin ja ihan kunnon rata mentiinkin. Loppuun otettiin vielä vähän yksittäisiä isompia tehtäviä (120cm) joista yksi videon lopussa. Videolla siis tuo rata ja yksi yksittäinen tehtävä.

 

 

    

Muutenkaan kieltoja ei tullut kuin muutama ja nekin ihan omia mokia, ja yksi ihan lopussa, kun väsymys iski yllättäen. Hyvä kuitenkin että se kieltää jos tuot ihan päin hemmettiä esteelle, siinä oppii itsekin tuomaan kunnolla. Hyvä mieli jäi itselle ja toivottavasti hevosellekin. Valmennuksesta saatavan hyödyn huomaa tässä oikein hyvin. Ei ole itse enää niin hukassa yksinkään mentäessä. On aina kiva huomata että jotain valmennuksesta on jäänyt muistiin kun pärjää yksinkin, ja toivottavasti sitten kisaradoillakin. Mutta kyllä se itselle on alkanut varmaksi käydä. 20.3 kun on seuramme vuoden ensimmäiset aluekisat, me mennään 90cm ja 100cm. Metri ei Allulle mikään iso juttu ole, eikä enää niin  minullekaan, sillä hevoseen on luotto korkea.

Sunnuntaina onkin Team Varsan tiimi palaveri jossa suunnitellaan kauden kisoja. Siitä sitten mahdollisesti postausta, riippuu syntyykö meille jotain erityisiä suunnitelmia. Pari juttua olen jo tästä kaudesta ehtinyt miettiä, mutta niistä lisää kun asiat varmistuvat.

Kommenttia saa laittaa, ja erikoispostaus ehdotuksia otetaan mielellään vastaan jos semmoisia jollakulla on. Myös uudistuneesta ulkoasusta saa heittää mielipidettä.

Vuoden eka kouluvalkka

Huh. Pitkästä aikaa päästiin kouluvalkkaan ja tarvetta tosiaankin oli. Saatte valkasta koostevideon ja kuvia, sillä sain kuvaajan meille mukaan. Kuvien ohessa vähän tarkennuksia siitä mitä tehtiin.
     

Allun kanssa keskityttiin paljolti gramaanien käyttöön ja siihen että minä oppisin käyttämään niitä oikein. Kun homma alkoi sujua, alkoi myös Allu käyttää itseään hyvin. Anne sanoikin että gramaanien käyttö on Allulla hyvä, se venyttää sen lihaksia, ja samalla venyvät lihakset vahvistuvat.  Näin Allu myös oppii kulkemaan oikeinpäin.

Muutoin tehtiin aika paljon ympyrätyöskentelyä sekä alettiin harjoitella laikanvaihtoja. Allu ne periaatteessa osaakin, mutta omat avut kaipaa vielä selvyyttä, oikealla tiellä kuitenkin ollaan. Keskityttiin siihen että Allu taipuu hyvin ja antaa niskastaan periksi.

Palautteena Allusta sain, että paljon taivutteluja ja perusjuttuja. Gramaaneilla mennään vähintään kerran viikossa. Mutta valmentajan mukaan Allusta tulee vielä tosi hieno. ja positiivista oli että kun Annen johdolla kouluvalmentautuminen aloitettiin syyskuussa, saatiin joka kerta palautetta eteenpäinpyrkimyksen puuttumisesta. Nyt Allun kunto on selkeästi kasvanut, ja välillä eteenpäinpyrkimystä oli jopa turhan paljon.

Mariorilla tehtiin pitkälti samoja juttuja ja alettiin jo vähän hakea myös ideaa vaihtoihin. Aika mahti fiilis tuli kun tunnin jälkeen Anne sanoi että Marsusta on ihan mahdollista saada aluetason kouluhevonen.

Talvikuvapurkaus

Tänään Tuuli kävi Mariorilla ja mentiin yhtä aikaa pellolle. Äiti pääsi kuvaan meitä, ja tuli kyllä niin kivoja kuvia kun keli oli niin hyvä. Mentiin isolla ympyrällä työstin Allua ravissa ja laukassa sain sen meneen myös tosi kivastikin, ja toki vähän päästeltiin myös vähän. Allulla myös kokeilussa kimblewickit ja oli tosi hyvä niillä. Pikkuriikkiset pidätteet riitti ja muutenkin tuntui hyvältä maastoilu kuolaimelta meille. Muutoin käytetään siis edelleenkin kolmipalaa.

Pitemmittä puheitta kuvia. Sillä kuvat kyllä kertoo tällä kohtaa kaiken oleellisen: hauskaa oli ja ilma suosi.

Hyvä kaveri ja parhaat hepat, paremmaks sunnuntaita on vaikee tehdä! :)

Söpömpää elävää ei varmaa löydy. Marsu <3

Laukassa varsinkin Allu oli uudella kuolaimella tosi kiva. Ei painanut yhtään kädelle vaan meni heti kunnolla, ilman minkäänlaisia vetokilpailuja.

Loppu päästelyt.

"Kiltti heppa, taputa sitä!"

Eilen oltiin Maijan estetreeneissä molempien hevosten voimin. Ja videotakin saatiin. Ensin menin Marsun. Marsusta ei nyt erityisemmin materiaalia ole. Äiti yritti jotain kuvata puhelin toisessa kädessä ja hevonen toisessa. Mariorin valkka muutenkin meni vähän häsläykseksi muutamista syistä joita en halua blogiin jakaa. Mutta eikös välillä pidä epäonnistua niin onnistuminenkin tuntuu joltain..

Pahoittelut puhelimen laaduista.

Allusta taas on video. Videolla näkyy yksi yksittäinen tehtävä, rata ja radan jälkeen uudelleen otetut esteet 1-5a,b. Alkuun tuntui ettei tästä tule mitään. Mutta kun alettiin päästä hyppäämään alkoi yhtäkkiä kaikki sujuakin. Maija sanoi ettei Allu ole ikinä sen tereeneissä hypännyt noin. Kuulemma ihan kuin sillä olis ollut vieterit jalassa. yksi kunnon pukkikin saatiin, joka kuulemma oli ihan hyvä koska se kertoo että heppa reagoi. Pukki tuli siis huonon hypyn jälkeen.

Kieltoja tuli vain yksi, puomeja tippui vain pari kertaa. Mutta päästiin menmään meidän ehdottomasti vaikein rata ikinä ja korkein rata, kaikki esteet oli vähintään 90cm mutta suurin osa yli, korkeimmat 105cm. Mahtava tunne kun selvitin itsekin tuon radanihan suhteellisen hyvin. Pari kertaa Allu jäi vähän yksin mutta meni silti yli eikä osoittanut mieltään, nämä oli niitä hetkiä kun tuo otsikon lause kuului Maijan suusta..:D Perusratsastusta, perusratsastusta.

Piia Pantsun valmennus 11.1.

Maanantaina olimme Allun kanssa Piia Pantsun valmennuksessa. Valmennus keskittyi aika paljolti kouluratsastukseen sekä puomi ja kavaletti tehtäviin. Lopuksi myös hyppäsimme hieman. Piian valmennukset siis olisivat olleet kaksi päiväiset mutta itse en kahtena päivänä mennyt koska tämä oli eka Piian valmennus minulle. En siis heti halunnut varata kahta valkkaa kun en voinut olla varma sopiiko valmentaja minulle. Mutta voin todeta että todellakin sopi, ja ensi kerralla menen kahtena päivänä. Ekana päivänä on siis tarkoitus jumppailla hevoset valmiiksi seuraavan päivän varsinaiseen hyppäämiseen.


Mitä me sitten tehtiin. No, me taivutltiin, väisteltiin, mentiin monenlaisia puomi ja kavaletti tehtäviä. Vaikka ja mitä. Niin paljon kaikenlaista tehtävää ja informaatiota että se on vaikea kirjoittaa ulos. Meillä siis oli korvanappi korvassa ja kuultiin sen kautta koko ajan ohjeita. Tosi kätevää, mitkään ohjeet ei vahingossakaan pääse menemään ohi. Videon katsomalla saa aika hyvän käsityksen.

Ilmaa esteen välissä?

Hyvin meni joka tapauksessa. Allu oli hyvä ja parani koko ajan kun tehtiin. Tehtävät olivat mielenkiintoisia eikä mitään jankattu liikaa. Vaikka puoleentoista tuntiin ei montaa hyppyä mahtunut, niin muita tehtäviä mahtui senkin edestä. Allu sai palautetta nuorelle hevoselle yllättävän hyvästä kunnosta ja siitä että se on erittäin nöyrä hevonen. Piia myös epäili että kesällä jos se pääsee laitumelle syömään vähän ravinteikkaampaa ruohoa, niin sieltä voi paljastua paljonkin isompi moottori ratsastaessa kun mitä on osattu odottaa. Tosiaan, ensi kerralla menemme ehdottomasti kahtena päivänä!

Pakkasta pakkasen päälle

Toppavaatemonsterit



 

Pakkasta tosiaan tuntuu nyt piisaavan, enemmän kun yksi allekirjoittanut jaksaisi. Minähän en ole näiden paukkupakkasten ystävä en todellakaan, mä olen tosi helposti paleleva ja se tarkoittaa toppavaatetta toppavaatteiden päälle. No eilen sitten tuli selkään mentyä kun pakkasta oli "vain" -15 astetta. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina hepat lomaili koska pakkanen huiteli -20- -27 välillä. Eilenkin ratsastin itse vain Allun ja kaverini Tuuli tuli menemään Marsun. Päätin, tai minä päätin että kamera jätetään kotiin ja mennään yhtä aikaa, ettei kenenkään tarvitse jäätyä pystyyn yrittäessään kuvata. Pohjien takia mentiin taas pellolle, eikä siinä mitään, pellolla oli ihan kiva mennä.

Lähdettiin sellaiselle pellolle jonne meiltä oli kävelymatkaa vähän alle kilometri. Kun saavuttiin pellolle käveltiin se ensin kaksi kertaa ympäri, sitten ravattiin se kaksi kertaa ympäri. Sen jälkeen tehtiin iso ympyrä keskelle peltoa ja laukattiin siinä yhtä aikaa. Koska maisema oli aivan upea, kaivoin puhelimen esiin ja otin tuulista pari laukka kuvaa. Vaikka puhelimella otettuja kuvia olivatkin niin ihan hyvältähän tuo vastavalo näyttää. On talvi kaunis ei siinä mitään, mutta pitääkö olla näin hemmetin kylmä?

Tuuli ja Marsu

Kun oltiin ympyrällä laukattu päätettiin antaa hevosten vähän päästellä laukassa pellon pitkällä reunalla. Tarkoitus oli päästää suora, ja suoran päähän tehdä ympyrä jolla himmataan ravin kautta käyntiin. Noh, eka kerta meni molemmilla hyvin. Toisella kerralla Allu päätti ettei haluakkaan mennä Mariorin takana, ja painoi täpöä ohi. Ja jestas kun se meni kovaa, ja ihan ulkona mun avuilta. Hetken aikaa olin varma että mä tuun täältä alas ennen kun tää pysähtyy. Ja taakseni en voinut katsoa, joten olin varma että Mariori lähti myös. No me seikkailtiin Allun kanssa keskellä peltoa ja sin sen käännettyä takaisin päin. Yllätykseksi huomasin että Mariori teki kiltisti ravi ympyrää siellä missä pitikin. Se ei siis ollut lähtenyt, onneksi. Allu jaksoi vielä päästää täysillä Mariorin luokse, ja pysähtyi kun päästiin takaisin Marsun luokse. Ei sitten ollutkaan niin kivaa riehua kun ei saanutkaan kaveria mukaan. Mitään suurempia haavereita ei käynyt, yksi hokin polkema tuli, mutta sekään ei mikään iso, ja näin pakkasella ne harvemmin onneksi tulehtuu. Käppäiltiin vielä hetki peltoa ympäri ja lähdettiin kotiin. Nyt ehkä tulee ajan kohtaiseksi hommata Allulle maastoilu kuolaimeksi joku hieman kolmipalaa vahvempi. Yksin se on kyllä ihan rauhallinen ollut eikä lähde, Mutta Mariorin kanssa se ei millään malttaisi pysyä perähevosena, ja ehkä se on sitä lapsekkuuttakin vielä että toisen kanssa suoralla laukatessa alkaa tehdä mieli kisailla...

Pikku riiviö

 

Erikoispostaus: Mitä meidän hevoset syö?

Niin siis perus heinän lisäksi. Mitä kuuluu meidän hevosten väkirehuannokseen? Hevosten ruokinta jaksaa tuottaa närää ja erimielisyyttä joten aivan alkuun sanonkin, nämä on meillä hyväksi todettuja rehuja, jollain toisella toimii joku toinen.

1. Perus kivennäinen.
Jonka merkkiä en nyt tähän hätään muista, mutta siis aivan perus kivennäinen tätä saavat kaksi tuollaista mitallista päivässä.

2. Pellavarouhe
Pellavarouhetta saavat yhden mitan päivässä. Pellavaa syötän vatsan normaalia toimintaa tukemaan.

3. Raicing Greenline
Tätä on syötetty Mariorille jo useamman vuoden koska se on niin herkästi laihtumiseen taipuvainen, mutta energiaa riittää silti. Allu saa tätä myös. Molemmat saavat tätä litran päivässä.

4. Pharma Vitamin & More
Vitamiinia + sinkki ja biotiini. Tätä saavat riittävän vitamiinin saannin takaamiseksi yhden mitallisen päivässä. Tämä sisältää myös biotiinia joka on hyväksi mm. kavioille.

5. Biotiini
Meillä ei koskaan ole olleet parhaista parhaimmat kaviot Mariorilla, eikä ole Allullakaan, tätä siis mitallinen päivässä kavioita vahvistamaan.

6. Valkosipuli rouhe
Tätä tarjotaan kaksi mittaa päivässä hengitysteitä silmällä pitäen.

7. Lakritsijuuri rouhe (kuvaan laitettu 6., joku ei ilmeisesti keskittynyt kuvaa tehdessä...)
Aaa, yrttejä. Niistä ja niiden toimivuudesta ollaan montaa mieltä. En kuitenkaan koe olevani mikään hihhuli kun sanon tuon oikeasti olevan hyvä yrtti, olen sen saanut huomata itsekin. Mariori siis on taipuvainen saamaan keuhkoputken tulehduksen, eli hengitysteitä varten tätä annan molemmille. Tämä myös vahvistaa maksaa. Itsekin olen tätä talilla flunssassa ollessa poskeen pistänyt ja kyllä se röörejä mukavasti aukaisee. Ja on muuten hevosille hyvin maittavaa!

Tämä kaikki sitten liotetaan 4l vettä ja annetaan hautua ennen tarjoilua väh. 15min

Eilinen valmennus

 

Videolla on musiikki, vaikka itse henkilökohtaisesti tykkään jättää valmentajan puheet teille lukijoille kuulumaan mutta eilen oli sen verran vilskettä maneesissa/kuvaajan lähellä ettei ne oikein kameralle asti kuuluneet.

Mariorin kanssa treenailtiin käännöksiä, jotka oli sille aika haastavan tasoisiakin, mutta hienosti se painoi menemän, ja pysyi ihan hyvin avuillakin. Lopuksi kuin keskimmäinen pinkki este oli vähän korkeampi ja Marsu hyppäsi sen ihan tosta noin vaan epäröimättä, Maija sanoi että sitä ei näytä paljon esteiden nousu huimaavan. Mutta ehkä Marsu ajattelee että jos ei yli päästä niin läpi pääsee aina, vaikkei se läpi mistään eilen rymistänytkään.


Mariorin vikan radan hyppy

 Allun kanssa ei sitten hypätty niin paljoa vaan mentiin kavaletti harjoittelua jotta saatiin sitä paremmin kuulolle. Lopuksi kuitenkin otettiin myös vähän hyppyjä ikään kuin palkkioksi, ja saatiin heppa tyytyväiseksi kun se sai mennä yhden kerran tuon pinkin okserin metrisenä. Tosin sen jälkeiseen kavalettiin ei sitten enää maltettukaan keskittyä, mutta eihän pikku heppa into piukeena semmosia ehdi katsoa. :D

Allun vikan radan hyppy. Ilmavarat :D

Kuitenkin, hyvät treenit jälleen, vaikka olikin aika extremeä kuskata heppoja maneesille -20 asteessa. Nyt kuitenkin pariksi päiväksi on luvattu niin kylmää että koti treenit jää varmaan aika suppeiksi joten hyvä vaan päästä niin usein maneesille kun mahdollista. Tästä päästäänkin kysymykseen:

 

"Pakkaspäivätvapaat" haluaisitteko jotain erikoispostauksia, kun mulla olisi niihin nyt aikaa? Esim videota? Kommenttia kehiin! :)
 

Vuoden eka postaus, vuoden ekasta valkasta

Eilen siis oli vuoden ensimmäisen valmennuksen aika, ja huomenna mennään taas Maijalle hyppäämään. En valita, näillä säillä on kiva päästä maneesiin. Ensi viikolla päästäänkin maneesi treeneihin mahdollisesti kolmena päivänä. Jes!

Mutta analysoin nyt molemmat hevoset erikseen aloittaen Mariorista sillä se oli ensimmäisenä. Mariori oli yllättävän rauhallinen siihen nähden mitä odotin olevan luvassa. Olin ratsastanut sillä itse viimeksi maanantaina, muuten sen ratsastuksista vastasi viime viikolla Tuuli ja äiti. Alku verkoissa toki oli pientä innon puhkumista mutta viimeinen rata meni tosi hyvin. Varsinkin tuo ruskea valkoinen okseri kuvaajaa kohden tuli todella hyvin. Ja jälleen Maija sanoi että vaikka Marsun laukka on välillä mitä on se kokoaa hyppyyn jalkansa hyvin. Mitään kovin isojahan ei kummallakaan menty, vaan ideana oli enemmänkin lähestymisten, teiden ja käännösten treenaaminen, ei korkeus ennätysten tekeminen. Ja tällaiset iisin kokoiset esteet oli ihan kivoja kun meilläkin  hyppytaukoa oli kertynyt n. 3 viikkoa.

Allulla tuli muutama kielto, joista yksi näkyy videolla. Täysin mun mokia. Kaikki 4 kieltoa johtui siitä että päästin tai melkein käskin Allun oikealle ohi, koska oma oikeapohje ei ollut ollenkaan kiinni. Maija käskikin käyttää Allulla enemmän pohjetta, käytän sillä nimittäin välillä liikaa ohjaa, koska Mariorilla ohjaa joutuu luonnollisestikin käyttämään enemmän. Pitää siis muistaa olla vähemmän terävä kädestä Allun kanssa, välillä vaan jää "Mariori ratsastus" päälle kun on mennyt sillä aiemman tunnin. Onneksi Allu ei tee mitään "töks" kieltoja vaan pitää ratsastajan aina parhaansa mukaan selässä. Mutta tosiaan, heti kun keskityin oikeaan pohkeeseeni Allu meni kyselemättä yli. Se ei kyttäillyt, ja sai myös kehuja. Se on kuulemma parantunut hurjasti siitä mitä se oli ekan kerran kun toin sen "näytille". On tietty kiva kuulla että se on mennyt hyvään suuntaan eikä päin vastoin.

Tänään molemmat piti vapaa päivää ja olivat pitkän päivän tarhassa ulkoilemassa. Huomenna ollaan sitten taas iskussa (toivottavasti) meneen uusiin estetreeneihin!

Ainnin! Kerran olin tippuakin kun olin menossa Allun kanssa eri suuntaan, mutta enpäs tippunut, kiitos uusien jalkkarien. Muutenkin noi freejumpit on ihan mahtavat, tykkään!