Kiirettä pitää, mutta valmennukseen sentään ehtii

Nyt tulee aika kuva painotteinen postaus, tosin kuvia on paljon että ei sen puoleen. Tänään oltiin molempien hevosten voimin Mikko Mäentaustan valkassa. Oltiin ulkona ja siksi kuviakin on kerrankin reilusti. Pyysin kuvaajaa jättämään videoinnin tältä kertaa, silä pahoin pelkäsin ettei mulla ole just nyt aikaa videoiden editointiin ja latailuun, joten varmemmin tulee kirjoitettua tällä hetkellä kun on materiaalina kuvia.

Mitäs me Allun kanssa, lämmittelynä pikku esteitä. Etäisyyksien hakemista ja sen sellaista. Perus juttuja, mutta erittäin hyödyllisiä sellaisia.

Kun oltiin tultu lyhyitä yksittäisiä tehtäviä, päästiin tulemaan rata pari kertaa. Rata alkoi vesimatosta, seuraavaksi yhden askeleen sarja, sitten viiden askeleen linja ja lopuksi kahden askeleen sarja. Simppeliä, ja hyvää harjoitusta, sillä pitkissä este väleissä meillä piilee ne suurimmat ongelmat joten niitä oli kiva päästä treenaamaan. Pitkiä estevälejä alkaa kuitenkin ulkokauden alkaessa radoilta löytyä koska luonnollisesti ulkokentät yleensä ovat maneeseja tilavampia.

Erittäin positiivista oli että Mikon mielestä Allu ei ollut mikään erityisen etupainoinen vaikka musta siötä välillä tuntuu. Se saisi olla ryhdikkäämpi, mutta etupainoinen se ei ole.

Sain hyviä ohjeita esteiden väleille. Muunmuassa millaisia pidätteitä mun kannattaa tehdä, millain kannattaa lähestyä esteitä jne. Monia asioita mistä Maija ja Piiakin on mulle sanoneet, mutta ilmeisesti vielä kolmannen henkilön piti niistä omalla tavallaan sanoa ja opastaa että meni perille. Nyt kuitenkin koen että mulla on paljon käytökelpoista oppia kotitreenejäkin ajatellen.

Aluksi vähän jännitin että ovatko tehtävät Mariorille liian haastavia, mutta iloiseksi yllätykseksi, se selviytyi niistä hienosti. Puomitkin pysyivät tänään kannattimilla.

Tunnin sisältö oli saman kaltainen, ensin lyhyet tehtävät ja asioiden hakemista kuntoon rataa varten, ja sitten rata. Rata sujui mallikaasti, ja kaikki puomit pysyivät kannattimillaan.

Ohjeeksi sain Mariorilla tehdä erilaisia laukkaharjoituksia, ja hypätä paljon ihan pikkiriikkisiä esteitä, joita voi mennä hevosta paljoa rasittamatta monta kertaa putkeen. Tässä tehtävässä pitäisi sitten laukankin treenaantua säädeltävämmäksi. Hyvästä työmotivaatiostaan poika sai kehuja!

Tekstin otsikko antaa ymmmärtää että on vähän kiireistä tällä hetkellä. No, se pitää paikkansa. Avataan tilannetta ny vähän niin tiedätte te lukijatkin syyn jos postaus rintamalla on vähän hiljaisempaa. Eli mä olen tällä hetkellä työssäoppimassa ja samalla mä treenaan tosissani kisakautta silmälläpitäen. Työssäoppimispaikka mulla on tosi kiva, ja haluan hoitaa siellä asiat kunnolla, myös yksi näyttö on vielä keväällä edessä. Ja sitten tosiaan heluan hoitaa hevoseni kunnolla, joten se pieni jäljellejäävä aika (jos semmoista joskus on) kun ei tarvi niin sanotusti tehdä mitään, niin silloin haluan oikeasti levätä ja rentoutua, joten jos ei tuota aikaa ole paljoa niin en halua sitä välttämättä käyttää postaamiseen. Tilanne toki helpottaa kun kesä alkaa, mutta tässä syy miksi nyt keväällä postaustahti saattaa olla vain yksi postaus viikossa.

Ypäjä Spring Show (Video!)

Ensinnäkin, pahoittelut että tämä postauksen teko on venynyt ja venynyt. Mulla on tällä hetkellä työssäoppimisjakso menossa ja aika on kortilla, muta nyt pikaisesti kertaan tuon viime viikonlopun tapahtumat teillekin.

Eli luokkina oli lauantaina Allulla 100 ja 110cm ja Mariorilla 100cm, sunnuntaina käytiin vielä hyppäämässä Allun kanssa 105cm.

Videot löytyy tällä kertaa vain 100 ja 110cm luokista koska mulla on vanha kone videoiden tekemiseen käytössä ja se on aika hidas, joten tappelin sen kanssa sen verran vain että kaksi parasta rataa saan tänne.

Allun metri oli nuorten hevosten luokka ja se meni hyvin. Virhepisteitä kertyi neljä, ihan siitä omasta virheestä että hevonen pääsee liian pitkäksi. Puomi tuli siis perusradalta alas. Puhdas metri ei kuitenkaan ollut kaukana ja uskon että se on lähiaikoina tulossa. Metrit alkaa mennä jo aika rutiinilla.

Sitten se 110cm, mun eka kymppi. Tämä oli nuorten 4-tason luokka. Virhepisteitä kertyi 12, mutta vaikka se kuulostaa paljolta, olen super tyytyväinen. Este väli 1-2 meni super hyvin. Kolmoselle pääsi taas valahtaamaan multa liian pitkäksi, neloselle joka viimeksikin tippui lähdin liikaa kikkailemaan. Viisi ja kuusi hyvin, seiska hyvin, sarjala yksi puomi alas, mutta muuten oikein sujuva sarja, ja viimeinen este perus hyvin. Itselleen täytyy tässä kohtaa olla armollinen kun kyse oli kuitenkin mun ekasta 110cm luokasta. Mua jännitti paljon, ja se näkyi jonnin verran ratsastuksessa. Luokka oli kuitenkin sopiva ja jatkossakin tullaan kisoissa se 110cm starttaamaan. Uskon että seuraava kymppi tulee menemään oman ratsastuksen osilta paremmin kun sen korkeuden on nyt kerran päässyt menemään, ja toteamaan että kyllä se hevonen niistä yli pääsee, pitää vaan itsekin muistaa tehdä siellä selässä jotain niin puomitkin pysyy kannattimilla.



No, sitten nämä luokat joista ei ole tähän hätään videoa. Eli, Mariorin 3-tason 100cm. Hohhoh, mitä sitä sanoisi, poika teki elämänsä parasta rataa kunnes kielsi ulos viimeiseltä esteeltä. Jooh, jotain niin pelottavaa siinä viimeisessä esteessä oli ettei siitä voinut mennä yli. Suokit...huumoria ne välillä vaatii että pää kestää touhuta moisten pöhveleiden kanssa.

Ja sitten Allun 105cm joka mentiin sunnuntaina. Siitä saatiin 12vp enkä ole tyytyväinen omaan ratsastukseen. Allu oli eilisestä väsynyt ja sitä olisi pitänyt auttaa enemmän mutta sen sijaan jätin sen aivan liian usein yksin. No, ollaan sen verran armollisia että todetaan hevosen ja kuskin molempien olleen vähän väsähtäneitä. Ensin maanantai ja tiistai valkkoja, ja sitten kaksi luokkaa lauantaina sekä lisäksi mulle kakasi klo 04.00 herätystä peräkkäin. Kyllähän siinä itse kullekin tulee pieni väsymys päälle.

Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen. Allun kanssa menee tällä hetkellä tosi hyvin, Mariorin kanssa perus ongelma on etten ehdi ratsastaa sitä tarpeeksi paljon. Noh, tilanne helpottanee kun kesäloma koittaa ja aikaa on enemmän. Seuraavissa kisoissa jatketaan Allun kanssa 100 ja 110 cm luokilla ja Mariorilla menen ehkä pelkän 90cm, tai sitten 90 ja 100cm, näkee nyt miten treenit tässä sujuvat.

Huhtikuun Piian treenit

Maanantaina ja tiistaina oltiin jälleen Piian valmennuksissa. Maanantailta on viimeisestä radasta video ja tiistaina kun oltiinkin ulkona otettiin kuvia. Kirjoitan nyt lyhyesti näistä valmennuksista sillä koulun näyttötyö painaa päälle ja se on nyt ykkös prioriteettina joten blogilta on vähän nipistettävä.


Noh, maanantaina meni ihan hyvin, ja tuo vika rata yhtä kaadettua estettä lukuunottamatta meni hyvin. Sarjalle jouduin kerran tulemaan ympyrän kautta etten ajanut ihmisten päältä. Piialta sain kommenttina mm. että pitää malttaa vielä paremmin odottaa ettei lähde hevosta ennen hyppyyn.

Tiistaina treenit olivatkin hyvässä säässä ulkona ja pääsiin kunnolla ulkona hyppäämisen makuun.

Allussa oli toisena päivänä havaittavissa väsymystä ja itsessäni myös, joten ihan niin skarppeja ei kumpikaan oltu kuin edellis päivänä. Puomeja tuli alas jonkun verran ja kieltoja tuli herkästi jos itse ei auttanut hevosta tarpeeksi. Mutta hyviä ja skarppeja hyppyjä tuli myös paljon.

Rata oli melko vaikea ja sisälsi paljon käännöksiä. Meidän eka rata menikin aika plörinäksi. Siksi etten muistanut rataa, ja siksi että kun muistin niin muut eivät muistaneet joten joutui tekemään ympyrää ettei mennyt toisia päin.

Toinen rata menikin sitten paremmin, ja pääsin ratsastamaan tiet kunnolla.

Piia kehio että Allu on alkanut saada lihasta. Puhuttiin myös siitä että mun täytyy tosiaan sitä omaa hyppyyn lähtöä treenata. Mutta treeniä, treeniä niin kyllä se sujumaan alkaa. Mun pitää saada hevonen ylämäkeen mutta rauhoittua itse ennen estettä ja antaa hevoselle rauha hypätä ja lähteä hyppyyn mukaan kun hypyn aika on, mutta kuitenkin pitää ohjat kädessä ja pohkeet kiinni eikä heittää kaikkea esteen väleillä tehtyä työtä pois.

Hyvin kuitenkin meni, ja kisoihin mennään viikonloppuna. Startataan ypäjällä la-su 100, 110 ja 105cm jotka Piiastakin ovat meille sopivat luokat. Jännää sinänsä mennä meidän eka kansallinen ja samalla eka 110cm luokka. Mutta eiköhän se hyvin mene kun mietin oikeasti mitä teen ja muistelen alkuviikosta saatuja ohjeita.

Hevosihmisen ensimmäisen maailman ongelmat

Huom! Ennen kun lukaiset tämän niin tiedostathan että postaus on kirjoitettu täysin huumorilla! Näitä niin sanottuja ongelmia on postausta varten liioiteltu eikä tässä ole tarkoitus osoittaa ketään sormella. Eli nutturaa löysälle ja huumoria hattuun tätä lukiessa ;)!


Sukulaiset, työkaverit, koulukaverit...ja ne niiden penskat. Voi että, tarkoittaako hevosen omistaminen oikeesti sitä että kaikilla ystävillä, sukulaisilla ja vastaavilla on oikeus tupata niitä penskojansa ratsastamaan? Ymmärrän toki jos omistaa jonkin pikkuponin tai lasten ratsuksi sopivan hevosen, silloin itsekkin ottaisin mielelläni lapsia ratsastamaan. Mutta jos sulla on hevonen joka ei sovi lapsille joilla ratsastuskokemusta ei ole? No sittenhän olet se pihi hevosenomistaja. Kyllähän nyt herranen aika jokaisen hevosen on sidettävä kaikenlaiset lapset, varsinkin ne kirkuvat ja nopealiikkeiset. Tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa: ole huono ihminen ja pilaa toisen lapsilta ilo, tai ole huono ihminen kun mukulat ovat pitkin pientareita kun eivät pysyneetkään selässä. Hävytöntä, kyllähän jokaisen hevosihmisen tallissa pitäisi olla se pieni valkoinen satuponi joka kantaa joka penskan, käytöksestä riippumatta.

Kun mietit vaihtoehtoja...kengätön vai kengällinen, kaura vai ei kauraa, kuolaimet vai ei kuolaimia, säilö- vai kuivaheinä...No kysytäämpä netistä! Sieltähän ne vastaukset saa tunnetusti nopsaan ja luotettaviakin ovat, eikö? Lopulta et saa tulokseksi lasta etkä paskaa, Pirkko-Maijaliisa on toista mieltä kun Terttuliina. Mukaan tulee vielä Vili-Petteri ja riita on valmis. Lopulta kysymykseesi vastaaminen unohtuu täysin ja kuolaimia käsittelevässä julkaisusssasi on vuosisadan sota siitä kenen pitäisi voittaa tämän vuoden Voice of Finland.


Ne sun ystävät...joilla ei ole hevosia, hevoskokemusta tai suurinpiirtein edes tietoa miltä hevonen näyttää. Miten niin ei ole pätevä syy olla myöhässä hevosten takia? Ai juhlistan enemmän mun hevosen synttäreitä kun sun synttäreitä? Ihmeellisiä noi ihmiset. Kuka nyt tosissaan luulee olevansa sun rakasta pullaponia korkeemmalla? Se on sitten aivan sama onko sukulainen, mies, paras ystävä tai mikä hyvänsä. Hevonen tulee ensin!

Tervydestä huolehtimisen tärkeys...niin siis hevosen tietenkin! Se kävelee kummallisesti ihan varmasti kävelee, ähkykin on varmaan ja vähintään kaihi iskee ihan just! Klinikalta aikaa, äkkiä ennenkun se tohon kupsahtaa. Ainiin mites tää mun oma selkä/nuha/ymsyms, pitäskö mennä lekuriin..No, ei väliä kunhan hevonen elää ja hengittää. Ai BOT-tuotteet on hyviä? Juu varmasti ovat, meidän pollella niitä onkin oikea liuta. Ai mulle vai? Hah, millä rahalla, mullahan on hevonen. Ai sitä linimenttiä voisi laittaa omiinkin lihasjumeihin? Mutta kun menee hukkaan jos sitä itselle käyttää.


Ja ne toiset hevosihmiset...kaiken pahan alku ja juuri, en minä mutta ne muut! Minkä takia sinä tykkäsit tuosta kuvasta muttet tosta toisesta? Noni, varmasti tarkoitat että mennään huonosti tossa toisessa kuvassa. Pitkin maailmaa levittelet kuinka huonosti ratsastan. Olishan pitänyt arvata, no kuule poiston saat mun facekaverilistalta, ja instassa vähintään eston! Kisoissa kun seuraavan kerran nähdään niin narautan sut stewardille jostain. Nii, nähdään kuka voittaa, hä?


Ja näin on saatu loppuun tämä postaus. Ja huomatkaa edelleen tämä humoristisuus. Kirjoitusidean sain lähinnä paria ht-netin valituskeskustelua lukaistuani. Tuli vaan semmoinen ajatus että näitä ihmisten valituksia jos höystäisi vähän huumorilla niin voisi saada aikaan ihan hauskan postauksen, omasta mielestäni onnistui ihan hyvin, palautetta saa antaa!

Hevosmessut: Kauan odotettu kisapäivä

Eilen, eilen oli mun tän astisen kisahistorian jännin, upein ja hienoin päivä! Me kisattiin Allun kanssa messuilla, Pirkkahallissa, vähän suuremman yleisön edessä. Me lähdettiin kotoa messuille kahdelta iltapäivällä, ja paikan päälle saavuttiin kolmelta. Luokka alkoi 17.15. Oltiin siis hyvissä ajoin paikalla ja kierreltiin vähän messuja ennen luokan alkua. Oli se aika hauska tunne vetää kisavaatteet päällä, väkisin vähän keräsi  katsahduksia.

Kuva: Sofia Sinisalmi\\sofkulen.kuvat.fi

Kun kello oli neljä otettiin Allu pois kopista ja alettiin laittaa sitä. Ensin se vähän pyöri satulaa laittaessa ja vilkuili ympärilleen. Se rauhoittui kuitenkin nopeasti un pääsi kävelemään. Verkan jälkeen oli radan kävelyn vuoro. Rata sisälsi yhdeksän estettä ja rata oli tyyliarvostelulla. Luokassamme oli lähtöjä viisi ja me lähdettiin neljäntenä.

Verkka-alueella käppäilemässä

Luokan alettua homma lakoikin rullata nopsaan ja ennenkuin huomasinkaan päästiinkin jo areenalle. Tämä oli kyllä sellainen hetki että meinasi sydän pysähtyä. Allu käveli sisään kun vanha tekijä, mutta ratsastajaa kyllä jännitti. Kun kuuluttaja oli esitellyt meidät saatiin lähtömerkki ja rata alkoi. Ykköselle hyvin sisään, kakkoselle huono askel mutta puhtaasti yli. Kolmoselle ratsastajakin ryhdistäytyy vaikka aika reipas askel sille otettiinkin. Nelonen eli sarja ja meille se vaikein. Sarja seinän vieressä on aina vaikea varsinkin jos siltä pääsee ohi oikealle. Oikea pohje on mulla heikompi, mutta kiinnitin siihen huomio ja selvittiin sarjasta vaikka B:osalta puomi tippuikin. Päädyssä Alu vähän pelästyy jotain mutta siitä selvitään ja päästään sisään 5-6 linjalle. Noh, tuo linja mentiin neljällä vaikka se olisi ollut viiden askeleen linja, mutta neljä tuli silti sujuvana joten parempi sekin kun vaikka kielto. Seiskalle, ehkä vaikein tie radassa , yli mennään mutta puomi otetaan mukaan. Kasi puhtaasti ja ysi puhtaasti. Ja se ihana tunne kun tajuaa juuri selvinneensä radasta tämmöisessä tapahtumassa.


Tuomarin kommentit kuuluvatkin videolta ja ne olivat kyllä ihan paikkansa pitäviä. Monelle esteelle olin liikaa edellä hyppyä, hevonen pääsee pitkäksi ja pudottaa puomin siksi. Osa syy tähän on varmasti tää tilanne. Mua jännitti ja rupesin atteleen että "älä nyt vaan kiellä" ja tuolla ajattelulla ajan itseni liikkeen edelle. Treeneissä noin ei enää niin usein käy, eikä tutuissa paikoissa, mutta uusissa paikoissa mä itse helposti yli ratsastan. Mutta tähän voi taas kiinnittää kahden viikon päästä Ypäjällä huomiota. Pitää malttaa istua ja pitää hevonen tuntumalla viimeistä askelta myöten. Positiivistakin palautetta saatiin ja hyvä mieli jäi. Pisteitä tuli se kuusi joka oli vain 0.8 pistettä vähemmän kun voittajalla. Sijoituimme tuloksissa kolmansiksi. Eli ensimmäiset ei sijoittuneet.

Verkkahyppyjä

Ylipäätään oon ihan huippu tyytyväinen. Toki olisi voinut radalla tehdä asioita toisin, mutta täytyy antaa itselleen vähän armoa. Ikinähän en ole tuon kokoisissa kisoissa ollut. Ei tuota arneenaa voi verrata mihinkään perus kenttään tai maneesiin, tuolla ratsastaminen on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ja Allu, se on ehkä fiksuin 6vee ikinä! Se käyttäytyi niin upeasti. Olen vaan niin onnellinen koko eilisestäpäivästä ja tilaisuudesta kilpailla tuolla. Viime vuonna kun ekan kerran kävin messuilla katselin kisoja ajatellen että olisipa upea kilpailla joskus tuolla, mutta heti perään tiedostin ettei minulla ole hevosta sellaiseen. No, tilanteet muuttuu ja joskus ne unelmat käy yllättäen toteen! Aivan älyttömän hienoa kaiken kaikkiaan!