Hevosmessut: Kauan odotettu kisapäivä

Eilen, eilen oli mun tän astisen kisahistorian jännin, upein ja hienoin päivä! Me kisattiin Allun kanssa messuilla, Pirkkahallissa, vähän suuremman yleisön edessä. Me lähdettiin kotoa messuille kahdelta iltapäivällä, ja paikan päälle saavuttiin kolmelta. Luokka alkoi 17.15. Oltiin siis hyvissä ajoin paikalla ja kierreltiin vähän messuja ennen luokan alkua. Oli se aika hauska tunne vetää kisavaatteet päällä, väkisin vähän keräsi  katsahduksia.

Kuva: Sofia Sinisalmi\\sofkulen.kuvat.fi

Kun kello oli neljä otettiin Allu pois kopista ja alettiin laittaa sitä. Ensin se vähän pyöri satulaa laittaessa ja vilkuili ympärilleen. Se rauhoittui kuitenkin nopeasti un pääsi kävelemään. Verkan jälkeen oli radan kävelyn vuoro. Rata sisälsi yhdeksän estettä ja rata oli tyyliarvostelulla. Luokassamme oli lähtöjä viisi ja me lähdettiin neljäntenä.

Verkka-alueella käppäilemässä

Luokan alettua homma lakoikin rullata nopsaan ja ennenkuin huomasinkaan päästiinkin jo areenalle. Tämä oli kyllä sellainen hetki että meinasi sydän pysähtyä. Allu käveli sisään kun vanha tekijä, mutta ratsastajaa kyllä jännitti. Kun kuuluttaja oli esitellyt meidät saatiin lähtömerkki ja rata alkoi. Ykköselle hyvin sisään, kakkoselle huono askel mutta puhtaasti yli. Kolmoselle ratsastajakin ryhdistäytyy vaikka aika reipas askel sille otettiinkin. Nelonen eli sarja ja meille se vaikein. Sarja seinän vieressä on aina vaikea varsinkin jos siltä pääsee ohi oikealle. Oikea pohje on mulla heikompi, mutta kiinnitin siihen huomio ja selvittiin sarjasta vaikka B:osalta puomi tippuikin. Päädyssä Alu vähän pelästyy jotain mutta siitä selvitään ja päästään sisään 5-6 linjalle. Noh, tuo linja mentiin neljällä vaikka se olisi ollut viiden askeleen linja, mutta neljä tuli silti sujuvana joten parempi sekin kun vaikka kielto. Seiskalle, ehkä vaikein tie radassa , yli mennään mutta puomi otetaan mukaan. Kasi puhtaasti ja ysi puhtaasti. Ja se ihana tunne kun tajuaa juuri selvinneensä radasta tämmöisessä tapahtumassa.


Tuomarin kommentit kuuluvatkin videolta ja ne olivat kyllä ihan paikkansa pitäviä. Monelle esteelle olin liikaa edellä hyppyä, hevonen pääsee pitkäksi ja pudottaa puomin siksi. Osa syy tähän on varmasti tää tilanne. Mua jännitti ja rupesin atteleen että "älä nyt vaan kiellä" ja tuolla ajattelulla ajan itseni liikkeen edelle. Treeneissä noin ei enää niin usein käy, eikä tutuissa paikoissa, mutta uusissa paikoissa mä itse helposti yli ratsastan. Mutta tähän voi taas kiinnittää kahden viikon päästä Ypäjällä huomiota. Pitää malttaa istua ja pitää hevonen tuntumalla viimeistä askelta myöten. Positiivistakin palautetta saatiin ja hyvä mieli jäi. Pisteitä tuli se kuusi joka oli vain 0.8 pistettä vähemmän kun voittajalla. Sijoituimme tuloksissa kolmansiksi. Eli ensimmäiset ei sijoittuneet.

Verkkahyppyjä

Ylipäätään oon ihan huippu tyytyväinen. Toki olisi voinut radalla tehdä asioita toisin, mutta täytyy antaa itselleen vähän armoa. Ikinähän en ole tuon kokoisissa kisoissa ollut. Ei tuota arneenaa voi verrata mihinkään perus kenttään tai maneesiin, tuolla ratsastaminen on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ja Allu, se on ehkä fiksuin 6vee ikinä! Se käyttäytyi niin upeasti. Olen vaan niin onnellinen koko eilisestäpäivästä ja tilaisuudesta kilpailla tuolla. Viime vuonna kun ekan kerran kävin messuilla katselin kisoja ajatellen että olisipa upea kilpailla joskus tuolla, mutta heti perään tiedostin ettei minulla ole hevosta sellaiseen. No, tilanteet muuttuu ja joskus ne unelmat käy yllättäen toteen! Aivan älyttömän hienoa kaiken kaikkiaan!