Ei sitten yhtään! Tänään tosiaan suunnattiin kohti Kemiötä ja meidän ekoja nurmikisoja. Puitteet olivat kunnossa ja paikka oli hieno. Nurmikenttä oli myös tosi valtava 100x150m! Kentässä oli myös pinnanmuodon vaihteluita ja esimerkiksi sarja oli hieman ylämäkeen. Mutta kenttä tuntui kävellessä hyvältä ja rata suhko helpolta tosin viime ysikymppiä silti huimasti haastavammalta. Ja totta kai meillä oli kunnon nurmihokit alla. Radassa oli kolme vaihtoehtoestettä, mutta vaihtoehto este on meille jo tuttu juttu niistä Liedon kisoista. Ja ihan vinkkinä kaikille joille se ei ole tuttu ja kun se joku päivä sattuu eteesi tulemaan: päätä rataa kävellessäsi kumman esteistä otat!
Ensivaikutelma paikasta oli siis hyvä, vaikka alkuun tuntui että kuulutaanko me näin hienoon seuraan. :D
Itseä jännitti toki myös kovasti millainen se nurmi on. Onko se liukas ja näin. Kentällä oli myös suihkulähde koristeena/pelokkeena. Oli myös kivimuuria ja muuta erikoista. Radan kävelyn jälkeen pelko liukkaudesta haihtui, joka tietysti oli hyvä, mutta uusi pelko pääsi syntymään: sarja. Sarjan ensimmäinen oli okseri ja radan levein ja sarja, se oli pieneen ylämäkeen joka lisäsi haastetta ja tosi monen kisat hylättiin kyseiselle sarjalle, ja muutenkin moni hylättiin.
Pahoittelut vähän huonosta videosta , mutta kun katsotte kentän muotoa, niin varmaan huomaatte että noin isoa ja "epätasaista" kentää ei ole helppo kuvata. Laitoin videoon myös musiikin koska tuuli kuului inhottavasti taustalla.
Nyt voisin käydä rataa este esteeltä läpi. Ja radassahan ei ollut uusintaa.
Ykkös este oli melko iisi pysty..tai olisi ollut jollen olisi ollut ihan makaronia jännityksestä, sillä vaikka liukkaus ei pelottanut enää niin silti, eka nurmikisa ja suurimmat kisamme ikinä. Ja oikeastaan poni vaan vei mut 1, 2 ja 3 esteen yli ja ite vaan istuin ihan lamaantuneena. Yleensä se jännitys lähtee kun rata alkaa mutta en tiedä miksei nyt.
Ykkönen meni kuitenkin yli ja kakkonen joka oli okseri ja ei kovin leveä. Kolmonen oli helppo pysty ja meni yli. Sitten kolmoselta oli tosi haastava tie neloselle eli sarjalle ja sarja kun oli loivaan ylämäkeen oli vauhtia lisättävä. Tällä kohtaa unohdin jännityksen ja ajattelin että perhana, mä en kolmeen esteeseen tätä lopeta kun tänne on tultu, lisäsin vauhtia ja päästiin se jäätävä okseri ihan helposti ja sitten se pysty.
|
Videolta napattu joten pahoittelen laatua, mutta sarjan eka. :) |
Tämän jälkeen suunnattiin vitoselle joka oli vaihtoehto. Oli joko kuiva hauta tai amppari pysty. Me valittiin amppari ja se sujui ongelmitta. Ampparilta me suunnattiin kohti okseria joka oli siis ihan tavallinen eikä tuottanut brobleemaa.
|
6. okseri (videolta tämäkin..) |
Mutta okserin jälkeinen kivimuuri eli nro.7 olikin haastavampi. Se oli vaihtoehtoeste ja valitsin muurin. Poni kuitenkin hieman jäi kyttäämään, ja meinasi tulla kielto, mutta este oli matalampi kuin 90senttiä ja käskin hypätä paikaltaan, koska tiesin että jos annan sen siihen kieltää niin se ei mee siitä edes uudella yrittämällä, sen verran oon Sipsillä kisannut, ja silloinhan myös ratamme olisi loppunut jo seitsemänteen esteeseen. No kasin okserille ei sitten oltu tarpeeksi valmiita tuon muurisäädön jälkeen ja tuli kielto, mutta ei mitään, uusi yritys ja yli. Ysi oli myös vaihtoehto ja siihen tuli kielto koska tie olikin tiukempi kuin miltä se oli näyttänyt kävellessä ja joku meni vikaan (eli minä :D). No meidät kuulutettettiin hylätyiksi, mutta otin vielä sen ysin, ja puhtaasti yli!
Eli vaikka hylky tulikin, niin ylitettiin radan jokainen este, ja tein mielestäni oikeat valinnat vaihtoehdoille. Rata ei ollut todellakaan helppo, ja esimerkiksi tosi moni hylättiin sarjalle, tai muualle radan alku- tai puoliväliin. Ja moni myös ihan tippui tai pudotti puomeja. Eli tyytyväisenä että joka este ylitettiin, eikä oikeesti harmita lainkaan että hylättiin. Tää oli mulle isoin henkinen voitto ikinä! Nää oli meidän isoimmat ja vaikeimmat kisat ikinä, ja vasta toka ysikymppi. Im Happy! :)