Ratatreenit

Kyllä me tehdään muutakin kun hypätään, yleensä vain kuvaaja on saatavilla lähinnä estetreeneihin. Joten, siksi taas estepostaus. Mutta tätäkin postausta on ilo kirjoitella sillä hevoseni oli aivan eilen super. Mentiin siis ratatreenit, sillä sunnuntaina meillä on oman seuran 2-tason kilpailut. Näissä menemme tutut ja turvalliset 100 & 110cm.

Ratatreenit aloitettiin ravi verkalla jossa A oli jo todella hyvä. Kun alettiin ottaa lämmittely hyppyjä niin Maijakin hämmästeli että miten rauhallinen Allu onkaan. Se ei juossut esteille eikä kerännyt ylimääräisiä kierroksia. Se ei siis missään nimessä ollut laiska, vaan juuri oikeanlainen. Sellainen kuin se on ollut treeneissä ennen vain pätkiä. Nyt se oli sellainen lähes koko treenit.

No, otettiin rata jhon sisältyi 13 estettä. Ja kappas vaan ja huppista hei, koko rata, ilman yhtäkään pudotettua puomia. Mitä ihmettä?! Mutta näin me vaan hypättiin rata, ilman pienintäkään holtitonta kaahailua tai ryntäilyä. Täydellisessä harmoniassa koko rata. Aina ensimmäiseltä viimeiselle esteelle. Maija totesi että tää oli varmaan meidän paras kerta ikinä. Ja täytyy sanoa että tästä on todella kiva lähteä kisoihin.

Kisakausi korkattu!

Pahoittelut että postaus tulee näin myöhässä, mutta odottelin tilaamiani kuvia saapuviksi ja niiden saaminen sitten otti oman aikansa. Mutta tosiaan, viime lauantaina aloitimme kisakautemme Ypäjältä. Luokkina toimi prohayn nuorten luokat 100 ja 110cm.

100cm radalta

Lähtö ei lauantai aamuna ollut tolkuttoman aikainen. Yhdeksän aikoihin starttasimme kotoa, ja hunosta ajokelistä johtuen oltiin paikalla 10.30. Juuri sopivasti sillä ehdin luokan 2A radan kävelyyn, rata oli siis sama kuin ratsastamassani luokassa 2B, vain arvostelu oli eri. Halusin tuohon ekaan radan kävelyyn siksi, että olin omassa luokassani jo toinen lähtijä, joten minulle olisi tullut kiire verkan kanssa. No, me mentiin laittamaan Allu aika pian radan kävelyn jälkeen, tai no pian ja pian, vajaan tunnin jälkeen radan kävelystä. Verkkaamaan pääsimme klo 11.30. Verkka oli aika kamala. Hirveästi taaksepäin potkivia hevosia ja kova ryysis. Lisäksi koko maneesi ei ollut käytössä joka sai verkkaan vieläkin ahtaamman vaikutelman. Allu oli verkassa tosi jännittynyt, eikä esimerkiksi suostunut laukkaamaan kaarteiden läpi vaan jäi vain pomppimaan.

No, koska kyseessä oli nuorten luokka, sai kilpailumaneesiin mennä hevosten kanssa tutustumaan ennen luokan alkua. Menin sitten tutustumiseen sillä halusin verkasta pois, ja muutenkin olin toinen lähtijä joten olisi jokatapauksessa pitänyt kohta alkaa lipumaan radalle päin. Suureksi ilokseni sain Allun tosi rennoksi kisamaneesissa, ja tässä kohtaa viimeistään totesin että outo käytös oli johtunut vain verkan stressaavasta luonteesta. Kisamaneesissa se oli kuin kotonaan.

100cm radalta tämäkin

Siitä sitten tuli meidän aika lähteä, ja sattuipa sitten jotain hyvin erikoista. Nimittäin päästiin ekat kolme estettä, ja oltiin tulossa sarjalle kun huomaan että sarjahan on matalana. Niin, huonosti hereillä ollut ratahenkilökunta oli unohtanut muuttaa sarjan ponivälistä hevosväliin, ja vielä huonommin hereillä ollut tuomaritorni antoi mulle lähtömerkin vaikka rata oli keken. No ei sitten muuta kun kuulutu että alotan koko radan alusta. Niin paljon mieluummin olisin jatkanut sarjalta. No alusta aloitettiin (video alkaa tästä) ja muuten huippu rata, mutta sarjan b-osa alas. Ja uskallampa väittää ettei se olisi alas tullut jollei tuota kommervenkkiä olisi tapahtunut. Hevosella meni pakka sekaisin ja sarja yllätti. Mutta kuten sanottu, muuten todella hyvä rata. Mutta harmitti ja ärsytti, mielestäni kylläkin ihan oikeutetusti.


Metrin jälkeen kävelytettiin Allu ja lyötiin takaisin traikkuun, ennen 110cm luokkaamme oli välissä yli nejänkymmenen lähtijän luokka. Tässä välissä sitten evästittiin ja katsottiin muutama rata. Siittä sitten radan kävelyyn ja hevostutustumiseen kisahalliin. Tästä verkkaan pääsyä odottelemaan ja jälleen kaoottisen verkan jälkeen toiseksi viimeisenä lähtijänä radalle.

110cm radalta

Täytyy sanoa että tehtiin aika hyvä 110cm. Otettiin kaksi alas, eeli 8vp, mutta muuten. Ensimmäinen 110cm yli puoleen vuoteen, ja radalla oli kokoajan varma olo. Ennen 110cm on tuntunut tosi haastavalta ja meno on ollut lähinnä tuuri peliä. Nyt tiesin mitä tein, ajattelin ja oikeasti ratsastin hevostani. Kasi otettiin alas liian lähelle tulleen paikan takia, tosin Allu olisi kyllä voinut tuostakin paikasta vähän pelastaa (kuten yksi hevosihmis tuttumme totesi) mutta otti nyt sitten etupuomin. Ja sen lisäksi alas tuli viimeinen este, täysin turha hipaisu puomi. Alku rata oli kuitenkin ihan huippu, ja kaiken kaikkiaan olin tähän rataan todella tyytyväinen.

Tulipa kerrankin ihan laadukas kisapostaus vaikka jouduittekin tätä hetken odottelemaan. Mutta nyt on reilusti tekstiä, videot ja ihan ammattilaiskuviakin muutama. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikonloppua ja seuraavia kisoja jotka ovat kotikisat. Näissä tarkoitus mennä 100cm ja 110cm. Näiden jälkeen otetaan erinäisistä syistä (omat menot ja kuskin puuttuminen) kolme viikkoa kisataukoa jonka jälkeen jatketaan joko kotikisoilla tai Ainossa.

Ja niin he yksinään hyppivät

Tosiaan eilen piti olla valkka, mutta se erinäisistä syistä peruuntui. Hyppäämään oli kuitenkin päästävä sillä kisat ovat lauantaina tulossa. Näinpä päädyttiin ratkaisuun että mennään pitkästä aikaa yksinämme hyppäämään.

Hieman pelon sekaisin tuntein sitä sitten tiistaina rakennettiin rata ja ruvettiin hyppy puuhiin. Mua oikeesti jännitti että heittäytyykö se ihan possuksi, mutta A olikin loppuen lopuksi aika kiva. Pari kieltoa otettiin portti pystylle, kyllähän se portti varmaan syö pikkuhepan, varsinkin kun sen yli ei olla viikkokausiin hypitty. No siitä selvittiin. Loppuun otettiin myös vihreälle okserille pari stoppia, mutta ne johtui ihan hevosen väsymisestä. Laskettiin sitä sitten vähän ja yli päästiin.

Kauhea poninsyöjä portti

Otettiin kaksi rataa 100 ja 110cm korkeuksilla, joista 110cm videolla. Ihan kivasti nekin meni, pari puomia tuli ja ne johtui ihan vauhdista. Miten tää onneton kuski oppis että älä vedä vaan ota pidätteet kunnolla läpi jotta sitten pääsisi ratsastamaan esteelle rennolla kädellä. Vaikiaa vaikiaa. Muuten hyvä maku jäi suuhun. Pitää ilmeisesti vain hokea itselleen tuota pidätteet läpi, älkää juosko esteelle, älä jää vetämään. Juuri tuo kun Allulla ne kierrokset nousee niin itse jää herkästi passiivisesti vetämään, vaikka pitäisi ottaa pidätteet läpi ja sen jälkeen antaa rennompaa kättä. Tämän yritän muistaa kisoissa viikonlopun kisoissa. Pidätteitä, pidätteitä, pidäteitä. Ei vetoa. Virheet on tiedossa, vielä kun ne saisi korjattua niin pysyisi puomit paremmin kannattimillaan.

Kaksi päivää Mikko Mäentaustan treeniä (pitkä video)

Tosiaan maanantai ja tiistai kului mukavasti Mikon treeneissä. Postauksessa kerron pivistä tavallaan kuin yhtenä valkkana, sillä kokonaisuutena nämä ovat kuin yksi päivä. Maanantaina tehtiin yksittäisiä tehtäviä, radan osia ja tiistaina osista kootiin rata. Maanantaina meillä meni aika mukavasti kuten tiistainakin, mutta kuten ideolla näkyy niin kolmoissarja tuotti molempina päivinä vähän pään vaivaa.

Pureudaanpa siis siihen ja miksi se oli meille haastava. Noh, ensinnäkään me ei olla aikoihin hypitty kolmoissarjaa. Toisekseen, oikea kierros, kaarre, lyhyt matka suoristaa tähän summataan vielä Allun vinous oikeaan, ei siis helpponakki. Lisäksi pojalla oli vähän liikaa vauhtia, ja sillä vauhdillä ei väleihin millään mahduttu. Kun ei mahduttu alkoi harmittaa ja sitten mentiin ohi.

Vaikka molempina päivinä möhlittiinkin tälle sarjalle niin saatiin se molempina päivinä myös lopulta sujumaan. Etenkin tiistaina sain hyvät neuvotmiten toimia. Kaarteesta estettä kohti hevonen molemmilla ohjilla. Vaikka ollaankin kaarteessa se ei saisi olla vain sisäohjalla, vaan käännä pohkeella tue molemmilla ohjilla. Ja koska se herkästi ajautuu oikealle niin pidä oikea ohja tuntumalla, mutta johda vasemmalla. Myös se miten tehdään nopeasti monta toimivaa puolipidätettä aukeni ihan uudella tavalla. Ei voi pidättää jos paine ei lainkaan laske. Välillä pitää antaa että taas voi ottaa. Asioita jotka kuulostaa selviöiltä, ja ovatkin mutta pääsevät herkästi unohtumaan.

Etenkin tiistaina olin tosi tyytyväinen, viimeinen rata meni tosi hyvin ja mikä onkaan parempi fiilis kun ensin möhliä ja sitten onnistua. Ikään kuin tajuta valmentajan ohjeet välissä ja toimia niiden mukaan. Tulokseksi saadaan onnistunut rata. Palautteeksi saatiin Mikolta että Allun kanssa on tehty hyvää työtä ja että eteenpäin on viime kerrasta menty valtavasti. Mikko sanoi meille että ihan huoletta ja hyvillä mielin voidaan lähteä kisakauteen, meno on sen mukaista. Muutenkin saatiin tosi hyviä neuvoja treeniin, ja saatiin esille ongelmia ja päästiin löytämään niihin ratkaisuja. Aivan mahtavaa, taas on työkaluja omaan tekemiseen!

Oli taas ihan huippu hyvät valkkapäivät. Ensi kuun Mikkoon en ikävä kyllä pääse hevosen kanssa autokuskin puuttuessa, mutta saatanpa silti mennä kuunteluoppilaaksi. Mutta nyt videoon!

Torstai on treeniä täynnä

Ja niin on muuten huominen ja tiistaikin. Mennään nimittäin Mikko Mäentaustan valkkoihin, niistä kuitenkin sitten aikanaan. Nyt puhutaan tämän viikon torstain treeneistä, hyppytreeneistä.

Setti oli aika perus, lukuun ottamatta Allun jäätävää energiabuustia joka yllätti sekä mut että valmentajan. Jostain syystä tiistain kavaletti vääntö oli ihan unohtunut ja Allussa oli virtaa kun durasell pupussa.
Päivän tehtävät ei ollut mitään extra haastavia, mutta sarja-linja tuotti haastetta. Allu isoine egoineen oli ihan sitä mieltä että neljän askeleen linjan voi helposti vetää kolmella ja lähtee hyppyyn sitten vain vähän kauempaa. I belive i can fly...tai jotain sinne päin. No, näinhän se ei saisi tehdä, mutta minkäs voi kun toinen uskoo pystyvänsä ihmeisiin. Mutta ihan tosissaan, se on vaarallista ja niin se ei saa tehdä tai joku kerta ollaan päällään pystyssä. No, tämä saatiin onneksi hallintaan aika hyvin valkan aikana.

Muuten meni ihan ok, ei meidän paras treeni, juurikin tuon Allun yli innokkaan asennoitumisen takia, mutta ei tosiaankaan huonokaan. Videolla rata, ja loppuun uudestaan tultu sarja-linja.