tiistai 27. lokakuuta 2015

Sano "aaaa" -kuolaimista asiaa

Kuolaimia koskevaa mielipidepostausta. Kaikki mielipiteet ovat omiani ja jokaisella on varmasti aiheesta oma näkemyksensä. Mutta tekstiä tulemaan!

 
Mitä meidän hevosten suusta löytyy?
 
 
En itse suosi vain tiettyä kuolainta, enkä jaksa uskoa että sama kuolain on samalle hevoselle jatkuvasti hyvä. Meillä mariorilla käytetään paksua kolmipalaa ja satunnaisesti hackamorea. Allulla on tällä hetkellä yksi kuolain käytössä ja se on ohut kolmipala. Mariorilla olen huomannut toimivaksi ratsastaa välillä kuolaimettomilla, vaihtelu on Mariorin kannalta hyvä juttu, se saattaa muuten pitkästyä, asiassa kun asiassa. Allu taas on ollut meillä niin vähän aikaa että sen kanssa kuolaimista on vielä paha sanoa. Käytämme ohutta kolmipalaa sillä sitä myyjä suositteli ja sillä Allu on hyvin toiminut.
 
 
 
Kuolaimet vs. kuolaimettomuus?
 
Mä en pidä kuolaimettomuutta huonona asiana, mutta en myöskään usko että joka hevonen olisi parempi kuolaimettomana. Itse valitsen ehdottomasti omilla hevosilla kuolaimet, etenkin esteille mutta ratsastan silti myös ilman kuolaimia, vaihtelun vuoksi. Kuolaimettomuus kun ei ole mikään autuaaksi tekevä asia, se toimii toisilla ja toisilla ei. Ja jokainen kuolainhan on juuri niin kova kun käsi ohjanpäässä on. Kuolaimettomasta sekä kuolaimesta saa ihan yhtä inhottavan hevoselle jos haluaa, niistä voi varmasti molemmista saada myös mukavan jos ratsastaja tekee töitä oman tuntumansa eteen. Eli siis sen eteen että tuntuma on hevoselle mukava. Sipsillä esimerkiksi toimi "kuuriluontoisesti" suora kumipelham. Sillä sen sai kuuntelemaan ottamatta ohjaa juurikaan edes käteen. Pariviikkoa pelhamilla niin toimi taas kolmipalalla kun unelma. Joskus myös Sipsin kanssa mentiin hakkiksilla. Eli oma mielipiteeni on että kuolaimet tai kuolaimettomuus pitää valita ratsastajan ja hevosen mukaan. Ei pelkästään ratsastajan tai pelkästään hevosen. On löydettävä molempia tukeva vaihtoehto, ja kuolaimia saa, ja kannattaa vaihdella, toki hevoskohtaisesti mutta kuitenkin. Sipsillä oli käytössä vuorotellen neljä eri vaihtoehtoa ja se toimi sillä hyvin.
 
 
 Yhteenveto
 
Eri kuolaimet vaikuttavat eri hevosiin kovin erilailla. Esimerkiksi Sipsi oli pelhamilla todella miellyttävä ratsastaa mutta Mariori taas kiukutteli sitä vastaan todella vahvasti. Siispä Mariorilta se poistettiin käytöstä. Hevosellaan ei kannata käyttää väkisin kuolainta joka ei sovi, edullisemmaksi tulee hommata uudet kuolaimet kun siivoilla huonoista jälkeenjäänyttä sotkua. Ei kannata olettaa että se yksi ja sama kuolain sopii hevoselle sen koko eliniän ajan, ja myös ratsastaja vaikuttaa paljon, toisella ratsastajalla sama hevonen toimii paremmin toisella kuolaimella ja toisella ratsastajalla toisella kuolaimella jne... Jos hevoselle ei sovi kuolaimet mikään ei estä käyttämästä kuolaimetonta, mutta on myös muistettava ettei kuolaimeton vaihtoehto sovi jokaiselle, kuolaimettomuus vaati myös ratsastajan pohje ja painoavuilta selkeyttä. Kuolaimetonta en itse ihan aloittelijalle laittaisi. Olen huomannut että kaikkien kuolaimetta, kengättä, kannuksetta ryhmien ilmestyttyä ihmiset on alkanut jakaantua kuolain asian kanssa kahteen leiriin, ja ilmoille lentää melko kärkästäkin mielipidettä, puolin ja toisin. Mielestäni ei pitäisi tuomita kumpaakaan vaihtoehtoa suoraan, vaan kuunnella tässäkin asiassa hevosta. Ja kuten aikaisemmin totesin, molemmat vaihtoehdot ovat väärin käytettyinä todella ikäviä. Se että on kuolaimeton, ei oikeuta silti repimään, ja kuolaimet oikeuttavat siihen vielä vähemmän. Oli suussa kuolain tai ei, tärkeintä on siisti perusratsastus ja hevosen huomioon ottaminen. Ihmisten ei tarvitsisi jakautua kahteen leiriin tämän asian tiimoilta, vaan voitaisiin ennemmin jakaa ideoita, niksejä ja neuvoja, eikä päättää mielipidettä sen perusteella mitä hevosellasi on suussa tai mitä ei.
 
 


maanantai 26. lokakuuta 2015

Hei me kouluillaan!

Ja hei me kuvattiin kerrankin videomateriaalia koulutreeneistä!



Kerrankin saan aikaiseksi kirjoittaa ennen kun koko ratsastuskerrasta on ihan tolkuttomasti aikaa. Allun ja mun eilisistä koulu treeneistä siis postausta ihan videon kera. Video on melko pitkä, mutta ehkä joku sen jaksaa katsoa. Kuviakin kuitenkin otettiin joten ne jotka eivät videosta innostu eivät silti ihan "tyhjin käsin" jää.


Ennen selkään menoa otettiin muutamat ootd-kuvat ja Allu innostui pusutteleen. Saatiimpa ainakin tämmösiä yltiö söpöjä kuvia, hevosen osalta. :D



"Pidä sä ohjista nii mää otan tän raipan"


Päivän akenda oli tehdä kouluvalkasta saadut läksyt. Ympyrätyöskentelyä. Sen jälkeen päätin itse koittaa pari pohkeenväistöä ja muutamat laukanvaihdot. Kaikki sujui ihan kivasti. Allu oli tavalliseen tapaansa alkuun vähän tahmea, mutta virkistyi ensimmäisten laukkojen jälkeen.

Videolla näkyy aika hyvin kaikki mitä tehtiin. Toki vain pieninä paloina mutta kuitenkin. Omia virheitä toki löydän montakin, mutta niitä valmennuksissa sitten korjaillaan, joten pliis, ei mitään anonyymi sotaa niin saatan uskaltaa kouluilusta julkaista videoa joskus toistekin.




Laukassa täytyisi oppia pysymään suorassa, mulla on kokoajan tommonen pieni esteistuntaan pyrkimys menossa. Ilman jalustimia menoa tiedossa siis. :D

maanantai 19. lokakuuta 2015

On sillä vaan ponnua


Eilen siis hyppäsin Allulla, ja pidin kaverilleni Tuulille tunnin Mariorilla. Allun kanssa tehtiin sellaista tehtävää että kentällä oli kaksi okseria, ja niitä mentiin muodostaen kahdeksikkoa, kulmissa oli tötsät estämässä oikomista.




Ensin alkuun tuli kielto, toisella kaertaa kyllä yli. En vain ollut tarpeeksi napakkana, ja muutenkin Allusta kaikki pienet lämmittelyesteet on aivan turhia, kuski taas olisi eri mieltä. :D







Sitten kun esteet alkoivat nousemaan, löi Allukin isompaa vaihdetta silmään, vaikka ei sille nuo 90 senttiset mitään suuria olekaan.





Kun olin mennyt rataa 100cm korkuisena, päätin ottaa vielä pari yksittäistä hyppyä puna-valkoiselle okserille. Ensin se oli 105cm, sitten 110cm ja lopulta 115cm johon meidän tolpat sitten loppuikin. Allu todellakin syttyi kun pääsi menemään vähän korkeampaa. Mun itseni täytyy vaan antaa sille reippaasti tilaa ennen estettä että se saa ottaa ne pari vauhti askeltaan ennen hyppyä.



115cm

Treenin jälkeen otettiin rennot loppuverkat ja molemmat, kuski sekä hevonen olivat ilmeisen tyytyväisiä. :)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kauden viimeiset aluekilpailut


^Pistäkää mutterista laatdut paremmaksi :)^

Tosiaan kauden viimeiset aluekisat takana, oman kotiseuran kisat ja samalla syksyn ensimmäiset hallikisat. Ja niin, myös Allun ja mun ekat yhteiset kisat, ja Allun ekat kisat Suomessa. Muutamat pienet harkkakisat on vielä tähtäimessä.

No aloitetaan Allun radasta joka oli siis 80cm seuraluokka tyyliarvostelulla. Mitään parhaita pisteitä me ei saatu mutta niitä en lähtenyt hakemaankaan. Hakemaan lähdettiin positiivista kokemusta nuorelle hevoselle, ja se saatiin. Kisatilanne ei selvästikkään ollut Allulle uusi juttu, mutta musta tuntuu sen perusteella miten tiukasti se halusi esteille kurvata ja miten kovaa se halusi mennä että sillä on taidettu ratsastaa enemmän aika luokkia.
Rata oli muuten siistihkö ja tasainen, tiet olisi saaneet olla pidempiä. Muutamasta alkuradan virheestäni se sitten kuittasi tuolla 4. esteen kiellolla, mutta piti mut hyvin selässä ja meni toisella yrityksellä nätisti. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Mariorilla mentiin jo bravuriksi muodostunut 90cm. Verkan perusteella olisin odottanut puhdasta perusrataa, mutta huolimattomuus puomeista tuli se 4vp. Pari ravirikkoa nähtiin myös, mutta muuten hyvä rata. Ja kuitenkin ekat hallikisat pitkän ulkokauden jälkeen. Olen siis tyytyväinen, sijoituksemme oli 8/15. Paras aika ei uusintaan päässeistä.

Tästä mennään sitten kohti seuraavia kisoja ja pikkuhiljaa täytyisi estevalmennusta alkaa suunnittelemaan, kouluvalkoissahan me jo käydäänkin.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Esteitä ja syyssäitä

 
Lauantaisia estekuvia normaaleine selostuksineen. Tuliko jollekin muulle dejavu ilmiö? Hei oikeesti, nyt ihmiset antakaa postausideoita, toiveita erinäisistä videoista yms. Lupaan että kommentoin takaisin jokaiselle kommentoijalle jos jätät blogisi osoitteen mukaan. Eks se ois ihan win-win diili?

No nyt siis niihin lauantain estetreeneihin. Mun kaveri Tuuli kävi ratastamassa Mariorilla, eli siis ensin mä menin Mariorilla n. puolet estetreenistä, ja sen jälkeen pidin Tuulille tuntia. Ja kuvia siis sain molemmista hevosista kun kerran kuvaaja oli.



Allun kanssa otettiin ratatreeniä, ollaan nimittäin ilmoittauduttu meidän ekoihin kisoihin, 80cm luokkaan lauantaina. Saa nähdä miten käy, tuttuun maneesin mennään, mutta enhän mä tiedä miten Allu kisoissa käyttäytyy. Meidän tietojen mukaan sillä on Puolassa kilpailtu, mutta ei me sen enempää tiedetä.
Löydettiin muuten Allulle nyt oma satulakin niin ei tarvitse enää Mariorin satulaa käyttää. Käytiin Ypäjällä sovittamassa jotta on sitten oikeasti sopiva. En halua mitään selkä vaivoja.




Varmanpäälle? :D


sarja 1.

Ensin mentiin kaikki esteet matalina yksittäisinä, sitten siirryttiin rataan johon kuului 6 hyppyä.

Kohi sarjan toista.

Lämmittelyä.

Esteen jälkeis kiihdytys :D








 


Lopuksi otettiin vielä vähän korkeampi pysty (110cm)

 

Mariorin sitten verkkailin Tuulille mukavaksi ja otin pienen radan. Intoa Mariorilla oli taas vaikka ja kuinka, mutta eikös estehevosella kuulu sitä poweria olla? :D
Kouluvalkuissa Marsu on tosin alkanut näyttää ihan uusia puolia itsestään, että aiköhän sieltä vielä jotain kuoriudu. :)




Kovaakovaakovaakovaa :D

#arsty