Keskiviikkona rustasin Marsusta myynti-ilmoituksen. Tänään se vietiin pois pihasta. Miksi se myytiin? Siksi että mä lähden Allun kanssa syksyllä opiskelemaan. Siksi että se ei enää ollut mun käyttötarkoitukseeni sopiva. Siksi että hän ansaitsee kodin jossa hänelle on aikaa. Jossa hän saa ilahduttaa. Hän tykkää ilahduttaa.
Mariori pääsi hyvien ihmisten luokse, hyvään kotiin. Kotiin, jossa siitä pidetään varmasti hyvää huolta. Kotiin jossa sitä arvostetaan.
Vaikka ilenkin onnellinen siitä miten mahtavaan paikkaan Marsu pääsi, olen myös todella surullinen. Se hevonen oli meillä kuusi vuotta, puolet elämästään. Kuudessa vuodessa ehdittiin kokea vaikka ja mitä. Voittoja ja tappioita. Laukakisoja, maastoja, niin vauhdikkaita kuin leppoisia. Me tehtiin lähes kaikkea mitä hevosen kanssa tehdä voi. Vaikka hän koetteli välillä hermoja, hän antoi niin paljon. Hän antoi kasvavalle kaksitoistavuotiaalle ratsastajan alulle hermoja. Hän antoi kokemuksia. Hän antoi rakkautta. Häntä tulee ikävä. Valtava ikävä.
Mariorin lähdön myötä päättyi aikakausi. Piha tyhjeni hevosista, sillä Allu muutti Maijan talliin siksi ajaksi kunnes lähdemme joko ypäjälle tai ruukkiin. Tyhjä olo kun ei ole tallitöitä tehtävänä, vaikka toisaalta pääsemmekin nyt treenaamaan kesän huippu puitteissa. Silti, on vaikeaa oppia elämään ilman omaa tallia.
ps. Tiedän että blogi on ollut hiljainen, ja kaiken laista on tapahtunut. Koin kuitenkin että oli pakko kirjoittaa tämä postaus enen kuin alan purkamaan kulunutta viikkoa muilta osin. Huomenna saatte kisapostauksen eilisen kilpailuista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Minne menet opiskelemaan? :-)
VastaaPoistaYpäjälle tai Ruukkiin :)
PoistaHevosalaa vai? Siistiä ja tsemppiä :-)
VastaaPoista