Kiitos ja hyvästi vuosi 2016!

On aika heittää hyvästit tälle vuodelle, huomenna herätään uuten vuoteen, vuoteen 2017! En aio listata teille tavotteita ensivuoteen, sillä ajan saatossa olen oppinut että tavotteet tekevät itselleni lähinnä hallaa, toki minulla suurpiirteisesti on tavotteita, mutta ei mitään tähtiin kirjattua.

Nyt on kuitenkin aika kiittää teitä lukijoita ja listata vuoden mieleenpainuvimmat hetket alle kuvien ja videon muodossa! Kiitos.



Tammikuussa...

...treenattiin ahkerasti, molemmat hevoset olivat aktiivisessa treenissä, ja kisakausi oli suunniteltu pitkälle.

Helmikuussa...

...laitettiin tavoitteet uusiksi, ja haettiin vuodelle 2016 kansalliset luvat.

Maaliskuussa...

...sijoituin Marsulla kauden ekoissa kilpailuissa sekä kisasin Allun ja mun ensimmäiset 2-tason kisat.

Huhtikuussa...

...me hypättiin Allun kanssa hevosmessuilla 100cm luokka, ja ypäjällä ensimmäinen yhteinen 3-tason 110cm.

Toukokuussa...

...kisailtiin turussa sekä Ypäjällä jossa Mariori teki toisen metrinsä vain 4 vp:llä. Toukokuussa käväistiin myös helsingissä Allun kanssa.

Kesäkuussa...

...Mariori teki puhtaan metrin, voittaen koko luokan. Mariori myös teki kansallisen 100cm radan puhtaasti sekä kansallisen 110cm radan vain 8vp:llä

Heinäkuussa...

...Allu lomaili satula ongelmien takia, ja Mariorin kanssa poikettiin Hangossa, tosin laihoin tuloksin.

Elokuussa...

...lomailu vuorossa oli Mariori, Allun kanssa palattiin kisakentille.

Syyskuussa...

...Maija ratsasti Allun ensimmäistä kertaa, ja meidän kouluratsastus sai ihan uuden suunnan. Mä opin vaatimaan allulta enemmän. Mariori alkoi palailla treeniin. Syyskuussa lopetin kouluni.

Lokakuussa...

...Oltiin Allulla oman seuran kisoissa joista saatiin sijoitus. Kisasin myös Mariorilla luultavasti viimeiset estekisani. (Nyt vasta alkaa tajuta kuinka ikävä noita isoja ratoja pojan kanssa tuleekaan)

Marraskuussa...

...viimeiset kisat, ensimmäiset peltoilut ja treenejä.

Joulukuussa...

...klinikalta kuului huonoja mutta helpottavia uutisia.

Oikein hyvää uutta vuotta 2017!

Vuoden viimeiset estetreenit

Menivät hyvin. Ja sehän on toki mukavaa, tietenkin vuosi on kivempi päättää onnistumisiin. Valkassa tehtiin ratoja, ja paljon kaaria sisältäviä sellaisia, hyvä juttu sillä Allun oikeassa kierroksessa on paljon korjattavaa, ja kaaret tekevät hyvää. Korkeimmillaan esteet nousivat 90-110cm joka oli tähän rataan meille ihan sopivasti korkeutta.

Tosiaan oikea kierros, se on haastava, Allu on siihen niin vino, minun täytyy melkein asettaa sitä vasemmalle että pääsen kunnolla suoristamaan esteelle. Mutta kuten Maija lohduttavasti totesi, joku päivä se on vielä suora. Siihen menee aikaa mutta joku päivä se on. Ihanaa kun valmentaja uskoo meihin ja tsemppaa. Jos pitäisi tästä vuodesta sanoa jotain niin hyvän valmentajan merkitys on auennut mulle ihan uudella tavalla.

Treeni meni hyvin, ja saatiin paljon taas työkaluja etenemiseen. Kieltoja tuli muutama, ja ne juurikin sen suoruuden puutteesta, eihän hevonen voi hypätä kylki edellä...

Kaikin puolin kuitenkin onnistunut valmennus, tästä on kiva jatkaa ensi vuoden treenejä kohti!

Satulakaupoilta päivää

Tosiaan, kuten edellisessä postauksessa lupailin, on nyt teidän lukioidenkin aika päästä kartalle meidän uudesta satulahankinnasta. Kuten aiemmin kerroin, kyseessä on koulusatula. Tarkemmin ottaen Trekker Master. Joustorunkoinen penkki siis.

Meille tämä sopi hyvin, ja Allun haastavan selän takia joustorunkoa lähdinkin hakemaan. Nille joille joustorunkoisen toiminta periaate on tuntematon niin tässä netistä lainattu pätkä joka vähän selventää penkin toiminta periaatetta.

 "Trekker- ja Flexible -merkkiset satulat ovat joustavia, eurooppalaisia satuloita, joita on valmistettu Saksassa 2000-luvun alusta saakka. 
          Trekkerin sisällä on rekisteröity Multi Layer -rakenne. Flexiblessä puolestaan on rekisteröity Flex-rakenne. Metallivahvistukset takaavat rakenteen kestävyyden. Ratsastajan paino jakautuu toppauspanelien koko alapinnalle. Iskunvaimennus on tehokkaampi kuin kovarunkosatulassa. 
          Joustava satula on yleensä yhtä tukeva tai tukevampi istua kuin kovarunkosatula. Oikein sovitettu Trekker tai Flexible on miellyttävän pehmeä sekä hevoselle että ratsastajalle. Painoavut välittyvät selkeästi. Satula on helppo sovittaa, ja sama satula sopii sekä suoraan että kaarevaan selkään melko erityyppisille ja erilevyisille hevosille. Satula mukautuu hevosen muotoon hevosen taipuessa ja pyöristäessä selkää, joten satula lepää selässä tasaisesti eri tilanteissa – satula siis sopii eikä häiritse hevosen liikettä." Vanhala.net

Eli joustorunko satulaa ei siis tule sekoittaa rungottomaan. No, tosiaan, joustorunkoisten myyjät ja valmistajat lupailevat paremmin liikkuvaa hevosta ja satulanvaihtelun vähenemistä, sillä kuten sanottu, sama satula sopii niin suoraan kun kaarevaan selkään.

No, itse sanon että helppo tämä oli sovittaa, se on totta, Myös hevosen liikkeet heijastuvat paremmin persauksiin kuin kovarunkosatulassa. Paremmin liikkuva hevonen...juu ja ei, antaahan joustava runko enemmän tilaa liikkua, mutta ainakin Allun kohdalla satulasta riippumatta kakaran on pakko päästä sanomaan ensin jokaiseen pyydettyyn asiaan vastaan ennen kuin voi tehdä niinkuin käskettiin. Niin, Alulla on vissiin joku uhmis, kun kyllä se tekee kaiken mitä pyytää, mutta ei heti, ensin pitää väittää vastaan, ihan niin kuin lapset, no hän on vielä vähän lapsi, mutta aina sieltä on pyydetty asia saatu, vaikkakin välillä kovan kiukuttelun kautta. Eli liikkuvuuteen vaikuttaa ja ei vaikuta. 

Ihana tämä kyseinen satula on kuitenkin istua. Sen toppaukset ovat memoryfoamia, jota löytyy myös istuimesta. Kyllä kelpaa tuollaisessa sohvassa matkustaa. Tai ei, matkustaa on väärä sana, kelpaa istua ja tehdä pohkeella työtä. Joka tapauksessa, näillä kilometri jaloilla koulupenkki on ihan cool. Ei tarvi koulua vääntää polvet suussa.

Vielä loppuun kuvia että pääsette tekin katselemaan tuota vallan ihastutavaa penkkiä.

Treenejä, satuloita

Ai kamala, pidimpäs viikon blogi tauon, mutta en pyytele anteeksi, se nimittäin teki ihan hyvää.

No kuten otsikko kertoo, niin treenailtu ollaan. Viime tiistaina estetreenit joista en kauheasti enää muista, mutta videonpätkät olisi jakaa.

Lauantaina taas oltiin koulutreeneistä, joista äiti ei tajunnut ottaa pätkän pätkää. Harmi, olisitte samalla nähneet meidän uuden penkin...

Koulutreenit oli alkuun ihan tuskaa kun A:n käsitys oli että tultiin hyppäämään. Loppuun sain sen kuitenkin kulkemaan tosi hyvin kuulolla ja aika nätistikkin. Pidempää selitystä en viitsi kuitenkaan materiaaleitta antaa.

Niin satulasta tuossa mainitsin, ja siitä saatte materiaalia tarkemmin toivottavasti keskiviikon jälkeen (kun saan kuvaajaa siis). Kyseessä on estepenkin kaveriksi hommattu trekkerin joustorunko koulusatula. Lisää siitä kuitenkin kuvien kera, ja vähän tarkemmin kerrontaa koko joustorunko ajatuksesta.

Pahoittelut tylsähköstä postauksesta, mutta lupaan, myöhemmin viikolla kattavampaa kerrontaa! Loppuun saatte vielä kuvia mm. lentävästä suomenhevosesta!

Klinikalta kuuluu, eikä pelkästään hyvää

Miten voikin olla näin vaikeaa ja vastenhakoista kirjoittaa tämä postaus. Joka tapauksessa, keskiviikkona lähdettiin teivoon heppojen kanssa klinikalle. Allu vietiin vuositarkastukseen ja Marsu ontumatutkimukseen ja kuviin epämääräisten ontumisten takia.

No, Allu on kunnossa. Taivutuksista nollat, ja syytä kuvaamiseen ei nähty. End of the story siis sen osalta. Ei mitään esille pistävää vikaa.(kopkop) Ja niin hienosti hän käyttäytyi vaikka vierestä meni heppa kärryt perässä kohti ravirataa. Sai nuorimies kehuja ihan eläinlääkäriltäkin. Muuten meidän heppoja saikin sitten alkuun hävetä silmät päästään. Eihän se riitä että kuulee toisen olevan karsinan seinän takana. Ei, se pitää nähdä, ja sitähän ei kersina seinän taakse nähnyt. Kamalaa, varsinkin Mariorista, Allu osasi vähän paremmin käyttäytyä kun minä en kuitenkaan lähtenyt vierestä mihinkään. No rauhoitetta peliin vaan.

Mariori sitten, no odotettavasti se reagoi ontumatutkimukseen. Kuviin vain ja tuloksia odottamaan. Ja tuloksethan tuli, sekä oikeassa että vasemmassa, ja erityisesti vasemmassa etujalassa oli kehäluun ympärille alkanut kasvamaan uutta luuta. Tämä luu sitten häiritsee kehä niveltä. Eli suomeksi; alkavaa nivelrikkoa. Vanhuuden vaivaa, normaalin kulutuksen luomaa ongelmaa. Näinpä sitten laitettiin lääkkeet. En nyt pirullakaan muista lääkeaineen nimeä, mutta kortisonia se ei ollut vaan jotakin luun kasvua hidastavaa. Nyt sitten Marsu saa kipulääkettä suun kautta ja katsellaan mihin tämä lähtee tästä. Löydökset olivat pieniä, ja muuten jalat olivat kunnossa. Vanhuuden vaivat vaan olisivat voineet odottaa sitä oikeaa vanhenemista, poikahan on vasta 11. Jalkoihin laitetun lääkkeen pitäisi alkaa puremaan 4-6vk:n päästä. Mutta poika on kyllä virkeä, eikä selkeästi onnu.

Liikutus on vielä vähän mysteeri, hyppäämistäkin saisi muutaman kuukauden jälkeen alkaa koittamaan, mutta olen päättänyt ettei Marsulla mennä enää isoja. Jotain pikkusia omaksi iloksi, mutta enimmäkseen koulua ja maastoilua. Haluan että kuluminen on mahdollisimman hidasta, joten siksi jätetään kuluttavimmat aktiviteetit minimiin.

Miten pitää kenttä talviratsastettavassa kunnossa?

Pulma joka saattaa ulkokentän omistavia talven tulon kanssa pähkäileviä askarruttaa. Itse olen tässä toistaiseksi onnistunut, joten jaan tähän mennessä hyväksi kokemani vinkit.

Suolaa, suolaa enemmän suolaa

Suomen olosuhteissa väitän että suolaaminen on kaiken a ja o. Syksyllä kun oon vielä plussa kelit, niin reilusti suolaa kenttään. Ensimmäisten pakkasten jälkeen uudelleen ja sitten tarpeen mukaan. Meillä on nyt syy-taven aikana mennyt n. 450kg suolaa. Eli ihan millään suolasirottimellisella ei pärjää. Suolaa voi ostaa agrimarketeista sekä erinäisistä rauta- ja puutarhakaupoista.

Riko pintaa

Suolaamisen lisäksi pintaa pitää rikkoa. Tähän käy esim. äes. Meillä ei äestä tällä hetkellä ole käytössä joten olen rikkonut pinnan rehupiikeillä. Ne ovat toimineet hommassa ihan hyvin, mutta vanhan pikku äkeen kunnostus tähän käyttöön on silti suunnitteilla.

Käytä koneita ja usein

Lanaa, äestä, lanaa, äestä ja lanaa taas. Pakkasilla kenttää täytyisi jaksaa vähintään jokatoinen päivä kunnostaa. Koneellisesti.

Poista ylimääräinen lumi

Kun lunta tulee oikein kunnolla, se pitää poistaa. Itse poistan lumen kauhan avulla. Mikäli kentän pinta on päässyt koppuroitumaan, poistan myös ohuen kerroksen hiekkaa lumen mukana. Tämän jälkeen on aika taas äestää, lanata ja taas äestää ja lanata.

Harkitse

Mikäli on satanut aivan ohut kerros lunta, itse suosin että se jätetään poistamatta. Ja nyt puhutaan jostain puolen millin ohuesta pakkaslumi hunnusta. Tällainen lumi käy lähes hiekasta, eli äestetään ja lanataan hiekan mukaan.

Toivo parasta

Niin, ja olemmehan suomessa, joten voit vain toivoa parasta. Mikäli kelit jatkuvasti prenkkaavat, on lähes mahdoton pitää kenttää priimakunnossa. Näillä vinkeillä voit kuitenkin edesauttaa sitä ettei kentän käyttökelvoton jakso kestä kuukausia vaan viikkoja tai päiviä.

Kenttä voi näyttää tältä vaikka ulkona olisikin -10 pakkasta ja juuri ollut lumisade.

Video viikonloppu

Lauantailta on kaksi videota, ja oikeastaan mulla ei ole niistä kauheasti kerrottavaa. Vidot puhuu mielestäni ihan hyvin puolestaan, joten lyön ne nyt vain tähän. Myöhemmin viikolla saatte pientä kuulumispostausta jossa julkaisen viime lauantaina otetut kuvat. Mutta nyt, videot toivottavasti tykkäätte!



Allulla tosiaan menin hackiksilla. Mielestäni on hyvä antaa välillä suun levätä, varsinkin kun meillä on melko kova estekuolain. On hauskaa huomata kuinka hyvin Allu otti hackiksen vastaan. Kulkeehan se joo välillä luotilinjan alla, mutta voisi olla ettei se kulkisi ollenkaan. Välillä on hyvä lyödä kukkahattu päähän, ja joutuipa pohkeet töihin. Tekee hyvää kun ei voikkaan ratsastaa samanlailla kädellä, vaan pitää tehdä omalla jalalla töitä.


Mariori sitten tarjoileekin kaikille liinassa joksemisen lyhyen oppimäärän. Meentiinpä sitä kertaalleen mukkelis makkeliskin kun unohtui montako jalkaa on. Onneksi kenttä on kuitenkin suolauksen ja ahkeran koneellisen huollon ansiosta todella hyvässä teossa. Toistaiseksi joka askellaji on onnistunut, ja voisipa tuossa pieniä hyppiäkin jos tarvetta olisi.

Winter wonderland

Purampa teille nyt eiliset kuvailut, ja samalla saadaan mukavasti kuvia siivittämään arkikuulumisia sisältävää postausta. Lopussa myös kyssäri teille lukijoille.

Tämä viikko on ollut melko tavallinen tähän saakka. Tiistaina oltiin valmennuksessa, ja siitä tulenee oma postauksensa joten ei sotketa sitä tähän postaukseen. Muuten on treenailtu normisti. Eilen meni useampi tunti kentän huoltoon, mutta se kannatti. Nyt on kenttä semmoisessa kunnossa että joka askellaji onnistuu.

Ensi viikko tuleekin olemaan vähän kiireisehkö, maanantaina on ohjelmassa reissu Ypäjälle. Käydään satulakorjaamolla tarkistuttamassa Allun satula. Viimeksi käytiin elokuun alussa, mutta nuoren hevosen selkähän ehtii 4 kuukaudessa muuttua paljon, joten asia on hyvä käydä tsekkaamassa ennen kuin mitään "oireita" ilmaantuu.

Keskiviikkona vuorossa onkin Teivon reissu. Molemmat hepat menevät klinikka käynnille. Allu vuosi tarkastukseen, eli taivutukset tiedossa, ja tarvittaessa kuvat jos jotain ilmenee, mutta ei sillä kyllä ole mitään ollut joten en usko että kuvia tarvitaan. Toivottavasti ainakaan ei tarvita.

Mariori taas kuvataan sillä taivutuksista ei olla saatu mitään irti. Mariori on taas silloin tällöin ontunut, ei pahasti mutta vähän. Nyt ei ole taas ontunut, tosin on ollut ratsastamattakin 1,5kk. Nyt täytyisi taas vähän liikutella ennen klinikalle menoa ja katsoa mitä jalat sanoo. Kavioruston luutumasta on epäilys, ja kun on nuo kesän oudot ongelmatkin niin kuvaaminen on varmasti paras vaihtoehto tässä kohtaa. Selvyys olisi kiva saada, ja tietää mitä voi tai ei voi tehdä.

Ja sitten se kysymys teille lukijoille. Olisiko kiinostusta videopostaukseen viikonlopulta? Kuvaaja olisi saatavilla, kerrankin.

Tampereella kisoissa

Sunnuntaina päätettiin meidän kisakausi Tampereelle 3-tason kisoihin, tosin 2-tason luokkaan, mutta kuitenkin. Menimme pitkästä aikaa metrin, ja olin kyllä oikeesti tosi tyytyväinen hevoseen.

Käydään vaikka rata este esteeltä läpi, voitte katsoa videon ennen tai jälkeen teksti osuuden. Rata tosiaan ei ollut mikään vaikein, mutta koska meillä ei tuo meno ole aina sitä varminta ollut näiden viime kuukausien aikana niin olin vähän varauksellisin mielin. No, 1. okseri, ei ongelmaa hyvä sisään hyppy. 2-3 linja, askeleet osui, hyvät hypyt. Neloselle tiukka tie, mutta ei ongelmaa, hyvä paikka ja puhdas hyppy. Viitoselle pitkä lähestyminen ja sekin ilman ongelmaa. Kutoselle liikaa pohkeella joten puomi mukaan, ihan oma moka. No sitten meni omat plasmat sekasin seiskalle ja ratsastin linjan 6-7 niin huonosti ettei hyvään paikkaan ollut mahdollisuuttakaan. No, sain kuitenkin itseni kerättyä ja tehtiin tosi hyvä sarja 8 a-b. Uusintaan ei päästy kun menin tuon linjan möhlimään, mutta en voisi olla enempää tyytyväinen kun tehtiin kielloton rata.


Ehkä tää tästä vielä, välillä on ollut usko tekemiseen lujilla, ja tulee varmasti vielä olemaankin. Talven aikana meillä on paljon työtä tehtävänä, niin teknisissä asioissa kuin ihan yhteisen sävelen löytämisessä ja maastakäsittelyssäkin. Jotain maastkäsittely kurssia olen talvi kuukausille ajatellut. Kun tuntuu että maastakäsittelyä haluaisin parantaa. Haluisin siitä hevosesta "osan mua". Tiedä onnistuuko se koskaan, Sipsin jälkeen vaatimukset on kovat, se oli mulle semmonen johon pystyi luottamaan 101%. Haluisin Allustakin semmoisen. Aika näyttää.

Käsi ei tottele, pohje ei tottele, eikä heppakaan tottele

Ratsastus, se on pirun vaikea laji, mutta itsensä kritisointi taas on välillä turhankin helppoa. Tänään siis ratsastin Allun, kahden vapaapäivän jälkeen. Vapaapäiviä ei ollut kahta peräkkäin omasta tahdostani, mutta meillä on ollut niin kamalat vesisateet ja myräkät, ettei ulkokentälle ole mieli tehnyt, kun mikään sadevaate ei olisi riittänyt, ja kokoajan sai miettiä mitä tuuli lennättää päälle.

Näin ollen pääsi pari vapaapäivää syntymään ja siinä on joku ihme juttu että kun hevonen on viikon lomalla, ei ratsastuksessa ole mitään ongelmaa, mutta kun se on sen maagisen kaksi peräkkäistä päivää niin eikös ala ihme riekkuminen. Jo hevosen varustaminen oli oma shownsa. Kun ei, ei vaan voi seistä kahta sekuntia pitempään paikallaan. Ei vaan voi. Kentällä sitten alkoi tämä kiukuttelu kun olisi jotain pitänyt tehdä. Ei, me ollaan lomailtu kaks päivää, joten yksinkertaisesti ei vaan tänäänkään voi pieni hevonen jaksaa. Siinä alkoi sitten oma hermostuminen ja tuloksena oli kaaos.

Hevonen tököttää selkä notkolla ja pää pilvissä eteenpäin ja ratsastaja painaa käsiä alemmas. Tuloksena hevonen tököttää vaan pää pahemmin pilvissä. Miten voi olla näin vaikeaa. Mun suurin ongema tällä hetkellä on ehdottomasti se että mun kädet on liian alhaalla. Heh, juuri puolivuotta sitten asia oli niin päin että kädet oli aina liian ylhäällä. Ojasta allikkoon. Myös laukassa oma jalka liukui liian eteen, mutta laukka oli ehdottomasti päivän paras askellaji. Kertaalleen hevoseni myös hyppäsi oikein kunnolla pystyyn. Tämä siksi että käskin poikaa peruuttamaan kun juoksi alta karkuun kauheaa vauhtia. Peruuttaminen ei sitten ollutkaan kivaa, mutta saatiin sekin sitten sujumaan kun asiasta hetken keskusteltiin. Loppuen lopuksi sain sitten pojan rennoksi ravissa, mutta aikaa meni. Ja kun kuvia katsoo, niin ne kädet, ne kädet. Niihin pitää alkaa nyt tosissaan kiinnittämään huomiota, ettei ne ole tuossa sylissä, sillä silloin Allu vain alkaa painaa kättä vasten ja jännittyä. Käset ylös, kädet ylös, ja kohta ne pitääkin taas saada alas. Jestas kun on vaikiaa!