Miksi harrastan hevosia?

Niin miksi? Enää ei voi sanoa että harrastaisin vain ratsastusta sillä omat hevoset vaativat todella paljon muutakin kuin vain ratsastamista. Varsinkin kun ovat omalla tallilla.

Miksi ylipäätään hevosihmiset jaksavat rämpiä syksyn pimeinä kuraisina iltoina hakemaan hevosia tarhasta, jynssätä suojia puhtaaksi, kiivetä putoamisen jälkeen takaisin selkään, juosta hevosensa perässä kun se karkaa ja pelätä kokoajan että nyt se katkaisee jalkansa ja saatuaan ponin kiinni tarkistaa ja kylmätä joka jalka (vaikka mitään ei käynytkään...), käyttää satoja..tuhansia euroja varusteisiin, valmennuksiin, kilpailuihin... Miksi? Miksi nämä "hullut" hevosihmiset uhraavat aikaa ja vaivaa vain jonkin eläimen takia?

Omalla kohdalla syyt ovat ainakin seuraavat:

1. Kun hevosen luottamuksen saavuttaa ja löytää yhteisen sävelen siitä tulee ystävä isolla Y:llä!

2. Ratsastaminen on kivaa. On ihana lähteä maastoon, hypätä esteitä, onnistua koulutreenissä ja kilpailla. Epäonnistua saa ja pitää, mutta useimmiten ratsastuksen parissa koen onnistumisen tunteita, kuin epäonnistumisen.

3. On kivaa että joku pitää sinua tärkeänä. Hevoset kyllä osaavat arvostaa että ruoka tulee ajoissa ja pahalla säällä pääsee ajoissa puhtaaseen karsinaan.

4. Olen aika "syvällä" tässä touhussa. Niin, kun on omia heppojakin ja vuosiakin tätä harrastusta ehtinyt harrastaa, siitä tulee elämäntapa. Ei sitä niin vain voi lopettaa kun on saanut isojen eläinten luottamuksen, kun niistä on tullut ystäviä ja perheen jäseniä, niin ei ei sitä todellakaan vain pysty lopettamaan sormiaan napsauttamalla.

Hyvää Joulua!

Hyvää ja erittäin lumista joulua kaikille blogin lukijoille! Normaalisti hevosten tulosta asti olen jouluaattona käynyt jonkin sortin jouluratsastuksella mutta tällä kertaa se jää välistä hirveän lumipyryn vuoksi. ratsastellut olen kentän huonon kunnon takia vain pellolla, jotka ovat kyllä hyvässä kunnossa.
Postauksia loman aikana toivottavasti aktiivisemmin, mahdollisesti heppa-asioiden ulkopuoleltakin. Kännykkään on tässä parin viimepäivän aikana kuitenkin kertynyt kuvia jotka laitan nyt tähän! :)

Piparitalo onnistui ainakin paremmin kun viime vuona..:D

Toppatakkiponi <3 ;)

Piirrellytkin olen ja sain aikaan hepoille karsinakyltit.



Hyvää Joulua!

Silloin kun oli vielä lunta...

Eli eilen. Sain äidin kuvaamaan meidän menoa hetkeksi. Sipsillä ratsastelin eilen. Kenttä kuvat hiukan tärähtivät kun alkoi hämärtää, mutta eivät onneksi pahasti tärähtäneet. Onneksi otettiin kuvia eilen, niin saatiin jotain lumisia kuviakin. :)

Maisema oli ainakin upea jos ei muuta :)

Tästä tykkäsin varsinkin maiseman puolesta, joten en paljoa rajaillut.

Kuka tätä on treenannu koulussa? Ei tää viime joulukuussa viellä tällain mennyt...

"kevyt istunta" :'D

Olen nyt saanut blogia taas aktiivisempaan suuntaan kun koulukiireet on helpottanut ja joulun aika tuo (mulle ainakin) jaksamista! Mutta tästä syystä toivoisin teiltä lukijoiltakin vähän elon merkkiä, joten kommenttia vaan tulemaan! :)

Viime kauden kohokohdat ja ensi kauden suunnittelua

Nyt kisakauden päättyessä olisi ehkä hyvä listailla tänne muutamat kuluneen kauden kohokohdat, ja toisaalta myös pohtia ensikaudelle jotain alustavia "maamerkkejä".

Meillehän ei ole ollut niinkään tärkeää sijoittua, ehei. Metsästetään vaan hyviä kokemuksia ja kierretään monenlaisia paikkoja. Toki se on hauskaa kun joskus sijoittuu mutta tärkeintä on silti se että on kivaa.

Tänä vuonna minä ja Sipsi aloitettiin aluekisamme. Toukokuussa traikku suuntasi kohti Lietoa ja ensimmäistä alue 90cm luokkaamme. Muistan kuinka olin odottanut noita kisoja, ja kuinka vietävästi jännitti ennen luokan alkua. Jo rataa kävellessä esteet tuntuivat valtavilta, ja vaihtoehto este, mikä se semmoinen on? Kukaan ei meille ollut ikinä edes sanonut että on olemassa vaihtoehto esteitä. Luokasta selvittiin kuitenkin yhdellä kiellolla ja aikavirheellä eli 6 virhepisteellä. Olin niin onnellinen. Meitä ei hylätty, me ei kaaduttu, minä en tippunut. Kaikki kauhu skenaariot siitä mitä tapahtuu kun me hypätään eka ysikymppimme ja vielä aluekisoissa, haihtui pois. Oli vain suunnatonta iloa ja tunne:me pystyttiin siihen.

Toinen kauden ehdottomasti upein kokemus oli Jumping Kemiössä hyppäämämme ysikymppi. Ekat nurmikisat, ja ihan vaan lonkalta. Ikinä ennen emme olleet nurmella hypänneet. Esteet täällä tuntuivat vielä suuremmilta. Lisäksi radalla oli ala -ja ylämäkiä (mm. 4. este joka oli sarja, oli ylämäkeen) olin varma ettemme selviä sarjasta, niin monen matka kuin sille päättyi. Mutta ei meidän. Meidät hylättiin, joo. Mutta kiellot tuli 2 viimeiselle esteelle. Joten kaikista radan esteistä mentiin yli. Ja ai että sitä tunnetta kun tajuaa että ei hemmetti, me selvittiin! Ja lämmitti myös kun kuvaajamme kertoi että hänen vieressään olleet ihmiset olivat puhuneet että onko toi poni vai hevonen kun menee näin loppu päässä, ja sanoneet että sitkeesti se vetää. :D

Itseasiassa, me mentiin tää sarja aika ilmavarallakin, mitä nyt tästä videon kuvakaappauksesta saa selvää.

Sitten Raision kisoissa alueseura 80cm saatiin 4. sija ja alue ysikymppikin meni noissa kisoissa tosi hyvin!

Aluekisoja oli muitakin hyviä, mutta nämä parhaina. Suomenhevosten Kummajaiset olivat myös hyvä kokemus vaikka meiltä eivät ihan toivotusti menneetkään, ja varmaan niihin "ängetään" uudestaankin.

Yksi seurakoulukisa HeB voittokin tuli saavutettua, ja se oli minulle esteratsastajana aika saavutus. :D

Ja tottakai nuo seuramestaruuskisat jossa Mariorilla oltiin neljänsiä, pääsevät tälle listalle mukaan.



Entäs sitten ensi kausi? Mitä me silloin tehdään? No jatketaan ainakin Sipsillä aluekisoja (tai siis nykyisin tason 2 kisoja...) ja Mariori olisi tarkoitus viedä alue ysikympin tasolle.
Korkeuksina olisi Sipsillä 90 cm sujuvammaksi ja rutiinimmaksi, ja metrin radat ilman kieltoja. Metriä kun ehdittiin mennä vain kaksi luokkaa tänä vuonna, ensi vuonna toivottavasti enemmän. Myös kenttäratsastuksen harrasteluokka on Sipsillä tavoitteena, eli ´niinisaloon vaan treenaamaan ja valkkoihin.
Mariori on tavoitteena saada alue 90 ja mahdollisesti jopa metriin. Siinä olisi mulle nimittäin nopea hevonen jos vaan tekniikka saadaan kuntoon.

K&K talli- 90cm

Joitain kisojakin olen jo suunnitellut. Mariorilla ainakin Suomenhevosten Kummajaiset, Loimihaan loikat ja Suomenhevosten Kuninkaalliset. Keväällä olisi ajatuksena mennä Turun maljaan jos löytyy sopiva alueluokka sieltä. Jumping Kemiö on myös listalla minulla ja Sipsillä 90cm siellä ja kaksi päivää. Eli yöpyä pitäisi sielä. Hauskaa aatella et me mentäs kaks päiväsiin kisoihin "vähä niin ku jotkut oikeet kilpailijat". :D

Tällaisia oli tän kauden tähti hetket ja tota on toivottavasti luvassa ensi kaudella.

Kommenttia vaan tulemaan. Oliko tällainen postaus jotenkin selkeyttävä, ja mitä suunnitelmia teillä muilla on ensi kaudelle? :)

Viime sunnuntain kisat

Tosiaan viime sunnuntaina oltiin kt'n seuramestaruuskisoissa molemmilla. Molemmat meni 50-60cm radan. Puhtaat tuli ja mariori sijoittui 4. . Mariorilla myös vielä 70-80 rata jossa oltaisiin oltu kolmansia ilman yhtä pudotusta joten hieman harmitti.

Sipsillä oli vikat kilpailut tälle vuotta. Mariorilla ehkä vielä huomenna yhdet pikkujoulukisat, mikäli sää sallii lähteä kopin kanssa liikkeelle.
Postaus oli vähän tynkä, mutta erikoispostausta tulossa vklopun aikana tai alkuviikosta! :)

Sekalaista selittelyä

Oho, ai...mulla on blogikin...
Aikaa on taas kulunut viime postauksesta ja paljon tapahtunut. Hevoskuvia en ole kuitenkaan saanut. Joskus yritettiin jotain ottaa videolle, mutta ei siitä mitään selvää saanut. Pimeää kun kentällä on vaikka valot kentällä onkin.

Mulla on muutenkin ollut niin paljon kaikkea tekemistä ettei blogille vaan piisaa aikaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kokeet pakkautuu aina näin joulun alla samalle viikolle. Maaliskuukin on aika hemmetin pian, siinä vaiheessa sitten täytyisi tietää "mitä haluaa tehdä isona" tai ainakin hakea jonnekin opiskelemaan. Olen nyt käynyt tutustumassa tässä "omassa kaupungissa" olevaan sisustus puoleen, ypäjän hevosopistoon ja harjun oppimiskeskuksen hevospuolelle. Ja niin kaukana kuin tuo harju onkin (meiltä n.300km) niin sinne nyt mieli tekisi. Sieltä tuli ihan hyvä fiilis, ja tallivuokra säällinen. Toinen omista kun sitten lähtisi mukaan, mutta kumpi...niimpä siinä onkin järki ja sydän vastakkain. Kehittyä korkeammalle voi Mariorilla mutta Sipsi on mulle älyttömän rakas ja uskon että sillä on viellä kehitysmahdollisuuksia. Mutta mitä sitä itseään noilla vielä vaivaamaan, monta kuukautta tuohon vielä on ennen kuin edes haetaan mihinkään.

Tässä nyt jotain tähänkin blogiin, yritystä saada tätäkin taas aktiivisemmaksi. Pri kuvaa vielä loppuun.

"Kaiken se vaatii kun uskoo et on uskomaton. Aivan naatti."

 

"Vuosi hiljasta, tunti meluu. Joku päivä mä viel kuolen tähän liiotteluun."