torstai 10. elokuuta 2017

Elämä liikkuu, ei se voi seisahtua

On tullut aika herättää blogi taas kesätauolta henkiin ja vähintään postaus/viikko tahtiin. Tänä kesänä päätin tietoisesti pitää taukoa bloggaamisesta, sillä halusin nauttia lomasta täysin siemauksin ennen kuin lähes vuoden jälkeen palaan kouluun. Niinpä olen ollut tavallista hiljaisempi somessa ja keskittynyt muihin juttuihin. Some kyllä pysyy, mutta kesä on vain hetken. En aio alkaa kertomaan kisoista jotka ovat jääneet postaamatta, mutta avataan nyt vähän viime viikkojen tapahtumia. Tarkemmin asioista löytyy instasta joka on kyllä pysynyt melko aktiivisena koko kesän.

Tosiaan, näin saikun jälkeen treenit ovat taas sujuneet hyvin, kisat eivät niinkään. Vaikka A hyppää nätisti isojakin tehtäviä treeneissä, ja jopa kisaverkoissa, niin radalla stoppi tulee todella herkästi. Radalla siitä tulee ponnistuspaikasta aivan ylitarkka, ja jos jäädään vähänkään kauas tai tullaan vähänkään lähelle niin se ei edes yritä. Terveydelliset seikat on suljettu pois, ja treeneissä sekä verkassa toimii, eli korvienväliä lähdetään korjaamaan. En tietenkään tarkoita että hevosen pitäisi hypätä mistään itsemurha paikoista, mutta yhteistyö on radalla avain, ja se tarkoittaa mielestäni sitä että hevonen on myös valmis "joustamaan" jos se ratsastajalta saa kuitenkin riittävän tuen.
Näinpä menemme nh-festareilla 90- ja 100cm luokkia. Toivon mukaan derby saa sen innostumaan ja matalampi luokkakorkeus lisää itseluottamusta paikkojen suhteen.

Lisäksi tässä "rohkeus takaisin"-projektissa on kenttikset suunnitteilla. Maastareista kun Allu tykkää, niin se voisi tehdä vaihteluna hyvää. Sitten onneksi jo aletaankin siirtyä halliin, missä se toimii mielestäni paemmin kuin ulkona hiekalla. Derbyllähän se on parhaimmillaan, mutta derby kisoja valitettavasti on niin rajallisesti. Toivottavasti sitä luokkakorkeuttakin taas päästään nostamaan kun siirrytään halliin. Mutta mikäli tuntuu että luotto on edelleen hukassa, niin sitten tietenkin jatketaan pienemmillä korkeuksilla. Aika näyttää.

Sitten, puhutaan nyt täälläkin siitä koulusta. Teitä kiinnostaa kuitenkin, vähän ainakin. Eli tosiaan, sunnuntaina on edessä muutto. Sekä minun että hevosen osalta. En tiedä kumpi jännittää enemmän, hevosen vai itseni muutto. Jo toinen tallin vaihto tänä vuonna, saan kiittää onneani että Allu on nopeasti uuteen paikkaan sopeutuvaa sorttia. Omistaja onkin sitten eri asia, mä en ole nopea sopeutuja, ja asuntolaelämä mietityttää. Ikänsä isossa talossa, jossa on ollut tilaa elää ja hengittää asuneena voi olla vaikea muuttaa soluun ja jakaa huone. Olen päättänyt kuitenkin lähteä positiivisella otteella. Jos jo valmiiksi päättää ettei sopeudu, niin silloin ei sopeudu. Ja onneksi on oma auto ja alle tunnin matka kotiin. Näin kevyemmillä viikoilla pystyn käymään vaikka välillä kotona nukkumassa.

Tämä viikko onkin mennyt pakkaillessa ja viimeisiä puuttuvia tavaroita haaliessa. Pyykkikone on laulanut ja stressi siitä mikä kaikki jää on suuri, vaikka ihan turhaanhan tässä stressataan, tavaraa saa kaupasta ja kotiin on edelleenkin kohtuullinen matka tavaraa hakemaan. Huomenna vuorossa on sukulaiskierros vielä ennen lähtöä, sekä Allun tavaroiden pakkaaminen. Lauantaina piipahdetaan koulukisoissa ja sitten onkin muuttopäivä. Yksi aikakausi päättyy, toinen alkaa. Haikeaa ja jännittävää yhtäaikaa.

12 kommenttia :

  1. Toivottavasti muuttonne on sujunut hyvin ja kumpikin viihtyy! Muutos oli kumminkin aika suuri kummallekin, mutta varmasti on ollut mukavaa vaikkakin uutta ja jännittävää. :)

    Tsemppiä tulevaan niin sulle kuin hevosellekin, toivottavasti bongataan teidät jossain kisoissa! <3

    VastaaPoista
  2. No oletteko menossa hyppäämäään hihs?

    VastaaPoista
  3. nii kauheesti kehuskelit et pääsette hissii hyppää 130 radanxd no eipä teitä siellä näkynyXD toisaalta ehkä iha hyvä vaa hevosen kannalta ettette menny hyppää sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonen oli kesällä saikulla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja minulla henkilökohtaisesti on opiskelijana muitakin rahan reikiä kun maksella utopistisia lähtömaksuja luokkiin jonka palkintoina on jotain hemmetin melassia ja trikoo pipoja. Valintoja, valintoja.

      Poista
    2. ai palkinnoistako se nyt olikin kiinni :D

      Poista
    3. Aah, ihana yrittää selittää jotain ihmiselle joka tarkoituksella haluaa ymmärtää väärin ♥️
      Pointtina oli että saikkuilun jälkeen epävarmalla hevosella ei kannattanut lähteä. Ja opiskelijan kukkarolla ei noin järkyttävät kisamaksut houkuta jollei ole mahdollisuuksia sijoihin. Palkinnot nostin esille siksi että niiden naurettavuudesta saisi oman postauksensa, ja tämän mielipiteen kanssa en edes ole yksin.

      Kannattaisko hommata omaan elämään jotain sisältöä, jos meidän tekemiset noin kutittelee persauksissa?

      Poista
    4. No haloo, tiedät kai itsekin ettei teillä olisi ollut mahdollisuutta sijoihin vaikka ei olis tullut saikkuja tai muuta.

      Poista
    5. No haloo,edelleen suosittelen oman elämän hankkimista. Miksi tää on sulle näin tärkeetä? :D

      Poista
    6. Vissiin tämä on aika monellekin "näin tärkeetä", sillä en ole ainut anonyymi tässä keskustelussa! En ollut muuta kirjoittanut mutta oli pakko kommentoida kun pisti naurattaan toi sun palkintovalitus :DD

      Poista
    7. ihmisiä kiinnostaa ehkä siksi, että jaat muutenkin elämäänne blogissa ja ig tilillä, etkä tästä hihas-asiasta kertonut mihinkään. :) toki toi ihme vittuilu oli turhaa anonyymeiltä.

      Poista
    8. Joo, valitan mistä haluan ja oltiin juuri tuon kommentin aikoihin naureskeltu tallilla näille lähtömaksu-palkinto suhdanteille. Ja toki ymmärrän että ihmiset haluaa tietää, mutta tässä keskustelussa moni tuntuu ihan tahallaan ymmärtävän väärin. Blogi oli hiljennyt jo paljon ennen hihsiä, koska mulla ei ole yksinkertaisesti aikaa koulun ohella kirjoittaa. Myös mun tän hetkinen työssäoppiminen on vienyt aikaa kun viettää 12h tallilla päivittäin, eli iigeekin on ollut tavanomaista hiljaisempi.

      Ja kiitos, sentään joku myöntää että toi vittuilu on ihan turhaa.

      Poista