600 kiloa konepellille?

Tämä postaus käsittelee hevosia liikenteessä sekä autoilijoiden käytöstä. Tässä postauksessa on edustettuna omia mielipiteitäni ja kokemuksiani.

Olen tässä viimeisen kolmen vuoden aikana tullut siihen tulokseen ettei kovinkaan monen autoilijan mieltä paina että hevoseen törmätessä voit olla pahimmassa tapauksessa osallisena jopa kuolemaan. Hevosen, ratsastajan tai jopa molempien. Kärjistetysti sanottu, tiedän. Täysin totta kuitenkin. Haluatko elää elämääsi sen kanssa että vain koska et hidastanut, joku saa alkaa järjestämään esimerkiksi lapsensa tai puolisonsa hautajaisia? Vain siksi että sinulla oli niin jumalaton kiire johonkin, vain siksi joku saa surra menetettyä ystäväänsä. Oliko se hidastaminen oikeasti sellaisen työn takana että tuo yllä kuvattu on parempi vaihtoehto? Tuskin!

Meillä on aina syksy- ja talviaikaan heijastimet päällä kun lähdetään sellaiseen maaston että joudutaan autoteitäkin kulkemaan. Kesälläkin kun on valoisampaa meillä on vähintäänkin jotain kirkasta tai neon väristä vaatetta. Meillä huolehditaan aina että autoilija näkee meidät hyvin. Kaikki ratsastajat eivät heijastimia käytä, todella kuitenkin suosittelen käyttämään sillä vahingon sattuessa ei silloin voida ainakaan väittää ettei ratsukkoa voi nähdä.

Heijastimet löytyy aina vähintään joko ratsastajalta tai hevoselta, yleensä molemmilta.

Vaikka monta fiksua autoilijaa onkin tullut vastaan, niin valitettavasti jokaista fiksua kohden löytyy aina kolme idioottia. Meidän molemmat hevoset on suhteellisen varmoja autoja kohtaan, mutta jos auto painaa miljoonaa ohi niin saattaa se varmempikin polle pelästyä. Itse pyrin menemään mahdollisimman vähän asfaltti teillä ainakaan yksin, ja suosin vähäliikenteisiä hiekkatiereittejä. Näille reiteille päästäkseen on kuitenkin mentävä yleensä pätkä vähän vilkkaampaa tietä. Joskus kun tästä hevoset liikenteessä aiheesta on ollut keskustelua, niin yleensä tulee joku huutelemaan kuinka ei tarvitse tulla autoteille. No hei harvemmin missään tosi vilkkailla teillä kukaan meneekään, mutta näillä pienemmillä asfaltti teillä joudutaan usein kulkemaan sen verran että päästään niille hevosille sopivimmille maastoreiteille. Kyllä minäkin kulkisin mielelläni jotain metsäreittiä että pääsisin pikkuteille, mutta kun ei ole sellaisia metsäteitä. Ratsastajistakin löytyy niitä jotka eivät maastossa fiksusti liiku, mutta suurin osa meistä on ihan järkeviä ja fiksuja tien käyttäjiä.

Kolari voi viedä ratsastajalta rakkaimman ystävän.

Viime syksynä tuli kyllä ikävä tilanne kun liuta kaistapäisimpiä autoilijoita sattui kohdalle. Olin menossa kaverini tallille klippauttamaan Sipsiä. Tämän matkan aikana jouduin menemään pari kilometriä asfalttitietä. Yleensä puolikilsaa tuosta olisin mennyt metsän kautta, mutta kys. metsään oli tehty hakkuu, joten siellä oleva reitti oli melko huonossa kunnossa. Aikaisemmin aamulla oli satanut ja asfaltti oli hieman märkää. Matka oli mennyt ihan hyvin, kunnes puolessa välissä matkaa tuli suoralta auto vastaan. Näin auton jo viitisenkymmentä metriä ennen ohitustilannetta, ja autokin varmasti minut. Suora oli nimittäin kyseessä ja hevosella että minulla kunnolla heijastimia. Oletin toki auton hidastavan kun meidät niin pitkältä jo näki, ja mitä vielä. Samaa vauhtia lainkaan hidastamatta ohi. Sipsi nousi jonnin verran pystyyn ja kääntyi kannoillaan. Tilannetta pahensi vielä se että asfaltti oli märkää, joten auton renkaat piti erikoisempaa ääntä ja heittivät hiukan vettäkin varmaan. Mutta ei, tätä ei olisi tapahtunut jos auton kuljettaja olisi hidastanut. Paluu matkalla tuli auto takaa päin samalla suoralla, joten varmasti näki meidät. Edellisestä tapauksesta epäluuloisena Sipsi alkoi työntää persettä keskemmälle ja tuli etupäästä kepeäksi. Sen sijaan että tämä autoilija olisi pysähtynyt ja odottanut että oltaisiin päästy kääntymään n. 10 metrin päässä olevaan tienhaaraan, hän kärkkyi ponin perseessä kiinni, vaikka varmasti huomasi että ratsastajalla on ongelmia selässä. Kun sain vähänkään hevosta takaisin sivuun, meinasi tämä autoilija lähteä ohittamaan, ja tosiaan aina kun aloin saada Sipsiä sivuun eli ei siis vielä ollut sivussa. Kerran meinasi ajaa päinkin kun ehdontahdoin väkisin alkoi yrittää ohi. Ja ei, siihen tienhaaraan en päässyt ennen kuin tämä autoilija lähti ohi, muutamasta metristä jäi kiinni. Ja vaikka kuinka ilkeätä tämä nyt kuulostaisi niin kyllä, sillä hetkellä toivoin näille malttamattomille ihmisille kolaria seuraavan 2 kilometrin aikana ja edelleenkin toivon että tällaisille ihmisille tapahtuisi joskus jotain silmiä avaavaa. Että terveisiä vaan heille!

Sellaisille jotka hidastaa, jaksan kuitenkin aina hymyillä, ja toivon että he sen huomaavat, ja jaksavat hidastaa seuraavallakin kertaa! :)

Loppuun vielä autoilijoille, mopoilijoille yms. pari sanaa jatkoon. Hevonen voi painaa enemmän kuin täysikasvuinen uroshirvi, hevonen on saaliseläin ja sillä on vaaran uhatessa pakovaistot. Ja vaikka hevonen ei ennen ohitustasi reagoisi mitenkään, niin mentyäsi hiljentämättä ohi, voi ratsastajalla sen jälkeen olla tukalta paikat, ja pahimmassa tapauksessa ratsastaja voi pudota vaikka seuraavan auton alle. Jos ratsukolla on selvästi ongelmia, älä yritä väkisin ohitse sillä saatat osua ratsukkoon. Hiljennä aina hevosen ohittaessasi, vaikkei heillä näyttäisi olevan ongelmia. Hidastamisen ohitustilanteissa kuuluisi olla vakio toimi. Jos ratsastaja nostaa kätensä pysähtymisen merkiksi, pysähdy! Älä ikinä tööttää ohitustilanteissa! Muista että se on yleensä autoilija joka maksaa vahingot.

Mieti, haluaisitko olla vastuussa jonkun hengestä?