 |
| Hangon rantakallioilla kuvailemassa |
 |
| 120cm luokan kuvasaldoa |
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
SeaHorse Week Videopostaus osa 2/3
Kisat eivät menneet ihan nappiin. Ensin luulin Mariorin vain possuilevan, mutta kolmannessa osassa tulette kuulemaan mihin lopputulokseen valmentajan kanssa tultiin, ja miten tästä jatketaan eteenpäin.
lauantai 30. heinäkuuta 2016
Oman tallin hyviä ja huonoja puolia
Pitempään on jo mielessäni kytenyt tällainen postaus, ja viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni, ja aloitin kirjoittamisen. Alkuun haluan sanoa että kaikki kohdat ovat vain omia havaintojani sekä kokemuksiani, ja kuten aina, sääntöihin löytyy poikkeuksia. Monessa kohtaa vertailen omaa ja täysihoitotallia, mutta älkää saako sitä kuvaa että minulla olisi mitään täysihoitotalleja vastaan, vertailukohteeksi se on valittu siksi, että sillä ja omalla tallilla on ehkä se nkyvin ja suurin ero. On siis mukavampi vertailla toisistaan vahvasti eroavia kohteita kun kovin samankaltaisia.
Aloitetaan oman tallin hyvistä puolista. Ehdottoman hyvää on vapaus. Tallille voi tulla ja mennä mihin aikaan tahtoo, hevosensa päivärytmin voi rakentaa juuri sellaiseksi kun haluaa. Vapauteen kuuluu myös vapaus valita millä hevosesnsa karsinan kuivittaa, mitä sille syöttää ja mihin aikaan. Toki näihin asioihin voi vaikuttaa täysihoito tallillakin, mutta esim. jos koko tallilla on käytössä puru, voi olla vaikea saada omalleen vaikka turvetta. On ihanaa kun saa itse päättää milloin vie hevosensa pihalle, milloin ratsastaa ja milloin ruokkii. Ja yksi ihana asia on myös oma satulahuone, jonka voi sulloa täyteen tavaraa, muita miettimättä.
Mikäli omaa kentällisen tallin, saa varsinkin tällaisella tallilla missä on vain ne pari omaa kuten meillä, saa käyttää kenttää juuri niinkuin haluaa. Voi joka päivä ratsastaa yksin, ei tarvitse väistellä muita, tai lähteä maastoon sen takia että kenttä on varattu esim. valmennuksiin. Toki sitten joutuu vetämään hevostaan muualle ohjattuihin treeneihin, mutta omat ratsastuksensa saa hoitaa omassa rauhassaan kaiken tilan käyttäen.
Kaikkihan me myös tiedämme että hevosihmiset osaavat sillointällöin saada kunnon riidan aikaiseksi. Tiedän paljon täysihoitotalleja, jossa hommat pelaa ja ilmapiiri on hyvä. Valitettavasti kaikissa paikoissa ei näin ole, ja hyväkään ilmapiiri ei tarvitse pilaantumiseensa kuin yhden riidankylväjän. Omassa tallissa on siis se hyvä puoli, että sinä saat päättää ketä tallillasi käy, ja tarvittaessa "poistaa" riitoja lietsovan henkilön. Näin ollen oman tallin ilmapiirin pystyy melko helposti pitämään mieleisenään.
Oman hevosensa oppii myös tuntemaan paremmin. Enkä tarkoita ratsastuksellista tuntemista, vaan enemmänkin käyttäytymistä. Kun hevonen on joka päivä siinä ikkunan alla, ja sitä seuraa "koko ajan" oppii tuntemaan sen käyttäytymistä. Sellaista käyttäytymistä mitä täysihoitotalleilla vain tallityöntekijät usein oppivat tuntemaan. Näin myös tunnistaa helposti jos hevosella on joku vikana, kun suurin piirtein tietää mitä se päivän aikana touhuilee, huomaa useimmin helpommalla jos käytös muuttuu.
Myös varjopuolia löytyy. Isoin esimerkki on vastuu. On mukavaa kun on vastuuta, mutta vastuu on myös kannettava. Jos sairastut, jonkun on silti hoidettava hevoset. Jos haluat lähteä reissuun, jonkun on hoidettava hevoset. Ne eivät siivoa karsinaa itsestään, vaan sinun on tehtävä se joka päivä. Sama homma ruokimisen, tarhaamisen ja ihan kaiken suhteen. Se on sellaista arkea jota ei varmasti kaikkien tule aina ajateltua. Jokuhan ne hevoset täysihitotallillakin hoitaa, omassa tallissa se joku olet sinä itse. Sen lisäksi että hoitaa hevoset on vastuu myös hankinnoista. On omalla vastuulla, että karsinaan on kuiviketta, hevosille heinää annettavaksi, väkkärilaarit täynnä ja työvälineet kunnossa.
Jos talli alkaa jostain repsottaa, on sinun vastuullasi korjata.
On myös paljon kuluja joita täysihoitotallila ei välttämättä tarvitse ajatella. Aitaustarpeet maksaa, vesi maksaa, sähkö maksaa, kentän kunnossa pito maksaa, kaikki maksaa. Toki kuluja voi pitää kurissa, tekemällä asiat kerralla kunolla, ettei heti tarvitse olla korjaamassa, mutta kuluja on siltikin.
Kentän kunnossapidosta juolahti myös mieleeni että se kenttä on tosiaan huollettava kokonaan itse. Lanausta, aurausta ja hiekanlisäystä myöten, ihan itse, se ei vain jostain syystä lanaudu yön aikana itsekseen seuraavan päivän ratsasteluja varten.
Oman tallin suurin plussa ja miinus taitavat olla vapaus ja vastuu. Vapaus valita ja tehdä miten haluaa tuo myös vastuuta. Oma talli ei siis sellaiselle sovi joka ei ole valmis tekemään vähän itse ja kaivamaan asioille aikaa. Sanonpa vaan, että välillä kun on 8h koulupäiviä, ja pimeä mutainen lokakuu, niin kyllä välillä on aika raskasta lähteä tallille, hoitaa kaikki tallityöt ja vielä yrittää ratsastaa. Toisaalta omassa tallissa on paljon hyvää, joten kai se riippuu enemmän ihmisestä että sopiiko itselle paremmin oma- vai täysihoitotalli, vai sittenkin jotain siitä väliltä.
Toivottavasti postaus jaksoi kiinnostaa, ja hienoahan olisi jos jollekin omaa tallia miettivälle olisi tullut tästä jotain vertailupohjaa. :)
Aloitetaan oman tallin hyvistä puolista. Ehdottoman hyvää on vapaus. Tallille voi tulla ja mennä mihin aikaan tahtoo, hevosensa päivärytmin voi rakentaa juuri sellaiseksi kun haluaa. Vapauteen kuuluu myös vapaus valita millä hevosesnsa karsinan kuivittaa, mitä sille syöttää ja mihin aikaan. Toki näihin asioihin voi vaikuttaa täysihoito tallillakin, mutta esim. jos koko tallilla on käytössä puru, voi olla vaikea saada omalleen vaikka turvetta. On ihanaa kun saa itse päättää milloin vie hevosensa pihalle, milloin ratsastaa ja milloin ruokkii. Ja yksi ihana asia on myös oma satulahuone, jonka voi sulloa täyteen tavaraa, muita miettimättä.
Mikäli omaa kentällisen tallin, saa varsinkin tällaisella tallilla missä on vain ne pari omaa kuten meillä, saa käyttää kenttää juuri niinkuin haluaa. Voi joka päivä ratsastaa yksin, ei tarvitse väistellä muita, tai lähteä maastoon sen takia että kenttä on varattu esim. valmennuksiin. Toki sitten joutuu vetämään hevostaan muualle ohjattuihin treeneihin, mutta omat ratsastuksensa saa hoitaa omassa rauhassaan kaiken tilan käyttäen.
Kaikkihan me myös tiedämme että hevosihmiset osaavat sillointällöin saada kunnon riidan aikaiseksi. Tiedän paljon täysihoitotalleja, jossa hommat pelaa ja ilmapiiri on hyvä. Valitettavasti kaikissa paikoissa ei näin ole, ja hyväkään ilmapiiri ei tarvitse pilaantumiseensa kuin yhden riidankylväjän. Omassa tallissa on siis se hyvä puoli, että sinä saat päättää ketä tallillasi käy, ja tarvittaessa "poistaa" riitoja lietsovan henkilön. Näin ollen oman tallin ilmapiirin pystyy melko helposti pitämään mieleisenään.
Oman hevosensa oppii myös tuntemaan paremmin. Enkä tarkoita ratsastuksellista tuntemista, vaan enemmänkin käyttäytymistä. Kun hevonen on joka päivä siinä ikkunan alla, ja sitä seuraa "koko ajan" oppii tuntemaan sen käyttäytymistä. Sellaista käyttäytymistä mitä täysihoitotalleilla vain tallityöntekijät usein oppivat tuntemaan. Näin myös tunnistaa helposti jos hevosella on joku vikana, kun suurin piirtein tietää mitä se päivän aikana touhuilee, huomaa useimmin helpommalla jos käytös muuttuu.
Myös varjopuolia löytyy. Isoin esimerkki on vastuu. On mukavaa kun on vastuuta, mutta vastuu on myös kannettava. Jos sairastut, jonkun on silti hoidettava hevoset. Jos haluat lähteä reissuun, jonkun on hoidettava hevoset. Ne eivät siivoa karsinaa itsestään, vaan sinun on tehtävä se joka päivä. Sama homma ruokimisen, tarhaamisen ja ihan kaiken suhteen. Se on sellaista arkea jota ei varmasti kaikkien tule aina ajateltua. Jokuhan ne hevoset täysihitotallillakin hoitaa, omassa tallissa se joku olet sinä itse. Sen lisäksi että hoitaa hevoset on vastuu myös hankinnoista. On omalla vastuulla, että karsinaan on kuiviketta, hevosille heinää annettavaksi, väkkärilaarit täynnä ja työvälineet kunnossa.
Jos talli alkaa jostain repsottaa, on sinun vastuullasi korjata.
 |
| Suu täynnä ruokaa, ja karsina täynnä kuiviketta ei tapahdu itsestään. |
Kentän kunnossapidosta juolahti myös mieleeni että se kenttä on tosiaan huollettava kokonaan itse. Lanausta, aurausta ja hiekanlisäystä myöten, ihan itse, se ei vain jostain syystä lanaudu yön aikana itsekseen seuraavan päivän ratsasteluja varten.
Oman tallin suurin plussa ja miinus taitavat olla vapaus ja vastuu. Vapaus valita ja tehdä miten haluaa tuo myös vastuuta. Oma talli ei siis sellaiselle sovi joka ei ole valmis tekemään vähän itse ja kaivamaan asioille aikaa. Sanonpa vaan, että välillä kun on 8h koulupäiviä, ja pimeä mutainen lokakuu, niin kyllä välillä on aika raskasta lähteä tallille, hoitaa kaikki tallityöt ja vielä yrittää ratsastaa. Toisaalta omassa tallissa on paljon hyvää, joten kai se riippuu enemmän ihmisestä että sopiiko itselle paremmin oma- vai täysihoitotalli, vai sittenkin jotain siitä väliltä.
Toivottavasti postaus jaksoi kiinnostaa, ja hienoahan olisi jos jollekin omaa tallia miettivälle olisi tullut tästä jotain vertailupohjaa. :)
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
Kuvapläjäys estetreenailusta
Kuvapainotteinen pikapostaus tähän väliin. Paljon olisi asiaa, mutta juurikin nämä asiat vievät kovasti aikaa, joten jostain täytyy supistaa, eli valitettavasti blogista.
Ei huolta, mulla on tulossa teille iloinen yllätys tän kuun loppuun/ensi kuun alkuun. Valitettavasti koulutuuppailua ei taaskaan kukaan ole ehtinyt kuvata, harmi sinänsä, sillä Marsu on mennyt eteenpäin viimeaikoina. Nyt siis jälleen este postausta. Tämän postauksen kuvat on torstailta, jolloin hyppäsin Mariorin ja irtohypytin Allun, eli ainakin monipuolista kuva materiaalia on luvassa!
Huomenna sitten onkin vuorossa Ypäjän reissu. Toivottavasti saadaan tuolla reissualla satula-asioita kondikseen, jotta päästään Allun kanssa taas ihan ratojakin hyppäämään, tai ylipäätään treenaamaan!
Ei huolta, mulla on tulossa teille iloinen yllätys tän kuun loppuun/ensi kuun alkuun. Valitettavasti koulutuuppailua ei taaskaan kukaan ole ehtinyt kuvata, harmi sinänsä, sillä Marsu on mennyt eteenpäin viimeaikoina. Nyt siis jälleen este postausta. Tämän postauksen kuvat on torstailta, jolloin hyppäsin Mariorin ja irtohypytin Allun, eli ainakin monipuolista kuva materiaalia on luvassa!
 |
| Ehkä tästä näkee vähän miltä se koulussa näyttää tällä hetkellä... |
 |
| Rauhallisempaa laukkaakin on alettu sillointällöin saamaan! |
 |
| Allun juoksutin ennen hypytystä. |
 |
| Joskus se näyttää tältä ratsastaessakin..joskus... |
 |
| Sitten alettiin hyppäämään |
 |
| 150cm |
 |
| Sama 150cm, katsokaa ilmavaraa :D |
Huomenna sitten onkin vuorossa Ypäjän reissu. Toivottavasti saadaan tuolla reissualla satula-asioita kondikseen, jotta päästään Allun kanssa taas ihan ratojakin hyppäämään, tai ylipäätään treenaamaan!
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Meitä ei sade estä
Jep, perjantaina satoi kyllä siihen malliin että huhhuh! Mutta me ei annettu sateen estää meidän treenejä! Mariorin hyppytreenin aikana sateli vähän, Allun irtohypytyksen aikana kaatamalla. Märillä vaatteilla selvittiin ja kipeiksikään ei edes tultu!
Aloitetaan Mariorista. Treenin aiheena oli linjat sekä sarja. Meillä oli vasemmasta kierroksesta pitkällä sivulla 4 askeleen suora linja. Toisella pitkällä sivulla oli oikeasta kierroksesta tultava sarja, kiinni aidassa.
Linja meni tosi hyvin ja sitä tultiin lopulta niin että ensimmäisenä oleva pysty oli 100cm korkea ja viimeisenä oleva okseri n. 115cm. Mariori keskittyi tähän tosi hyvin! Sarja pojan vaikeammasta kierroksesta oli vaikea. Sarjat seinän vieressä, tai esteet seinien/aitojen vieressä ylipäätään on usein hevosille haastavia. Kieltoja tähän tuli, mutta lopulta sitäkin päästiin menemään n.100cm korkuisena! Suunnan vaihto esteenä meillä oli "home made"- vesimatto. Eli vanha sininen sadeloimi.
Kaikkiaan kaikki meni kivasti, videolta näkee meidän radan. Viikolla otetaan vielä vähän sarjoja työn alle, ja sitten suunnataan Hankoon SHW:hen.
Allulla oli vuorossa irtohypytystä. Nyt on nimittäin käynyt ilmi että Alun temppuilu saattaa johtua satulasta. Koska satulaa ei toistaiseksi parane selkään laittaa päätimme koittaa irtohypytystä. Allu on selvästi tehnyt hommaa ennenkin. Kovasta sateesta huolimatta poika hyppi mielellään. Videolta voi nähdä kuinka nätisti se menee hyppykujaan. Ihan kun vanha tekijä! Sekä minä että hevonen oltiin naama messingillä. Mä suurelta osin siitä syystä että kerrankin joku mun omistuksessa oleva heppa osaa irtohypätä, ja siitä että Allu hyppäsi selkää käyttäen, mielellään sekä näyttämättä mitenkään kipeältä. Allu taas oli innoissaan päästessään pitkästä aikaa hyppimään. Este nousi 140cm asti, sitten meiltä loppui tolpasta pituus. Meillä on siis pitempiäkin tolppia, kuka sitten tietää miksei niitä tajuttu laittaa, sillä hevonen olisi kyllä hypännyt korkeammaltakin. No, ensi kerralla sitten!
Aloitetaan Mariorista. Treenin aiheena oli linjat sekä sarja. Meillä oli vasemmasta kierroksesta pitkällä sivulla 4 askeleen suora linja. Toisella pitkällä sivulla oli oikeasta kierroksesta tultava sarja, kiinni aidassa.
 |
| 140cm |
 |
| Sadevaatetuksesta huolimatta liti märkä, mutta poniinsa tyytyväinen omistaja! |
tiistai 12. heinäkuuta 2016
Kauniit kesä illat
...ovat harvassa, mutta kun sellainen kohdalle saapuu, on kaikki videoitava. Pitemmittä puheitta, nauttikaa videosta!
lauantai 9. heinäkuuta 2016
Kisakatsaus ja ongelmia
Eilen oltiin Riders Trophyssa Salossa. Kisat joihin alun perin piti mennä Allulla, mutta ongelmien takia vaihdoin Marioriin.
100cm:
Metri meni hyvin, paikat sujui 5. estettä lukuun ottamatta huvin, vitonen tuli alas koska paikka ei osunut. Muuten hyvä rata, ei edes kolissut tuota yhtä lukuun ottamatta. Olin super tyytyväinen poikaan!
110cm:
Verkka sujui hienosti. Esteitä ei kauheasti nosteltu, tai nosteltiin, mutta tosi isoiksi tai ihan pikkuisiksi. Noh, me sitten hypättiin 120cm pysty näin verkaksi, ihan puhtaasti. Radalle mä lähdin siis tosi hyvällä fiiliksellä. Hevonenkin tuntui hyvältä radalta, mutta montaa estettä ei ehditty mennä ennen kuin tapahtui jotain. Se jotein oli migreeni kohtaus kesken radan. Joo, ei päänsärky mitään, mutta kohtaukseen liittyvät näköharhat haittaa aika paljon esteen etäisyyden hahmotusta. Mariori vain lähinnä pysähtyi, hyvin rauhallisesti. Se huomasi että mulla on jokin pielessä. Kun tulin alas selästä, se vaikutti huolestuneelta. Siinä sitten vaan rapsuteltiin ponia, ja todettiin että fiksu poika kun vain pysähtyi. Hän huolehti ratsastajastaan. Harmitaa kun hevonen tuntui niin hyvälle, mutta eihän tuolle mitään voi, näin nyt kävi...
Sitten siihen Alluun, istagramia seuraavat saattavatkin jo tietää että ongelmia on. Ja niitä tosiaan on. Se ei nimittäin tahdo suostua hyppäämään, tai suostuu mutta ei metristä korkeampaa, ja metrikin tekee tiukkaa. Selkä on kunnossa ja ellkin kävi hetki sitten. Kunnossa se siis on. Tämä lienee nyt sitä kuuluisaa kokeilua mitä nuoret saattaa harrastaa... Nyt keskitytään enemmän Marioriin kisojen suhteen, myös SHW:hen vaihdoin ratsuksi marsun, kun alun perin piti mennä Allulla. Allun kanssa ny vaan sitten lähdetään matalalta etenemään taas korkeammalle. Ei siinä muukaan auta.
Heinäkuusta vielä sen verran, että muutamia ihan kivoja juttuja on tulossa. Pysykää kuulolla!
Loppuun vielä video tiistain hyppelyistä!
Metri meni hyvin, paikat sujui 5. estettä lukuun ottamatta huvin, vitonen tuli alas koska paikka ei osunut. Muuten hyvä rata, ei edes kolissut tuota yhtä lukuun ottamatta. Olin super tyytyväinen poikaan!
110cm:
Verkka sujui hienosti. Esteitä ei kauheasti nosteltu, tai nosteltiin, mutta tosi isoiksi tai ihan pikkuisiksi. Noh, me sitten hypättiin 120cm pysty näin verkaksi, ihan puhtaasti. Radalle mä lähdin siis tosi hyvällä fiiliksellä. Hevonenkin tuntui hyvältä radalta, mutta montaa estettä ei ehditty mennä ennen kuin tapahtui jotain. Se jotein oli migreeni kohtaus kesken radan. Joo, ei päänsärky mitään, mutta kohtaukseen liittyvät näköharhat haittaa aika paljon esteen etäisyyden hahmotusta. Mariori vain lähinnä pysähtyi, hyvin rauhallisesti. Se huomasi että mulla on jokin pielessä. Kun tulin alas selästä, se vaikutti huolestuneelta. Siinä sitten vaan rapsuteltiin ponia, ja todettiin että fiksu poika kun vain pysähtyi. Hän huolehti ratsastajastaan. Harmitaa kun hevonen tuntui niin hyvälle, mutta eihän tuolle mitään voi, näin nyt kävi...
Sitten siihen Alluun, istagramia seuraavat saattavatkin jo tietää että ongelmia on. Ja niitä tosiaan on. Se ei nimittäin tahdo suostua hyppäämään, tai suostuu mutta ei metristä korkeampaa, ja metrikin tekee tiukkaa. Selkä on kunnossa ja ellkin kävi hetki sitten. Kunnossa se siis on. Tämä lienee nyt sitä kuuluisaa kokeilua mitä nuoret saattaa harrastaa... Nyt keskitytään enemmän Marioriin kisojen suhteen, myös SHW:hen vaihdoin ratsuksi marsun, kun alun perin piti mennä Allulla. Allun kanssa ny vaan sitten lähdetään matalalta etenemään taas korkeammalle. Ei siinä muukaan auta.
Heinäkuusta vielä sen verran, että muutamia ihan kivoja juttuja on tulossa. Pysykää kuulolla!
Loppuun vielä video tiistain hyppelyistä!
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Metsämäki Horse Show
Lauantaina oltiin Mariorin kanssa Metsämäessä kisaamassa meisän ekat nurmi kisat vuoteen, ja itseasiassa toiset nurmikisat ikinä. Ammulla lastattiin molemmat pojat autoon, ja koukattiin Huittisten kautta jättäen Allu Maijalle hoitoon päiväksi. Siitä sitten jatkoimme Turkua kohti Mariori kyydissä.
Ensimmäisenä luokkanamme oli 100cm. Se meni yhtä kieltoa ottamatta hyvin. Kielto tuli tuolle vähän erikoisemmalle ristikko pystylle ja johtui puhtaasti siitä että hevonen ei vain ajoissa tajunnut että se on ihan hypättävä este. Toisella yrittämällä siinä ei ollut mitään ongelmaa kun Mariori tajusi että tämä oli hypättäväksi tarkoitettu. Sehän ei ole mikään tyhmä, ja usein kisoissa radalla olevat "ylimääräiset" esteet laitetaan ristiin. Ilmisesti hän luuli ettei sitä kuulu hypätä. Enimmäisajan puitteissa pysyttiin (A.2.0), ja olin rataan tyytyväinen. Molemmilla, hevosella sekä mulla oli hauskaa. Se oli tärkeintä!
Sitten meidän piti mennä 110cm, piti. Verkassa totesin äidille että mene perumaan, nyt on hevoselle liikaa. Avataampa vähän, oli siis todella, todella kuuma päivä, ja Marsu yksinkertaisesti väsyi helteestä. En halunnut lähteä niin väsyneellä hevosella radalle, se olisi ollut väärin hevostakin kohtaan. Mä tiedän kyllä että Marsu pystyy siihen kymppiin, mutta se on sille fyysisesti vaativa suoritus. Mutta se suoriutuu siitä, koska se on yritteliäs ja sitkeä sissi, ja koska se tykkää työn teosta ja haasteista. Olisi ollut sulaa typeryyttä mennä radalle niin väsyneellä hevosella ja mahdollisesti pilata siltä se tekemisen ja yritteliäisyyden asenne. Me jatketaan kympeissä taas sopivammassa (vähemmän helteisessä) hetkessä. Alla oli kuitenkin yksi hyvä rata ja siihen olen tyytyväinen. Hauskaa oli ja kisa järjestelyt toimi, mutta tuo täydeltä taivaalta porottava aurinko vain vei mehut, sille ei voi mitään.
 |
| C: Henni-Leena Helenius |
 |
| C. Henni-Leena Helenius |
 |
| c.Henni-Leena Helenius |
 |
| c. Henni-Leena Helenius |
 |
| C.Henni-Leena Helenius |
perjantai 1. heinäkuuta 2016
Treenejä, taas..
Jälleen postausta meidän treeneistä. Aika kuva painotteista tällä kertaa, johtuen ihan siitä että mulla on vähän kiire kirjoittaa tää postaus.
No joka tapauksessa eilen oltiin estetreeneissä Maijalla, mutta treenit piti Maijan sijasta Mimi. Treenien aiheena oli erilaiset kiemurat, ja kaarevat tiet. Paljon laukan vaihtoja siis. Ensin mentiin 2-4 esteen tehtäviä, ja sitten 14 hypyn rata.
Ensin menin Allulla. Ensimmäiset estertreenit kahteen viikkoon. Allu on saanut koko tämän ajan lepuuttaa selkäänsä. Vähän jännitti-, ehkä pelottikin ennen treenejä. Mielessä olli että mitä jos se onkin edelleen jumissa. Toki sillä kävi hieroja ja se sai kevyttä tekemistä viikon. Juuri niinkuin hieroja neuvoi, mutta silti. No, pelko osoittautui turhaksi. Allu tuntui tosi hyvälle, se oli inan laiska mutta se johtuni siitä että pojat olivat viettäneet päivän laitsalla, ja jostain syystä niillä oli joku pakottava tarve vetää hirveät laukkarodeot pitkin laidunta.
Pientä väsymystä lukuun ottamatta selvittiin parilla ohi menolla, jotka johtui musta, ei siitä että Allu olisi haluton hyppäämään. Eka rata meni ihan hyvin, esteet olivat n. 90- 100 cm. Enempää niiden ei tarvinnutkaan olla, ihan sopiva korkeus tauon jälkeen. Tultiin rata vielä toiseen kertaan, mutta vika este oli meiltä "salaa" nostettu metrikymppiin, ja se meni hyvin myös, varmaan juuri siksi etten huomannut että se oli nostettu :D. Hyvät treenit siis kaikin puolin. Tästä on mukava jatkaa pikkuhiljaa taas kisojakin kohti.
Mariorilla onkin huomenna kisat, joten sillä, tehtiin kaikki alkujutut, mutta ei hirveästi toistoja, ja sitten mentiin rata joka oli 100-110cm, ja siinäkin taisi jotkin esteet nousta radan aikana, osa esteistä kun mentiin siis 2 kertaa niin niitä nostettiin välissä. Yksi pysty tosi tiukalla kaarteella oli pojalle vaikea, ja se otettiin kaksi kertaa alas, mutta muuten sujui hyvin. Se mihin pitää huomenna keskittyä on, ettei se pääse isolla nurmikentällä kiihtymään liikaa, muuten se on nyt sillä tuulella että minähän menen yli mistä vaan. Toivotaan että huomenna se on yhtä hienossa vireessä kun eilen!
No joka tapauksessa eilen oltiin estetreeneissä Maijalla, mutta treenit piti Maijan sijasta Mimi. Treenien aiheena oli erilaiset kiemurat, ja kaarevat tiet. Paljon laukan vaihtoja siis. Ensin mentiin 2-4 esteen tehtäviä, ja sitten 14 hypyn rata.
Ensin menin Allulla. Ensimmäiset estertreenit kahteen viikkoon. Allu on saanut koko tämän ajan lepuuttaa selkäänsä. Vähän jännitti-, ehkä pelottikin ennen treenejä. Mielessä olli että mitä jos se onkin edelleen jumissa. Toki sillä kävi hieroja ja se sai kevyttä tekemistä viikon. Juuri niinkuin hieroja neuvoi, mutta silti. No, pelko osoittautui turhaksi. Allu tuntui tosi hyvälle, se oli inan laiska mutta se johtuni siitä että pojat olivat viettäneet päivän laitsalla, ja jostain syystä niillä oli joku pakottava tarve vetää hirveät laukkarodeot pitkin laidunta.
Pientä väsymystä lukuun ottamatta selvittiin parilla ohi menolla, jotka johtui musta, ei siitä että Allu olisi haluton hyppäämään. Eka rata meni ihan hyvin, esteet olivat n. 90- 100 cm. Enempää niiden ei tarvinnutkaan olla, ihan sopiva korkeus tauon jälkeen. Tultiin rata vielä toiseen kertaan, mutta vika este oli meiltä "salaa" nostettu metrikymppiin, ja se meni hyvin myös, varmaan juuri siksi etten huomannut että se oli nostettu :D. Hyvät treenit siis kaikin puolin. Tästä on mukava jatkaa pikkuhiljaa taas kisojakin kohti.
Mariorilla onkin huomenna kisat, joten sillä, tehtiin kaikki alkujutut, mutta ei hirveästi toistoja, ja sitten mentiin rata joka oli 100-110cm, ja siinäkin taisi jotkin esteet nousta radan aikana, osa esteistä kun mentiin siis 2 kertaa niin niitä nostettiin välissä. Yksi pysty tosi tiukalla kaarteella oli pojalle vaikea, ja se otettiin kaksi kertaa alas, mutta muuten sujui hyvin. Se mihin pitää huomenna keskittyä on, ettei se pääse isolla nurmikentällä kiihtymään liikaa, muuten se on nyt sillä tuulella että minähän menen yli mistä vaan. Toivotaan että huomenna se on yhtä hienossa vireessä kun eilen!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)