Elämä liikkuu, ei se voi seisahtua

On tullut aika herättää blogi taas kesätauolta henkiin ja vähintään postaus/viikko tahtiin. Tänä kesänä päätin tietoisesti pitää taukoa bloggaamisesta, sillä halusin nauttia lomasta täysin siemauksin ennen kuin lähes vuoden jälkeen palaan kouluun. Niinpä olen ollut tavallista hiljaisempi somessa ja keskittynyt muihin juttuihin. Some kyllä pysyy, mutta kesä on vain hetken. En aio alkaa kertomaan kisoista jotka ovat jääneet postaamatta, mutta avataan nyt vähän viime viikkojen tapahtumia. Tarkemmin asioista löytyy instasta joka on kyllä pysynyt melko aktiivisena koko kesän.

Tosiaan, näin saikun jälkeen treenit ovat taas sujuneet hyvin, kisat eivät niinkään. Vaikka A hyppää nätisti isojakin tehtäviä treeneissä, ja jopa kisaverkoissa, niin radalla stoppi tulee todella herkästi. Radalla siitä tulee ponnistuspaikasta aivan ylitarkka, ja jos jäädään vähänkään kauas tai tullaan vähänkään lähelle niin se ei edes yritä. Terveydelliset seikat on suljettu pois, ja treeneissä sekä verkassa toimii, eli korvienväliä lähdetään korjaamaan. En tietenkään tarkoita että hevosen pitäisi hypätä mistään itsemurha paikoista, mutta yhteistyö on radalla avain, ja se tarkoittaa mielestäni sitä että hevonen on myös valmis "joustamaan" jos se ratsastajalta saa kuitenkin riittävän tuen.
Näinpä menemme nh-festareilla 90- ja 100cm luokkia. Toivon mukaan derby saa sen innostumaan ja matalampi luokkakorkeus lisää itseluottamusta paikkojen suhteen.

Lisäksi tässä "rohkeus takaisin"-projektissa on kenttikset suunnitteilla. Maastareista kun Allu tykkää, niin se voisi tehdä vaihteluna hyvää. Sitten onneksi jo aletaankin siirtyä halliin, missä se toimii mielestäni paemmin kuin ulkona hiekalla. Derbyllähän se on parhaimmillaan, mutta derby kisoja valitettavasti on niin rajallisesti. Toivottavasti sitä luokkakorkeuttakin taas päästään nostamaan kun siirrytään halliin. Mutta mikäli tuntuu että luotto on edelleen hukassa, niin sitten tietenkin jatketaan pienemmillä korkeuksilla. Aika näyttää.

Sitten, puhutaan nyt täälläkin siitä koulusta. Teitä kiinnostaa kuitenkin, vähän ainakin. Eli tosiaan, sunnuntaina on edessä muutto. Sekä minun että hevosen osalta. En tiedä kumpi jännittää enemmän, hevosen vai itseni muutto. Jo toinen tallin vaihto tänä vuonna, saan kiittää onneani että Allu on nopeasti uuteen paikkaan sopeutuvaa sorttia. Omistaja onkin sitten eri asia, mä en ole nopea sopeutuja, ja asuntolaelämä mietityttää. Ikänsä isossa talossa, jossa on ollut tilaa elää ja hengittää asuneena voi olla vaikea muuttaa soluun ja jakaa huone. Olen päättänyt kuitenkin lähteä positiivisella otteella. Jos jo valmiiksi päättää ettei sopeudu, niin silloin ei sopeudu. Ja onneksi on oma auto ja alle tunnin matka kotiin. Näin kevyemmillä viikoilla pystyn käymään vaikka välillä kotona nukkumassa.

Tämä viikko onkin mennyt pakkaillessa ja viimeisiä puuttuvia tavaroita haaliessa. Pyykkikone on laulanut ja stressi siitä mikä kaikki jää on suuri, vaikka ihan turhaanhan tässä stressataan, tavaraa saa kaupasta ja kotiin on edelleenkin kohtuullinen matka tavaraa hakemaan. Huomenna vuorossa on sukulaiskierros vielä ennen lähtöä, sekä Allun tavaroiden pakkaaminen. Lauantaina piipahdetaan koulukisoissa ja sitten onkin muuttopäivä. Yksi aikakausi päättyy, toinen alkaa. Haikeaa ja jännittävää yhtäaikaa.

Niken treenejä ja koulutuuppailua

Eli tosiaan tällä viikolla oltiin maanantaina Niken treeneissä. Jäi ristiriitaiset fiilikset. No, alustetaan nyt sen verran että hypättiin toista kertaa saikun jälkeen, ja pitkästä aikaa oikeesti vähän teknisempää ja tiukemmilla teillä varustettua rataa.


Alkuverkoissa A oli kiva ja teki ihan rehellisesti töitä. Oli vähän raskaahko kädelle ja innokas, muttei paha. Mutta sitten kun alettiin mennä rtaa alkoi joku ihme kieltely jaohi syöksymis buumi. Vain niille esteille joita ei oltu jo hypätty. Ei se varsinaisesti kytännyt, mutta syöksyi vain ohi. Ärsyttävää, juurikun tästä ohisyöksymisestä piti olla päässyt eroon, niin taas. No, ei nyt maalata piruja seinille, ehkä se vain protestoi kun joutui vähän enemmän taas hommiin. Kun se alkoi syöksyä, mä aloin taas pitämään kädellä liikaa enkä antanut laukan rullata jolloin kieltoja tuli taas. Onneksi valmentajalla piti hermo ja lopulta saatiin kelvollisia linjoja.

Paljon sain taas hyviä pointteja Nikeltä. Isoin ongelma mulla on se että esteillä jään helposti kovaksi kädestä mutta heikoksi pohkeesta. Kuten Nikke sanoi; pitää ratsastaa enemmän kropalla, vähemmän kädellä. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta, sen tiedän. Koulussa kuitenkin pystyn rantouttamaan käden ja ratsastamaan pohkeella, kyllä se vielä luonnistuu esteilläkin.

Tästä päästäänkin koulutreeneihin. Eilen ja tänään ratsastin Aan koulupenkillä ja kolmipalalla, eli kouluvarustus. Eilen odotin maanantain perusteella että mulla on kankea, edestä raskas ja työmoraaliton hevonen alla mutta mites kävikään. Allu oli kuin toinen hevonen, kevyt, taipuisa ja innokas työskentelemään. Siellä mä sitten monttu auki ratsastelin kun hevonen toimi kuin ajatus. Ei tietoakaan kuolaimelle painamisesta ja kädellä makaamisesta.

Tänään sama meno jatkui, ja tehtiin pohkeeenväistöjä. Allun inhokkia. Ajattelin että nyt saadaan viimeistään protesti aikaiseksi kun aloitetaan pohkeenväistöt. Ja mitä vielä. Allu teki pohkeenväistöjä, ja vielä ihan yleisellä yleisilmeellä. Niinpä me sitten pohkeenväistöiltiin ravissa ja laukassa ja hevonen teki mitä vaan keksin pyytää. Ja taas se oli tosi hyvä suustaan. Loppuun tehtiin vielä laukanvaihtoja ja voi että sitä fiilistä kun sai vaihdot just sillä sekuntilla kun niitä pyysi. Huippua!

Huomenna sitten mennään Maijan estetreenit että päästäisiin paremmalla fiiliksellä sunnuntaina kisoihin. Toivotaan että kieltelyvillitys jäi maanantaille.

Klinikka kuulumiset

Joo, myöhässä ollaan, klinikka reissusta kun on jo puolitoista viikkoa. Mutta kuten olen aiemminkin todennut, suomen kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä koko sydämellä ilman stressiä somesta.
No, mutta mikäs se tuomio klinikalta oli? Taivutukset nollia lukuun ottamatta vasempaa takasta josta saatiin pieni reaktio, ja oikeesti pieni. Kuvattiin sitten molemmista takasista polvet ja kintereet ja kuvat oli myös puhtaat. Lisäksi takapolvet vielä ultrattiin, ja mitään vikaa ei ollut. Eli rasituksesta johtui tämä lievä ep. Piikitettiin sitten vasen kinner ja vuohinen.

No, kävelylomalla ollaan oltu eiliseen asti jolloin otin liinassa myös ravia ja herra ei ehkä niinkään ollut ep, ennemmin vain hirmuisen kankean oloinen yli puolentoista viikon käppäilyn jälkeen. Tänään sitten kipuan selkään ja sain kuvaajankin niin näen itsekin vähän miltä A näyttää ratsastaja selässä.

Jos tässä nyt ei mitään takapakkia tule. niin ensi viikon sunnuntaina aiomme mennä Pälkäneelle aluekisoihin. Mennään yli kuukauden kisatauon jälkeen vain 100&110cm. Jos nämä menee hyvin niin jatketaan kahden viikon kuluttua Power Parkissa normi korkeuksissa. Sitten onkin jo oikeastaan muuton aika.

Alahuuli lörpötti rauhotteen takia,voi toista :D

Hetken sitä onnea kestikin

Jotkut ovat ehkä noteeranneet että olen ottanut blogiin vähän etäisyyttä. Ihan vain siksi että on ollut kiire, koneella en ole juuri istuskellut vaan nauttinut kesästä. Instaa seurailleet ovat varmaankin pysyneet paremmin kärryillä.

Noh viimeviikon to-to oltiin ypäjällä leirillä. Hypättiin derbyllä sekä maastareilla. Ja nämä kuvat kuvittavat tätä postaustakin. Oli kivaa, paitsi talliolosuhteet. Liian rauhatonta ja liian vähän heinää isolle hevoselle. Stressi oli Allulla tallissa kova, mutta tehtävillä se jaksoi keskittyä. Tarhassa se sai vähän rentouduttuakin. Mutta joo, yksi syy lisää miksi hevonen ei syksyn tullen tule opiston talliin menemään.

No mutta sitten otsikon synkähtävää sävyä miettiville, ja kaikille niille jotka vain katkeruuttaan odottaa että meille tulee ongelmia, täältä pesee. Allu on ep. Vasen takanen, ravissa ja ei nyt mikään tolkuton, mutta onpa kuitenkin. Klinikka aikaa varataan heti tänään. Otumisen tyyli (raahaaminen) viittaisi kintereeseen, mutta ei nyt aleta spekuloimaan. Syy todennäköisesti on ihan rasitusperäinen sillä mitään traumaa ei tietääksemme ole tapahtunut. No, onneksi asia huomattiin nyt eikä kuukauden päästä kun se lopettaa hyppäämisen ja on kolmijalkainen. Nyt vielä toivoa päästä kisakaudelle mukaan jos kyse on siitä mitä epäillään.

HUOM! Postaus kirjoitettu jo pari päivää sitten. Klinikka aika on huomenna, ja saatte niitä kuulumisia sitten.

Kisaviikko 2017

Tänä vuonna me vaikutimme kisaviikolla yhtenä päivänä joka oli lauantai. Luokkina 110cm miniderby karsinta joka sisälsi myös erikois esteitä/maastareita sekä evidensia junnu cup 120cm.
Päivä ei alkanut kovin hyvin, sillä jo aamulla herätessäni noteerasin kurkkuni olevan todella kipeä. Järkyttävän kuuma ja hikinen keli ei myöskään auttanut jo valmiiksi vetämättömään oloon.

Ensimmäinen eli 110cm luokka meni kivasti, ja siinä hevosella riitti virtaa kuumasta kelistä huolimatta. Otettiin yksi kielto kakkoselle, joka kyllä harmitti koska kyseessä oli tavallinen este ja ihan oma virhe. Jätin Allun liikaa sisäohjaan kaarteesta ja se sitten kostautui. Koska este oli semmoisella paikkaa ettei siihen pystynyt mitään ympyrää vääntämään, niin saatiin 5vp yliajasta. Mutta mieluummin yliaikavirheitä kuin uusikielto liian pienen tien vuoksi. Muuten kaikki esteet pysyi ylhäällä ja harmitti kyllä, sillä uusintaan oltaisiin varmaan päästy ilman kieltoa. Kaikki banketit ja haudathan Allu hyppäsi ihan innoissaan, eli ne esteet mihin monien tie päättyi eivät tuottaneet Allulle ongelmaa.

Siten olikin kaksi luokkaa välissä ennen seuraavaa lähtöä ja täytyy sanoa että oma olo sen kuin huononi luokkien välissä. Kurkkua sattui, päätä särki ja pyörrytti. Olin jo ihan varma etten mene luokkaan, mutta menin sitten. Verkka oli ihan ok, mutta kyllä sen alkoi huomata että itsestä on kaikki mehut ihan poissa ja Allukin oli jo helteestä väsynyt. Mentiin kuitenkin radalle. Ykkösestä yli, mutta huonohko paikka joka kostautui kieltona kakkoselle. Kakkonen olisi varmaan menty jos olisin itse reagoinut nopeammin, mutta aloin oikeesti olla jo pyörtymistä vaille valmis joten en sitten ollut riittävän nopea. No, kakkos yrityksellä yli, kertaalleen hevosta reilusti eteen, ja kolmoselta hevosen virhe, luultavasti ihan Allun väsymyksestä ei takapää enää noussut niin korkealle kun pitäisi. Loppurata oikeastaan ihan hyvää menoa. Sarjan a-osalle vähän lähelle, hyvä pohjetuki välissä ja b-osan yli, mutta puomi mukaan. Olen kuitenkin tyytyväinen ratsastukseesni sarjan välissä. Reagoin riittävän nopeasti huonoon paikkaan a-osalle enkä jäänyt vain katsomaan että mit' tapahtuu, jolloin todennäköisesti oltaisiin vain vedetty ohi b-osasta. Viimeinen este meni yli ongelmitta.

Kun pääsin pois radalta ja tulin alas selästä niin jalat meinas pettää alta, niin olin loppu. Olo oli ihan kamala, ja Allukin huomasi sen, sillä vaikka se usein ei kisapaikoilla viihdy pitkiä aikoja paikallaan seisten, niin nyt se jäi seisomaan viereen että sain pidettyä hänestä kiinni etten kaatuisi. Kyllä hevoset vaan osaa lukea ihmisiä, Allu ainakin. Mutta kaiken kaikkiaan ihan tyytyväinen, 120cm oli työvoitto, jo vähän väsyllä hevosella ja itse ihan flunssasena. Viimeiset pari päivää olenkin viettänyt sängynpohjilla. Maanantaina en edes mennyt tallille, vaan äiti kävi lykkäämään Allun käppäriin. Eilen A sai myös käppäri päivän sillä olin liian kipeä edelleen. Pikku e käsittelykokeessa kävin eilen ja kortti tuli. Tänään on kova yritys mennä kouluvalkkaan, oman jaksamisen mukaan.

Aurinkoiset estetreenit

Tosiaan, hei vaan. Finnderby postausta ei ole kuulunut ja syy on siinä että en ole löytänyt materiaalia postaukseen. Sade oli niin kamala että kuvaajia ei ollut. Alla screenshotti instagram julkaisustani aiheeseen liittyen.

Sitten tosiaan eilisen treeneihin. Alunperinhän meitä piti olla treeneissä kolme, mutta yksi oli jäänyt pois ja toinen sai päänsäryn ja lopetti kesken, eli lähes yksityiset kisavalmistelut saatiin Allun kanssa. Ei otettu mitään miljoonaa hyppyä sillä huomenna on luvassa kuitenkin kaksi rataa.
Allu hämmästytti mua ja Maijaa jo alkuverkassa. Aloitettiin harjoitusravi työskentely kavaletilla ja oho, sehän kantoi itseään kuin kouluheppa konsanaan, ja hyvä meno jatkui laukassakin.

Aloitettiin hyppääminen ja siinäkin se oli hyvä. Oikeastakierroksesta kun vain muistan vahvan sisä pohkeen niin sehän hyppää kuin mitkäkin vieterit olis koivissa. Eli tämä pitää muistaa huomennakin, oikea pohje, ohjat kädessä, vartalo pystyssä ja katse menosuuntaan. Kaiken kaikkiaan puomeja ei tullut alas yhtäkään. Kieltoja yksi kun etäisyys jäi ihan liian tyhjäksi. Se tuli eilen myös jopa heti takaisin kun pyysi. Wau fiilis oli koko valkan. Loppuun tultiin 115-125cm lyhyt rata, jonka se myös hyppäsi kuin vettä vain. Eli hyvillä fiiliksillä huomiseen.

Kerrottakoon myös teille bloginlukioille etä ypäjä kutsuu mua ja Allua syksyllä. Eilen tuli yhteishaun tulokset ja sisään päästiin. Muutto luvassa siis tällä kertaa hevosen lisäksi minulla. Säälihän se on Maijalta lähteä, kuka sitä nyt kivasta tallista pois tahtoisi?