Wuhuu, viimein viime sunnuntaina mee tehtiin se. Käytiin Maastareilla. Huh, jännitti kyllä, minua siis, Allulle jutut oli helppoja sillä se on tehnyt Puolassa paljon haastavampiakin maastareita. Mutta sehän oli vain hyvä, sillä itse olin maastisten kanssa lähinnä peukalo keskellä kämmentä. Mutta A osasi, ja hienosti osasikin, sekä nautti selkeästi vaihtelusta. Varsinkin kun pieni heppa pääsi "pätemään" kun oli tuttua puuhaa. Se oli ihan elementissään niinkuin Maija totesi.
Määhän en mitään näistä tiiä, mutta jotain maksimissaan 80-90senttisiä ne esteet oli. Mutta siis ihan riittävän isoja meitille. Oli tukkeja kaiken maailman lautakasoja, ja hurjaakin hurjempia rappusia alaspäin. Niin ja käytiin me sitten vedessäkin laukkailemassa. Allu oli melko helppo saada veteen, mutta tottakai sinne veteen oli mentävä ihan jäätävällä loikalla. En tippunut, mutta kuivana en silti säilynyt kun päästeltiin menemään vedessä täyttä laukkaa.
Kaikin puolin oli hauskaa, ja varmasti mennään uudelleenkin maastaritreeneihin. Mikään kenttä kärpänen mua ei puraissut, mutta hauskaa vaihtelua perustreeneihinhän tuo oli. Ja ihanaa oli huomata kuinka hevonen nautti. Hyväksi nämä treenit olivat myös ensiviikon kisaviikkoa ajatellen. Menemme siellä nimittäin miniderbyn joka sisältää myös jotain maastarien kaltaisia. Nyt ei kuski ehkä sitten ole niin hukassa.
Myöhemmin viikolla saatte postauksen tämän päivän finnderbystä, mutta uteliaimmat voivat mennä kurkkaamaan kuulumiset meidän instasta (@junnila.riding.team)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti