Pakkasta pakkasen päälle

Toppavaatemonsterit



 

Pakkasta tosiaan tuntuu nyt piisaavan, enemmän kun yksi allekirjoittanut jaksaisi. Minähän en ole näiden paukkupakkasten ystävä en todellakaan, mä olen tosi helposti paleleva ja se tarkoittaa toppavaatetta toppavaatteiden päälle. No eilen sitten tuli selkään mentyä kun pakkasta oli "vain" -15 astetta. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina hepat lomaili koska pakkanen huiteli -20- -27 välillä. Eilenkin ratsastin itse vain Allun ja kaverini Tuuli tuli menemään Marsun. Päätin, tai minä päätin että kamera jätetään kotiin ja mennään yhtä aikaa, ettei kenenkään tarvitse jäätyä pystyyn yrittäessään kuvata. Pohjien takia mentiin taas pellolle, eikä siinä mitään, pellolla oli ihan kiva mennä.

Lähdettiin sellaiselle pellolle jonne meiltä oli kävelymatkaa vähän alle kilometri. Kun saavuttiin pellolle käveltiin se ensin kaksi kertaa ympäri, sitten ravattiin se kaksi kertaa ympäri. Sen jälkeen tehtiin iso ympyrä keskelle peltoa ja laukattiin siinä yhtä aikaa. Koska maisema oli aivan upea, kaivoin puhelimen esiin ja otin tuulista pari laukka kuvaa. Vaikka puhelimella otettuja kuvia olivatkin niin ihan hyvältähän tuo vastavalo näyttää. On talvi kaunis ei siinä mitään, mutta pitääkö olla näin hemmetin kylmä?

Tuuli ja Marsu

Kun oltiin ympyrällä laukattu päätettiin antaa hevosten vähän päästellä laukassa pellon pitkällä reunalla. Tarkoitus oli päästää suora, ja suoran päähän tehdä ympyrä jolla himmataan ravin kautta käyntiin. Noh, eka kerta meni molemmilla hyvin. Toisella kerralla Allu päätti ettei haluakkaan mennä Mariorin takana, ja painoi täpöä ohi. Ja jestas kun se meni kovaa, ja ihan ulkona mun avuilta. Hetken aikaa olin varma että mä tuun täältä alas ennen kun tää pysähtyy. Ja taakseni en voinut katsoa, joten olin varma että Mariori lähti myös. No me seikkailtiin Allun kanssa keskellä peltoa ja sin sen käännettyä takaisin päin. Yllätykseksi huomasin että Mariori teki kiltisti ravi ympyrää siellä missä pitikin. Se ei siis ollut lähtenyt, onneksi. Allu jaksoi vielä päästää täysillä Mariorin luokse, ja pysähtyi kun päästiin takaisin Marsun luokse. Ei sitten ollutkaan niin kivaa riehua kun ei saanutkaan kaveria mukaan. Mitään suurempia haavereita ei käynyt, yksi hokin polkema tuli, mutta sekään ei mikään iso, ja näin pakkasella ne harvemmin onneksi tulehtuu. Käppäiltiin vielä hetki peltoa ympäri ja lähdettiin kotiin. Nyt ehkä tulee ajan kohtaiseksi hommata Allulle maastoilu kuolaimeksi joku hieman kolmipalaa vahvempi. Yksin se on kyllä ihan rauhallinen ollut eikä lähde, Mutta Mariorin kanssa se ei millään malttaisi pysyä perähevosena, ja ehkä se on sitä lapsekkuuttakin vielä että toisen kanssa suoralla laukatessa alkaa tehdä mieli kisailla...

Pikku riiviö