teinijätettä, vaan siks et muut ehti pestä kätensä

VAROITUS! SISÄLTÄÄ AVAUTUMISIA! :D

Vähän kurja fiilis tällä hetkellä, mutta tulin silti jotain päivitteleen ettei tulis hirmusta taukoo.

Rtasasteluista ei oo kerrottavaa. Hevoset käytiin eilen rokottaan joten niille pitää antaa vapaata. Nyt ois sitten aluerokotukset kondiksessa. Ja lupalaskukin tuli tällä viikolla.

Mutta tämä postaus on lähinnä taas sellanen oman mielen purkamis postaus, niin kuin aiemminkin tässä kuussa tullut postaus. Joku saattaa sen etäisesti muistaa. Se käsitteli suurien asioiden odottamista ja elämäänsä tyytymättömyyttä. Tää postaus pyörii lähinnä ton vikan ympärillä, varsinaista aihetta ei ole. Lukee ken jaksaa!

Viime päivinä oon "saanu" kuulla, mikä mussa on vikana. Kaikki mahdolliset hengelliset ja fyysiset viat ja epäkohdat on taidettu tällä viikolla käydä läpi. Oon myös huomannu kuinka mun seura ei oo kelvannu. En nyt haluu siltä kuulostaa että "kyllähän mun pitäs kelvata" vaan tarkoitan sitä, että kun tiedän jo valmiiks ne omat vikani, niin ei niitä tarvis mulle joka hetki olla kertomassa. Siitä sainkin idean tähän postaukseen.
Mua on alkanut ärsyttää että ihmiset ratsastaa nykyään tällä "se oli vaan mun mielipide" lauseella. Okei, okei tulee itsekkin käytettyä tota lausetta, mutta tarkotan sitä että kun jotkut tuntuu ajattelevan voivansa vaikka haukkua toisen pystyyn ja sen jälkeen vaan todeta: se oli vaan mun mielipide. Esimerkiks, voisko toiselle sanoo että, sä oot hirveen näkönen, huono ihminen ja en muuten jaksa sua, ja sitten kuitata aiheuttamansa mielipahan toteemalla loppuun että "se oli vaan mun mielipide".
Ai että nyt ei sitten sais suuttua tai pahoittaa mieltään, onhan jokasella oikeus omaan mielipiteeseen joten eihän siitä voi suuttua. ...Ja paskat sanon minä. Ei kaikkee voi kuitata sillä että se sattu olemaan oma mielipide. Mutta älkää nyt suuttuko tästä mitä mä kirjotin kun täähän oli "vaan mun oma mielipide" . ...huomasko joku muukin sarkasmin?

Sitten tää toinen viikon ärsyke, ihmiset jotka vierittää syyt aina jonkun toisen harteille.
Se on niin ärsyttävää ja lapsellista, että ei voida itse kantaa vähääkään vastuuta. No joo itselläkin ois tässä vielä opittavaa, mutta mä sentään myönnän sen. Sellaisten ihmisten kanssa ei oo kivaa, jotka ei ota omista tekemisistään vastuuta. On ärsyttävää kun on niitä ihmisiä jotka tekee virheen ja laittaa sen seuraukset toisen niskoille, ja pesee itse kätensä kaikesta vastuusta, esimerkkejä tämmösistä riittäis mutten niitä rupea listaamaan.
Kaikista kurjinta kuitenkin on se että nämä toisille syyn viräyttävät ihmiset ovat yleensä sellaisia kuin ovat, koko elämänsä ajan.
No tässä oli vähän syvällisempi postaus, älkää kukaan ottako itteenne, sillä eiköhän meillä kaikilla oo kasvamisen varaa asiassa kun asiassa. :) Kommentia saa antaa.

<3: Saara

Peltoilua

Moikka! Kerrankin on kuvia, ja videokin oikein!
Tänään pitkästä aikaa liikutin Sipsin kunnolla hikeen. Kenttä on ollut nyt niin huono että en oo siinä mennyt joten menin pellolla ja sain äitin kameran kanssa mukaan. Alkuviikosta tosin vois koittaa että miltä tuo kenttä tuntuu. Kun koulun jälkeen en ennen pimeetä ehdi tonne pellolle mennä. Koska tuonne on jonkin verran matkaa, ja tallityöt ennen sitä. Tästä ratsastus paikan uupumisesta johtuen en ole voinut oikein muuta kun pihassa juoksuttaa ja vk-loppuna maastoilla. Ponilla ollut siis vähän turhan kevyt liikunta, Mariorista puhumattakaan. No tänään kuitenkin mentiin pellolla, ja intoa oli. Pari ilopukkiakin tuli, muttei mitään pahoja.

Mutta, ensin video ja sen jälkeen kuvia pienten selitysten saattelemana.

 

 

Voi kädet... Tähän jätin tarkotuksella paljon taustaa, kun toi tausta oli musta niin kiva :)

Tää on jotenkin niin ihana kuva... :D

Hiano poni, vaikka kuski kusee ja pahasti :D

Koskahan se on viimeks liikkunu noin kauniisti? :O

Kätöset, kätöset...huoh

Kovaa, kovempaa, täysillä :D

Sipsi kyllä tykkäs tosi paljon kun ei ollu aitoja, niin sai mennä vapaasti.
Kuviakin oli nyt kunnolla ja mielestäni ihan onnistuneita. Kommenttia saa antaa! :)

Shoppailua, paketteja, medihelejä, kuvia...

Nyt voi sanoo että on tapahtunut _kaikkee_...ihan kaikkee!
Keskiviikkona äiti haki mut koulusta ja käytiin mun fysioterapiassa. Sitten kun päästiin sieltä niin äiti kysy, että lähetäänkö käymään ideaparkissa? Ja kyllähän sitä sitten lähettiin kun kerran kysyttiin. No idiksestä löytyi mariinin-siniset Race Marinen collarit ja saman merkkinen ja samaa sarjaa oleva pinkki huppari. Sitten karkkiparkista karkkia. Kynsi juttuja H&M:stä ja hamstereille kaiken näköstä Faunattaresta. Maistoin kans jogurtti jäätelöö. Nam! Kuvia en nyt ostoksista oo jaksanut räpsiä. Ja kotiin tullessa ootti myös iloinen yllätys, mun Gasellit-pipo oli tullu....tosi fanitusta :D!


Tostaina tavalliseen tapaan Virpi tuli meille. Mutta ei ratsittu kun pakkasta oli niin reilusti. Otettiin sitten vähän kuvia, tässä onnistunein joka sitten pääty facen profiilikuvaksi.

Toivottu ku tulehdus, silti viäl tääl

<3 ihanuus <3

Perjantaina sitten olikin muuten tavallinen päivä, mutta illalla menin hakeen rippikoulu nimee nuortenillasta. No siinä nuorten illassa ei sinänsä ollut mitään erikoista. Mutta sen jälkeen vähän ysin jälkeen mentiin äitin kans viälä heseen, kun en oolu ehtiny ennen sitä nuorteniltaa syödä mitään. No oltiin ihan normisti hesellä, mut sit äkkiä kuulu kauheeta huminaa, ja näin kun ulkona lumet pöllys, hesen mainostaulut heilu, ja ulkona olevat penkit lenteli. Ja kyllä, siihen parkkipaikalle hesen eteen oli laskeutunu mediheli, josta nousi ensiapulaukkujen kans jotain miehiä. Vähän matkan päässä oli paloauto. Eli varmaan jotain aika vakavaa kun oli oikeen helikopteri laitettu. Mutta eipä joka päivä tällasta tapahdu...

Todiste aineistoa :D

Tänään nukuin pitkään, ratsin Mariorin ja vein hepat tarhaan ja annoin niille heinät. Kohta meen tekeen tallin ja sitten ratsin Sipsin.

Kun mä otan haltuu, se ei o kaikki tai ei mitää

Päivän biisi: Gasellit: Kaikki tai ei mitään v.Jodarok

Kuunnelkaa toi oikeesti, tulee hyvä fiilis! :)

 

 

Jaahas. Viikko alkoi eilen, maanantaina. Maanantaihin kuului "uudet" hiukset. Tähän päivään kuului niiden "muulle mailmalle näyttäminen".

 

"Tavaton meininki. Mist v*tust näitä oikeen itää? Siks katkeroidun enkä pidä mitään juuri minään!" 

 

Jeps väriä päähän. Punainen liukuvärjäys kestovärillä. Ja äitiltä sanat: "kotona et sitten enää värjää!"

Tuli juu hiukan sutattua tolla punasella... Mutta lopputulos silti hyvä! Mää tykkään, mitäs miältä te? Ei mulla muuta, parempaa postausta ootellessa! ;D 

Videopostaus

                                                         Linkki videoon

Sitten vielä pari sanaista videosta, ettei kenenkään kukkahattutädin tai muuten katkeroituneen ihmisen tarvitse tulla pätemään.

-Oltiin selvinpäin
-Toi ns. "tulella leikkiminen" oli hallinnassa koska aikuisia oli lähellä, ja sammutus tarpeet myäs :D
-Sitä ei tarvii tulla kertoon kuinka noloja tms. ollaan se ei oo muiden ongelma
-Video poistuu maanantain jälkeen, joten katso nyt jos sen haluat nähdä!

Kivoja katselu hetkiä! :)

Yllätyksiä luvassa

Joku on saattanutkin instasta huomata jo tän ylemmän kuvan ja siten tietää mihin se liittyy. Mutta ne jotka ei, niin se on soittolista, mutta se mihin se liittyy pysyköön vielä salassa. Alan valmisteleen teille ylläriä humenna, ja ulos tää ylläri tulee lauantaina tai sunnuntaina. :)

 

"Me ollaan hattaraa, syytettyjen penkeillä jällee, pelkkää jauhomakkaraa, leimattuna teinijätteeks"
http://www.youtube.com/watch?v=Kt9WSl-MhO4

 Ja jälleen insta kuvia. Haittaako teitä lukijoita että niin monet kuvat on instasta? Kun blogi on nyt kuitenkin yleisestikkin mennyt hiukan lifestylempään suuntaan, ihan ratsastus kuva puutteen takia. Kamera kun on mitä on, niin pimeässä/keinovalossa ei oikeen kunnon kuvia saa. Ja muutenkin kenttä on taas ollut huonona niin ei ole voinut niin paljon edes ratsia kuin olisi halunnut. No yritän värvätä äitiä viikoinloppuna kuvailemaan, mutta mitään en lupaa.
Se ois taas heippa! ...mut hetkeks vaa ;)

Paketteja ja insta kuvia

Oooukkei. Kouluun paluu suju ihan ok. Aamulla oli kurja herätä mut, no kai tähä taas tottuu...

Mut nyt tulin puhuun eilesestä päivästä, no vau... Mutta siis eilen oli aika nice päivä. Todella. Kun koulu loppu ja pitkän matkan jälkeen pääsin bussista ulos, niin suuntasin askeleeni postilaatikolle, niinkun aina kun pääsen ulos bussista. No siinä ei siis ollu mitään erikoista, ei ollut ollu mikään hohdokkain koulupäivä ja tietyistä syistä oli ollut aika v*ttuunnuttava bussi matka. No mä si tietysti avasin postilaatikon ja otin postin ja kävin sen normisti läpi, ja huomasin että siä oli mulle kirje, sellanen iso ja paksuhko. Tsekkasin lähettäjän ja si lähin aika rivakkaan kohti kotia, juoksin melkein koko 500 metrin matkan pysäkiltä kotiin. Avasin paketin, ja se oli just se mitä arvelinkin.

Se oli mun reilu viikko sitten tilaama Gasellit t-paita. Oijoi, taas tuli "mini joulu" kun tuli jotain postipakettia :D Ja itseasiassa tuli toinenkin "mini joulu" koska postin mukana tuli ilmoitus et mun tilaamat kännykän kuoret oli tullu ja lähettiin sitten äitin kanssa niitä hakemaan. Ja nyt on sitten kännykässäkin kuoret.

Oli siis harvinaisen hyvä perjantai eilen. Ratsasteluista sen verran että nyt on ollu aika vähällä, viimeksi ratsin torstaina, ja tänään en ratsinut sään ja sen takia että vatta oli kipee. Mut eiköhän nää ratsastelut yms. normalisoidu kun pääsee taas koulurytmiin mukaan. Kuviakin tulee tulemaan hevosteluista hiukan huonosti olemaan kuvaajan puutteen takia. Mutta onneks mennään kevättä ja valoa kohti. :) Tällasta postausta tällä kertaa. Toivottavasti ei ollu täydellinen riman alitus, vaikkei erikoista aihetta ollutkaan.
Ja niitä insta kuvia viä muutama tähän perään. Niin ja viä, mut löytää instasta nimellä saarajosefiina jos joku haluaa alkaa seurailla. Seuraan yleensä takasin :)

Aina ei onnistu, ei edes joka kerta

Jep. Tänään en saanut videopostausta aikaiseksi. Ei ollut sitä oikeaa fiilistä sellaseen. Teen sen kyllä. Mutta teen sen silloin kun on se ns. oikea fiilis. 
 (Ja muutenkin, sää oli niin harmaa että kaikki kuvat ja videot tuli tosi huonolaatuisiksi.)
Eipä kyllä ole fiilistä postaamiseen muutenkaan. Joten aika tynkä postaus. No kuvia edes on.

Tänään oli aluksi ihan hirveää ratsastaa, mutta loppussa alko onnistua.
Molemmilla hepoilla sama homma. Hypittiin siis. Itellä ollut taukoa hyppimisestä joten...
Parempi onni siis ensi kerralla ja säännöllisempi hyppytahti.
No nyt videolla Sipsin kanssa menty rata joka onnistui ihan hyvin. Ja kuvia. Pahoittelut huonosta postauksesta...ens kerralla sitten parempaa postausta. :)

Pinkkiä olla pitää.

Määlyt liikenteessä

Onks nää niitä tilanne kuvia joita katsoessa mietti että mitä vit...?

Pahoittelut laaduista, tai siis siitä ettei niitä ole

Tääkin lukeutuu niihin tilannekuviin...

:3 eheh

Halusin pahaa oloo pois siirtää, mut se saa kiinni kotiovel enkä voi midii

                               http://www.youtube.com/watch?v=W1q5Y0D6SU8

Tällä postauksella ei oo mitään erikoisempaa tarkoitusta, mutta tuli sellainen olo et haluun tulla kirjoittaan. Loma vetelee viimesiään, ens tiistaina taas kouluun. Yritän tehä teille vielä videopostauksen ennen loman loppua, jos siis haluutte? Teidän päätös lukijat.
Ei ole kyllä mitään fiilistä kouluun paluuseen. Taas vaan koulunpenkille oottaamaan viikonloppua, oottamaan seuraavia lomia, oottamaan kesälomaa. Mikä tässä oikeesti on se idea tässä? Jaa'a en tiedä. Ootan oikeesti vaan sitä kesää. Kaikkee kivaa...Kuusikorpeen taas. Se kun saa tuntee olevansa ns. omiensa kans. Hevosihmisten ympäröimänä. Kisoja ja mahdollisesti sitä et viimein pääsisi Gasellien keikalle.
Mutta ei. Miks pitää elää tällanen väliaika tässä. Tosin kai tää aika nopeeta menee, tää wanna be talvi ja sit kevät. Kohta huomaankin kirjoittavani koulun päätöksestä, pian huomaan kirjoittavani siitä kuusikorven leiristä, pian huomaan taas kirjoittavani loman loppumisesta, pian kirjoitan taas joulusta, ja noiden välissä toivottavasti muustakin, mut silti... aika, aika vaan valuu käsistä ja sitä huomaa toitottavansa itselleen että pitäis tarttua hetkeen, mutta silti, päiviä menee ohi, melkeimpä merkityksettömiä päiviä.
Mikä meistä ihmisistä tekee niin vaateliaita. Miks joka päivä pitäisi tpahtua jotain suurta? Miksei vaan riitä ne pienet ilot mitä elämä meille suo? En tiedä. Tätä voin kysyä lähinnä itseltäni. Miksi pitää odotella kaikkea suurta, ja kokea pettymys kun on odottanut liikoja. Miksei voi nauttia siitä pikkuisesta ilosta mikä kohdalle sattuu, niin ne isommatkin ilot olis oikeesti isompia.
Tässä mäkin taas istun koneella, mun pitäs nukkua, että jaksan huomenna herätä ennen seiskaa, ruokkiin hevoset. Mut ei täs mä vaan istun, kirjoitan blogiin ja valitan.
Ehkä tää on vaan joku joulunjälkeis uusivuosi masennus. Toivotaan niin, ettei blogi vallan mee näin angstin ja valituksen puolelle.
Sekava teksti. Tiedän. Mutta kirjoitin tän itseni takia, vaikka kiva jos tän joku jaksoi lukea.
Ja nii, pistäkää kommenttia sen videopostauksen suhteen. ;)
Öitä!