Lauantaina oltiin Mariorin kanssa Metsämäessä kisaamassa meisän ekat nurmi kisat vuoteen, ja itseasiassa toiset nurmikisat ikinä. Ammulla lastattiin molemmat pojat autoon, ja koukattiin Huittisten kautta jättäen Allu Maijalle hoitoon päiväksi. Siitä sitten jatkoimme Turkua kohti Mariori kyydissä.
C: Henni-Leena Helenius
Ensimmäisenä luokkanamme oli 100cm. Se meni yhtä kieltoa ottamatta hyvin. Kielto tuli tuolle vähän erikoisemmalle ristikko pystylle ja johtui puhtaasti siitä että hevonen ei vain ajoissa tajunnut että se on ihan hypättävä este. Toisella yrittämällä siinä ei ollut mitään ongelmaa kun Mariori tajusi että tämä oli hypättäväksi tarkoitettu. Sehän ei ole mikään tyhmä, ja usein kisoissa radalla olevat "ylimääräiset" esteet laitetaan ristiin. Ilmisesti hän luuli ettei sitä kuulu hypätä. Enimmäisajan puitteissa pysyttiin (A.2.0), ja olin rataan tyytyväinen. Molemmilla, hevosella sekä mulla oli hauskaa. Se oli tärkeintä!
C. Henni-Leena Helenius
c.Henni-Leena Helenius
c. Henni-Leena Helenius
Sitten meidän piti mennä 110cm, piti. Verkassa totesin äidille että mene perumaan, nyt on hevoselle liikaa. Avataampa vähän, oli siis todella, todella kuuma päivä, ja Marsu yksinkertaisesti väsyi helteestä. En halunnut lähteä niin väsyneellä hevosella radalle, se olisi ollut väärin hevostakin kohtaan. Mä tiedän kyllä että Marsu pystyy siihen kymppiin, mutta se on sille fyysisesti vaativa suoritus. Mutta se suoriutuu siitä, koska se on yritteliäs ja sitkeä sissi, ja koska se tykkää työn teosta ja haasteista. Olisi ollut sulaa typeryyttä mennä radalle niin väsyneellä hevosella ja mahdollisesti pilata siltä se tekemisen ja yritteliäisyyden asenne. Me jatketaan kympeissä taas sopivammassa (vähemmän helteisessä) hetkessä. Alla oli kuitenkin yksi hyvä rata ja siihen olen tyytyväinen. Hauskaa oli ja kisa järjestelyt toimi, mutta tuo täydeltä taivaalta porottava aurinko vain vei mehut, sille ei voi mitään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti