Maanantaina olimme tosiaan Mikon treeneissä, kiireistäni johtuen vain pääsen kertomaan treeneistä vasta nyt.
Aloittelimme treenit tehtävällä jossa ensin oli puomit, sitten neljälaukkaa esteelle ja viisi seuraavalle esteelle. Tätä tulimme eri suunnista, eili joko puomit, este, este tai este, este, puomit. Pikkuhiljaa esteet alkoivat nousta, ja lopulta esteet olivat 110-120cm korkeudessa. Tämä tehtävä sujui Allulta loistavasti. Ei kieltoja, eikä yhden yhtäkään pudonnutta puomia. Suurin osa kuvista onkin tästä tehtävästä, sillä rataa tullessamme äiti sotki kameran asetukset, joten kuvia tuli radasta pari.
No, jokatapauksessa, alkutehtävän jälkeen koitettiin vähän vesi estettä. Melkein pitkä vesi, muutamia senttejä liian lyhyt. A hyppäsi tämänkin hienosti! Alettiin olla valmiita rataan. Radassa esteet olivat 100-120cm korkeudessa, ja koko rata meni ihan loistavasti, vain yksi puomi tuli, ja se oli koko päivän ainoa pudonnut puomi. Saatiin paljon kehuja meidän radasta. Ja se olikin todella hyvä ja tasapainoinen rata.
Oops! Tän postauksen kirjoitus vähän venyi, ja muistikuvatkin jo treeneistä vähän huonot, mutta yritetäänpä nyt jotain raapusta ylös.
Tosiaan, torstaina tehtiin rataa, ja tiukkoja käännöksiä. Myös Allulle aika vaikeita linjoja, mutta sehän on vain hyvä, eivät ne helpoiksikaan muutu jollei niitä treenaa. Muutama kielto otettiin yhdelle ja samalle esteelle, ei siksi että esteessä olisi ollut mitään erikoista, vaan siksi että tie oli niin haastava että hevonen jäi venkuralle, mutta kyllä se fiilis olikin sitten hyvä kun vaikeakin linja saatiin sujumaan. Muuten esteissä ei ongelmaa ollut, kierrokset välillä kasvoi, mutta ei muuta. A oli hyvin menossa. Loppuun tulemamme rata oli korkeuksiltaan 105-125cm, sekalainen seurakunta eri kokoisia esteitä, ja ratahan meni siis hyvin.
Viikonlopun aikana treenailin Allua itsenäisesti, lauantaina meillä oli ravin työstö päivä ja sunnuntaina laukan työstö päivä. Molemmat päivät sujuivat mainiosti, ja tänään onkin vuorossa Mikon estetreenit, ja keskiviikkona kotikisat illalla.
Olo on edelleen outo, kun ei hevosia ole enää pihassa, mutta arki on lähtenyt silti hyvin käyntiin. Ajoitan Allun katsomisreissuni yleensä siten että olen tallilla kolmen jälkeen, kun hevoset on otettu sisälle. On nimittäin kivempi laittaa hevonen, joka on tallissa yksinään inan läheisriippuvainen, silloin kun karsinanaapuri on paikalla. Ja iltapäivä sopii myös omiin menoihini paremmin. Täytyy vielä todeta että Allulla on tosi kiva karsina naapuri, kaksi vuotias tamma. Alluhan asuu tallissa pienemmällä puolella jossa on kolme karsinaa, joten on kiva kun hänen vieruskaverinsa ei juuri koskaan lähde minnekään, kun on niin nuori vielä. Tavallisesti Aan katsomisreissuun menee 2-4h matkoineen, riippuen kuinka kauan ratsastan, ja kuinka kauvaksi aikaa jään hyysäämään häntä treenien jälkeen. Tottakai mä haluan häntä halailla ja paapoa niin kauan kuin mahdollista :D.
Noh, treeneihin siis. Päätettiin heti ottaa ilo irti siitä ettei koppia tarvitse kiskoa, ja otettiin tälle viikolle kaksi valkkaa. Tiistaina mentiin koulua ja kavaletteja, ja tänään on esteiden vuoro. Keskiviikkona kävin vain vetämässä askellajit läpi. Mutta, pari sanaa tiistain treeneistä. Päästiin nimittäin oikein asian ytimeen kuten Maija sanoi. Nimittäin takapään väistättäminen. Oikealle se sujuu Allulta hyvin, mutta vasemmalle sa on todella vaikeaa ja sitä me sitten hiotiinkin pitkään että alkoi sujua. Mutta lopulta, lopulta se sujui. Ja A saatiin sekä ravissa että laukassa huippuhyvin kulkemaan selänläpi. Eli ei paskemmat treenit. Ja hyvähän se on päästä hinkkaamaan niitä juttuja jotka on vaikeita. Tänään sitten estetreeneihin, joihin sain muuten äitin houkuteltua mukaan, eli kuvia saatte jälleen.
Tosiaan: Ihan ensimmäiseksi, meillä on uusi satula, joka tsekattiin Allulle hipposportissa painematon kanssa. Ihan täydellinen penkki meille molemmille. Kyseessä on prestige versailles new d. Ostimme penkin ihan uudesta. Kirpaisi toki, mutta hevonen on ollut ihan helkkaristi parempi tällä penkillä.
Noniin, sitten kisapostaukseen. Mentiin siis 110cm, ja meidän eka 120cm. Aloitetaan kympistä. Rata oli ihan ok. Kolmos etseeltä otettiin aivan turha puomi, mutta ei siinä mitään. Sitten kutoselle asti hyvin, tai no, kutosenkin yli hyvin. Kutosen jälkeen hän kuitenkin veti jonkin palkokasvin sieraimeen ja veti pukin. Johon en tietenkään ollut varautunut. Selästähän meinasin lentää. No fiksu heppa sitten huomas tän ja siirty raviin että sain jalkkarin takaisin ja persiin penkkiin. Ei saatu tästä episoodista virhepisteitä kun ei jouduttu mitään ympyröitä tekemään. Matka laukaten seiskalle jäi kuitenkin lyhyeksi ja otettiin siksi seiska mukaan. Kasi ja ysi a-b sujuivat taas ihan mainiosti. Eli ihan tyytyväinen olin. A oli tosi menossa tässä luokassa. Ja kieltely fiilistä ei ollut. Sitä en tosiaan tiedä mikä pukin sai aikaan, mutta noh näitä sattuu, ja olen ihan tyytyväinen että sain sen hyvin ratsastettua tuon episoodin jälkeenkin.
Sitten oli avoimen 120cm vuoro. Huomattavasti teknisempi rata kuin nuorten kympissä. Varmaankin vaikein mitä on menty kisoissa. Noh, verkka oli yksi kaaos, sillä kukaan ei vahtinut paljonko verkkaan sai tulla kerralla porukkaa. Myös verkka kentän hoito oli tosi retuperällä ja se oli aikamoinen juoksuhiekka. Joten ei, en todellakaan ollut verkkahyppyihin tyytyväinen, ja verkassa itseasiassa tuli muutama kieltokin.
No, radalla otettiin kaksi ekaa ihan omista virheistäni mukaan. Olin todella käsijarrupäällä niin sanotusti. Johtuen varmasti osittain siitä, että verkassa en uskaltanut ratsastaa kunnolla eteen kun sai pelätä törmäystä. No kakkosen jälkeen heräsin että "ei perkele, pakko ratsastaa pohkeella eteen tai ei selvitä kolmosesta". Kolmosena oli siis melko leveä okseri. No, siitä se sitten oikein lähti, ratsastin sitä kunnolla pohkeesta, ja me selvittiin hurjasta sarjasta ja jopa trippelistäkin. Seiska sitten otettiin pikkuriikkisestä ja turhasta takajalka virheestä alas, tosin saattoi sekin vaikuttaa että se oli sama seiska kuin kympissä. Ja kympissähän tosiaan ennen seiskaa oli pieniä teknisiä ongelmia... Kasi meni taas ihan näppärästi. Mutta ylipäätään, todella tyytyväinen olin rataan kolmosesta kasiin. Ykkönen ja kakkonen vähän harmitti kun oli niin omat mokat, mutta minkäs teet, kukaan ei ole täydellinen.
Nyt tosiaan jatketaan 120cm luokkien parissa, vielä en ole varma koska seuraava 120cm mennään, sillä kisakalenterissa on vähän hölmö tauko tässä kohtaa, mutta finnderbyssä olen ainakin suunnitellut käväiseväni avoimessa kahdessakympissä. Muutaman viikon päästä varmaan kisaillaan oman seuran pikkukisat Maijalla, eipä ole pitkä kisamatkakaan..:D
Tappajatrippeliksi nimeämäni estekin meni ihan leikiten
Keskiviikkona rustasin Marsusta myynti-ilmoituksen. Tänään se vietiin pois pihasta. Miksi se myytiin? Siksi että mä lähden Allun kanssa syksyllä opiskelemaan. Siksi että se ei enää ollut mun käyttötarkoitukseeni sopiva. Siksi että hän ansaitsee kodin jossa hänelle on aikaa. Jossa hän saa ilahduttaa. Hän tykkää ilahduttaa.
Mariori pääsi hyvien ihmisten luokse, hyvään kotiin. Kotiin, jossa siitä pidetään varmasti hyvää huolta. Kotiin jossa sitä arvostetaan.
Vaikka ilenkin onnellinen siitä miten mahtavaan paikkaan Marsu pääsi, olen myös todella surullinen. Se hevonen oli meillä kuusi vuotta, puolet elämästään. Kuudessa vuodessa ehdittiin kokea vaikka ja mitä. Voittoja ja tappioita. Laukakisoja, maastoja, niin vauhdikkaita kuin leppoisia. Me tehtiin lähes kaikkea mitä hevosen kanssa tehdä voi. Vaikka hän koetteli välillä hermoja, hän antoi niin paljon. Hän antoi kasvavalle kaksitoistavuotiaalle ratsastajan alulle hermoja. Hän antoi kokemuksia. Hän antoi rakkautta. Häntä tulee ikävä. Valtava ikävä.
Niin askeleissain painaa lähtös sun,
ne rytmiään lyö tummaan asfalttiin.
Vielä eilen muistan sinä olit mun,
mä toivoin et se pysyis aina niin.
Ei kai ollut tätä luotu kestämään,
miten pystyisin mä sen nyt estämään,
niin kai nopeasti voi
kaiken saada särkymään,
kun toinen lähtee ja toinen taakse jää.
Mä kannan kyllä vastuun siitä mitä tein,
mut kyllähän se sattuu,
tuntuu että kaiken veit.
ei kuulu enää äänes,
kun kotiimme mä tuun.
toinen lähtee ja toinen taakse jää
Mariorin lähdön myötä päättyi aikakausi. Piha tyhjeni hevosista, sillä Allu muutti Maijan talliin siksi ajaksi kunnes lähdemme joko ypäjälle tai ruukkiin. Tyhjä olo kun ei ole tallitöitä tehtävänä, vaikka toisaalta pääsemmekin nyt treenaamaan kesän huippu puitteissa. Silti, on vaikeaa oppia elämään ilman omaa tallia.
ps. Tiedän että blogi on ollut hiljainen, ja kaiken laista on tapahtunut. Koin kuitenkin että oli pakko kirjoittaa tämä postaus enen kuin alan purkamaan kulunutta viikkoa muilta osin. Huomenna saatte kisapostauksen eilisen kilpailuista.
On se...on se hevosurheilu hienoa juu. Ajellappa melkein kolme tuntia järvenpäähän ottamaan hylky, ja toteamaan oma tyhmyytensä. Tosiaan otettiin perjantain kisoista hylsy. Kamalaa oli, hevonen vain juoksi alta pois, oli kärttyinen, pukitteli, ties mitä epä Allumaista ja kyllähän se syykin sieltä selvisi. Nimittäin eilen kävi Allulla hieroja ja pojalle tehtiin faskiamanipulaatio.
Ennen hoitoa kartoitettiin tietenkin kipupisteet joita oli PALJON! Ja kipeät paikat kans oli tosi kipeitä. Ei ole siis ollut ihme että poika on ollut huono ratsastaa viimeaikoina ja että kaikki on kiukuttanut. Sillä on täytynyt olla todella tukala olo. Peräpäässä kaikki trigger pisteet oli ihan kipeinä. Edestä A oli ok, ja ainakin sitä on kuulemma lihasten perusteella ratsastettu pehmeällä kädellä. Tosiaan, pisteitä jäi myös hoitamatta sillä kaikkea ei voi ottaa kerralla, tulisi liikaa. Mutta kuukauden päästä jatketaan taas liikeratojen korjailua. Monien asioiden summahan nuo jumit on. Mutta nyt asiat oikein kulminoitui huonoon satulaan. Se oli piste iin päälle. Liika on liikaa.
Huomenna metsästetään uutta satulaa. Toivoa sopii että tää tästä taas. Että päästään Ainon kisoista yli, ottamaan pian uusi startti ettei jää asiat takaraivoon. Eiköhän se Allukin siitä aukea nyt kun on hyvä ammattilainen löytynyt häntä hoitamaan.
