Nyt tuo Piian valmennuksen toinen osuus. Tunnin mittainen valmennus ja vaikea esterata, jota me ei hypätty. Meidän osalta ei ollut paras valmennus. Sekä minä että Allu oltiin eilisestä väsyneitä, valmennusten välissä ei ollut pitkää väliä. Maanantain valmennus oli illalla ja tiistaina heti aamulla. Hevoselta ja multa taisi molemmilta vähän loppua kunto.
Kiellot oli tosi herkässä, mutta vika kolmoissarja ja okseri olivat tosi hyvät, ja tuohon okseriin lopetettiinkin koska se meni hyvin. Kiellot olivat herkässä siksi että Allua joutui auttamaan tosi paljon, paljon enemmän kun normaalisti sillä se oli väsynyt. Mutta koska minäkin olin väsynyt ei pohkeet vaan toimineet niin kuin olisi itse halunnut. Kiellon hetkellä aina tajusin ei hemmetti, taas ne pohkeet oli irti, vaikka niiden olisi pitänyt olla tavallista tiukemmin kiinni rohkaisemassa hevosta. Tehtävät oli myös melko vaikeita Allulle, ja vähän väsyneenä (huonoilla yöunilla) minullekin.
No, positiivista on se että tiedän mistä ongelma johtui. Yhteistyö ei ollut saumatonta. Tuo kahdenpäivän tiukka valmennusputki vaan oli meille vielä melko raskas. Mutta tosi paljon sain käyttökelpoisia neuvoja tuolloin tiistainakin. Seuraavissa treeneissä vaan omat ajatukset esteen yli ja pohkeet kunnolla kiinni. Mieleensä ei saa päästää ajatusta kieltelystä, sillä silloin keho antaa hevoselle väärät signaalit. No, ensikerralla taas paremmin ja varmasti vähän vähemmän väsyneellä hevosella... :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti